Lönnström yhtiöiden alkutaival ja pitkä historia on läsnä kotimuseona toimivassa Teresia ja Rafael Lönnströmin yksityiskodissa.
Kotimuseon seinien sisällä aika on seisahtunut, ja etenkin Rafael Lönnströmin työhuone eli Kapteenin huone on alkuperäisessä 1940-luvun alun asussaan.
Teresia Lönnström vaali 51-vuotiaana kuolleen miehensä perintöä juuri tämän työhuoneessa: lipaston päällä yritystoiminnan alkutaipaleesta muistuttavat ilmatorjunta-ammuksen hylsy ja kranaatinheittimen kranaatti.
Tehtailija Rafael Lönnström ei lopulta ehtinyt itse kovin paljon nauttia vuonna 1942 tehdasrakennusten kupeeseen valmistuneesta kauniista kodistaan, sillä hän kuoli keuhkotautiin vain reilun vuosi sen jälkeen kun Lönnströmit muuttivat Raumalle.
Tänä päivänä enää osa vanhoista tehdasrakennuksista on säilynyt. Lönnström yhtiöiden historiasta muistuttavat Syväraumankadulla sijaitsevat viikonlopputalot sekä kaksikerroksiset asuintalot.
Historia museon taustalla
Rafael Lönnströmin kuoltua Teresia Lönnströmistä tuli yhtiöiden pääosakas. Yhtiöiden toiminnassa hän oli ollut vahvasti mukana jo 1930-luvulta lähtien.
– Museo ei sinänsä ole suora jatke Lönnströmien yrityksille, mutta teollinen perintö on olemassa museon taustalla. Kotimuseo toimii Teresia Lönnströmin testamenttaamilla varoilla, ja varallisuus oli peräisin perheyhtiöstä, kertoo museoassistentti Raija Heikola.
Menestystarinaksi pikkuhiljaa
Keskiviikkona tuleer päivälleen 90 vuotta siitä, kun Rafael Lönnström yhtiökumppaneineen perusti Helsingissä Oy Sytytin -nimisen yrityksen.
Aseseppäkoulun opettajana ennen yrittäjäksi ryhtymistään työskennellyt Rafu oli keksijä ja innovaattori, joka kehitteli ja patentoi erilaisia teknisiä ratkaisuja.
Sytytin aloitti toimintansa myymällä Lönnströmin patenttien mukaan rakennettuja tykistön aika- ja iskusytyttimiä. Alussa ei vielä puhuttu menestystarinasta.
– Toiminta alkoi pienesti, ja puolustusvoimatkin suhtautui aluksi nihkeästi.
Vähitellen toiminta laajentui ammusten valmistamiseen. Strategisista syistä tehdasrakennus rakennettiin Raumalle, jonne myös Oy Sytytin muutti 1940-luvulla.
Sotavuodet korostuvat
Jatkuvasti uusia tuotantoaloja kehitelleen Lönnströmin yrityskokonaisuudessa oli 1930-luvulla jo kuusi yhtiötä. Sota merkitsi vaurastumista sotatarvikkeita valmistaville yrityksille, mutta varsinaiset kasvun vuodet tapahtuivat Heikolan mukaan kuitenkin sodan jälkeen yhtiöiden muututtua monialayrityksiksi.
Sotavuosien jälkeen yhtiöiden toiminta haki paikkaansa, ja se valmisti muun muassa rautatievaunuja sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Vesikalusteet ja kuljetinjärjestelmät muodostuivat päätuoteryhmäksi 1950–1960-luvuilla.
– Ihmisiä kiinnostaa usein eniten aika ennen sotaa, mikä oikeastaan antaa epäoikeudenmukaisen kuvan yhtiöiden toiminnasta. Toki tuotanto sota-aikana oli tärkeää, mutta yhtiöissä valmistettiin senkin jälkeen paljon kaikenlaista. Usein tuotekehittely ja insinöörien tuolloin tekemä työ jää vähän sodanaikaisen toiminnan varjoon, Lönnström yhtiöiden historiaan perehtynyt Raija Heikola kertoo.
Monella raumalaisella on yhä vahva kytkös Lönnström-yhtiöiden historiaan.
– Yhtiöt toimivat täällä pitkään, ja enimmillään työntekijöitä oli 1 700. Museossa käy yhä edelleen paljon Lönnströmillä töissä olleita.
Kokoelmasta maistiaisia
Juhlavuoden kunniaksi kotimuseoon on otettu esille Lönnström-yhtiöiden valmistamia tuotteita 1950–1970 -luvuilta. Pienoisnäyttelyssä on nähtävillä Osy-vesihanoja ja alumiiniastioita, kuten kattiloita ja Leena-kahvipannuja.Lisää yritysten valmistamia tuotteita löytyy museon kellarista, mutta sinne ei museokävijöillä ole asiaa.
Kokoelman on kerännyt Teresia Lönnströmin autonkuljettajana toiminut Raimo Rosvall, joka myöhemmin työskenteli museomestarina Lönnströmin museoissa.
Yleisölle Lönnström-kokoelmaa on esitelty viimeksi 2008–2014.
– Nyt esillä on vain pieni otos lähinnä teollista muotoilua edustavia esineitä.
Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseoon on keskiviikkona vapaa pääsy. Museo on avoinna kello 10–18.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.