Kun media kaipaa asiantuntijaa kommentoimaan ajankohtaista rikostuomiota, valikoituu puhelimeen paineltavaksi usein Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen numero. Niin tälläkin kertaa: LS nimittäin soitti Tolvaselle kysyäkseen tuoreeltaan ammattilaisen kommenttia niin sanotusta Euran kuolonkolarista annettuun tuomioon.
Tiistaina langettamallaan tuomiolla Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi vuonna 1996 syntyneen Jesse Juhani Miikkael Niemisen 11 vuoden vankeusrangaistukseen taposta ja tapon yrityksestä. Hän törmäsi mopoautoon henkilöautolla 180 kilometrin tuntinopeudella tappaen matkustajana olleen 13-vuotiaan tytön ja vahingoittaen vakavasti kuskina toiminutta 16-vuotiasta poikaa.
– Mielestäni tämä tuomio on aika hyvin linjassa niiden aiempien ratkaisujen kanssa, joissa tekijä on tuomittu liikenteessä tapahtuneesta taposta. Tapauksiin on aina liittynyt tahallinen erittäin vakava liikennesääntöjen rikkominen, kuten tässäkin. Ikävä tapaus tietysti kaiken kaikkiaan, Tolvanen tiivistää.
Todennäköisyys jopa lähellä 100 prosenttia?
Tapauksessa jouduttiin Tolvasen mukaan arvioimaan ennen kaikkea todennäköisyystahallisuutta, eli käytännössä sitä, täytyikö Niemisen pitää mopoautossa olleiden kuolemaa törmäyksensä varsin todennäköisenä seurauksena.
Käräjäoikeus oli sitä mieltä, että piti. Tolvasen mielestä käräjäoikeus perusteli ratkaisunsa hyvin.
– Kun henkilöautolla törmää tuollaisella vauhdilla mopoautoon, siinähän kuoleman todennäköisyys alkaa lähennellä varmaan sataa prosenttia. Yli 50 se on joka tapauksessa. Toki sitä, mitä tekijän päässä on liikkunut, ei tiedä kukaan. Mutta rikosjutuissa asiat joudutaan usein ratkaisemaan sen perusteella, miltä ne näyttävät, eikä sen perusteella, mitä vastaaja niistä kertoo.
Euran jutussa näyttö oli Tolvasen mukaan poikkeuksellisen hyvää. Tapahtuneella oli silminnäkijöitä, jotka olivat professorin mukaan tehneet "loppujen lopuksi aika hyviä havaintoja".
– Tapahtunut saatiin todistelulla aika hyvin kuvattua, ja tahallisuuden arvioinnille oli hyvät edellytykset.
"Harvoin näkee näin piittaamatonta ajoa"
Taposta tuomitun kuskin toimintaan liittyi Tolvasen mukaan lukuisia tekijöitä, jotka entisestään lisäävät teon moitittavuutta.
Rankka humalatila, ajon kuvaaminen kännykällä, päätös yrittää ohitusta pientareen puolelta ja mittava ylinopeus kertovat kaikki nimenomaan piittaamattomuudesta.
Tolvanen toteaa jopa, ettei muista lukeneensa yhtä piittaamattomasta ajotavasta oikeastaan ikinä ennen.
Se on paljon sanottu, sillä Tolvanen on käynyt läpi lukemattomia tuomioita ja tehnyt väitöskirjansakin nimenomaan liikennerikoksista.
– Harvoin näkee näin piittaamatonta ajoa. Olen nähnyt pitkän urani aikana monenlaisia juttuja, mutta tämä on kyllä yksi piittaamattomimmista. Tässä suhteessa tämä on yksi pahimmista jutuista, joita olen luettavakseni saanut, Matti Tolvanen linjaa.
Oikeusjärjestelmä tunnistaa aiempaa paremmin
Tapoista tuomittiin hovioikeudessa myös Nokialla elokuussa 2020 tapahtuneen kuolonkolarin kuljettaja, joka ajoi kovalla vauhdilla ulos tieltä ja törmäsi puuhun. Kolme nuorta kuoli.
Vastaavia ratkaisuita on tehty muitakin. Professori Matti Tolvanen viittaa myös korkeimman oikeuden vuonna 2004 tekemään ratkaisuun, jossa kuski yritti useita kertoja ohittaa toisen auton ja myös törmäili siihen. Törmäyksen voimasta auto suistui metsään, ja autossa ollut henkilö kuoli.
Korkein oikeus piti tapahtunutta tappona.
Tolvanen pohtii pyydettäessä, onko suomalaisen oikeusjärjestelmän suhtautuminen liikenteessä aiheutettuihin kuolemiin jopa tiukentunut.
– Kyllä uskaltaisin sanoa näin. Näyttäisi siltä, että näitä tilanteita tunnistetaan tapoiksi paremmin kuin ennen. Tuo korkeimman oikeuden ratkaisu on siinä ehkä tietynlainen käännekohta.
Professorin mielestä suunta on oikea.
– Ei liikenne ole muusta elämästä irrallinen osa-alue. Jos toista puukolla vatsaan pistävän täytyy pitää kuolemaa varsin todennäköisenä, kyllä samalla logiikalla täytyy pitää senkin, joka ajaa 180 kilometrin tuntinopeutta henkilöautolla mopoautoa päin. Jälkimmäisessä tapauksessa se on jopa todennäköisempää, Tolvanen pohtii.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.