Luistarin arkeologinen alue kiinnostaakin tutkijoita yhä – 50 vuotta kaivausten aloittamisen jälkeen. Kuvaavaa on, että muinaisjäännösalueesta on tekeillä tai sitä sivuaa parhaillaan peräti seitsemän väitöskirjatutkimusta.
Määrää Euran kulttuuripäällikkö Sirpa Wahlqvist pitää hämmästyttävän suurena.
Suurin selittävä tekijä on luonnontieteellisten tutkimusmenetelmien kehittyminen: esinelöytöjen sijaan nyt tutkitaan ihmistä.
Luistarin uusia tutkimuksia raotetaan esihistorian opastuskeskus Nauravassa lohikäärmeessä tällä viikolla avautuvassa näyttelyssä.
Tarkempia tuloksia tarjoaa maaliskuussa järjestettävä esihistoriaseminaari ja samoihin aikoihin aukeavat, tutkijoiden tuottamat Luistari.fi -nettisivut.
Ruokavalio paljastaa asuinpaikan
Näyttelyn koonnut tutkija Heli Etu-Sihvola tekee omaa tutkimustaan Helsingin luonnontieteellisen keskusmuseon Ajoituslaboratoriossa.
Hän tutkii Luistarin ihmisten ja eläinten hampaiden ja luiden isotooppiarvoja, joiden avulla saadaan tietoa viikinkiajan ihmisen ruokavaliosta.
Tutkimuksella voidaan arvioida myös sitä, ovatko kaikki tutkitut olleet syntymästä saakka paikallisia. Esimerkiksi erityisen paljon merellistä ruokaa syöneet on Etu-Sihvolan mukaan helppo erottaa sisämaan ihmisistä.
– Joku on tuonut ulkomaiset tuontiesineet Euraan, joten olisi yllättävää, mikäli kaikilla tutkituilla olisi keskenään aivan samankaltaiset, samanlaisesta ruokavaliosta ja maantieteestä kertovat isotooppiarvot.
Euran emännältä hammasnäyte
Luistarin hammaskiilletutkimuksissa on mukana 75 ihmistä, luita ja hammasluuta on tutkittu noin 35:ltä. Luistarista ensimmäisenä löytyneeltä Euran emännältäkin on tutkittu yhtä hammasnäytettä. Se tarjoaa tietoa hänen lapsuusajastaan.
– Hammaskiille ja hammasluu muodostuvat lapsuuden aikana.
Euran emännästä tiedetään sekin, että hänellä oli lonkassa kulumaa.
Nauravan lohikäärmeen näyttelyssä kerrotaan uutta tietoa haudasta numero 62 vatsalleen haudatusta naisesta. Hampaiden perusteella hänet on arvioitu nuorehkoksi.
– Viisaudenhampaat eivät vielä olleet kehittyneet.
Tutkija Heli Etu-Sihvola näkee nykytutkimuksen merkityksen tärkeänä.
– Luistarin muinaisia ihmisiä on ensimmäistä kertaa pystytty tutkimaan suoraan, useampaa menetelmää käyttäen.Luistarista kaivetut luut ovat harvoin säilyneet kokonaisina, ja ne löytyivätkin osina metalliesineiden lähellä.
– Suomen oloissa on silti erittäin poikkeuksellista, että ne ylipäänsä ovat säilyneet.Tutkitut luut ajoittuvat 600–1100 -luvuille.
Kiinnostaa muitakin
Jo esinelöytöjen perusteella Luistarin ihmiset ovat sijoittuneet osaksi viikinkiajan laajaa verkostoa, ja aihepiiri kiinnostaa Etu-Sihvolan mukaan siksi myös ulkomaisia tutkijoita.
Isotooppitutkimusta on tehty yhteistyössä Päivi Onkamon SUGRIGE-muinaisgeenihankkeen kanssa. Luistarin näytteistä on jo saatu eristettyä muinaisten ihmisten DNA:ta. Näistä saadaan tuloksia aikaisintaan loppuvuodesta.
Nykytutkijoiden onneksi Luistarin kaivauksia yli 20 vuotta johtanut arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Helander ymmärsi aikanaan ottaa talteen myös maanäytteitä esinelöytöjen lisäksi.
– Maanäytteitäkin on tutkittu vasta nyt, ennen niistä ei osattu etsiä mitään tietoa, Euran kunnan kulttuuripäällikkö Sirpa Wahlqvist sanoo.
Euran emäntä on nyt Lempi
Luistarin juhlavuosi näkyy Eurassa tänä vuonna monin tavoin. Tällä viikolla lanseerattiin euralaistaiteilija Matti Laineen piirtämä uusi kuvallinen ilme Euran emännästä, joka on merkkivuonna on saanut nimen Lempi.
– Sen nimen Euran emännälle antoi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Helander jo jossain artikkelissaan, kertoo Sirpa Wahlqvist.
Juhlavuoteen valmistui myös Hilanderin suunnittelema ja korumuotoilija Anna-Leena Soinin toteuttama Luistarin linnut -korusarja, jonka muotokieli on haettu kalmistosta löytyneestä lintukoristeisesta soljesta.
Myöhemmin keväällä ilmestyy Karoliina Suoniemen kirjoittama lasten tietokirja esihistoriallisen ajan lapsista.
Kunnan esihistoria näkyy Eurassa tänä vuonna poikkeuksellisen paljon myös erilaisina yleisötapahtumina. Lempin viisikymppisiä juhlitaan Eura-päivän yhteydessä.
Esihistoriaa on pidetty esillä euralaisten arjessa monen vuoden ajan.
– Esimerkiksi jokainen euralaisvauva saa neuvolasta avainkorun, joka on tehty Luistarista tehdyn esinelöydön perusteella, Wahlqvist kertoo.
Kauhakuormaaja nosti esiin hopeamiekan
Luistarin muinaisjäännealue löytyi, kun kauhakuormaajan koura nosti maaperästä hopeakirjaillun miekan vuonna 1969. Alueelle rakennettiin tuolloin parhaillaan omakotialuetta.
Onneksi kunnassa sattui asumaan esihistoriasta kiinnostunut opettaja Valter Lyysaari. Sirpa Wahlqvist kertoo, että aina kun maaperästä löytyi jotain kiinnostavaa, se toimitettiin Lyysaarelle.
Hopeakirjaillun miekan nähtyään Lyysaari ottikin yhteyttä Museovirastoon.
Kaivauksia Luistarissa johti arkeologi Pirkko-Liisa Helander-Lehtisalo, joka tutki Luistarin kalmistoa 23 vuotta. Tuona aikana paikalta löydettiin yli 1 300 ruumishautaa, joista noin kolmannessa oli löytöjä.
Euran emännän hauta löytyi heti ensimmäisenä kesänä. Se on ajoitettu vuosille 1020–1050.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.