Tunnistatko taimenen ja lohen, ja osaatko ennen kaikkea sanoa varmasti, kumpi on kumpi? Tämä kysymys voi ratkaista, syyllistytkö luonnonsuojelurikokseen.
Kysymys koskee erityisesti kalastajia ja kalastuksen harrastajia esimerkiksi Selkämerellä, jossa molempia lajeja voi tarttua vaikkapa vieheeseen.
Rasvaevä erottaa suojellun kalan
Luonnossa syntynyt taimen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Sen tila on kurjistunut erityisesti lisääntymisalueiden eli virtavesien heikon tilan ja vaellusesteiden vuoksi.
Yksikin kookas emotaimen on tärkeä lajin säilymiselle, sillä kutupaikalla se voi tuottaa tuhansia mätijyviä.
Kalastettavaa taimenkantaa ylläpidetään istutuksilla. Luonnossa syntyneen ja istukastaimenen erottaa toisistaan rasvaevän perusteella: istukkailta rasvaevä on leikattu pois. Poikkeuksena ovat mätinä tai vastakuoriutuneina istutetut taimenet. Niillä rasvaevä on tallella, ja kalastajan näkökulmasta nämä kalat rinnastetaan luonnonkaloihin.
Rasvaevällinen taimen on rauhoitettu kokonaan kaikilla merialueilla, joten sen tappaminen on luonnonsuojelurikos. Maa- ja metsätalousministeriön asetus uhanalaisten kalojen arvosta määrittelee rasvaevällisen taimenen korvausarvoksi 3 260 euroa.
- Rauhoitettu kala on laskettava viipymättä takaisin veteen olisi se elävä tai kuollut, muistuttaa Luonnonvarakeskus Luken asiantuntija Ville Vähä.
Lohen alamitta on Selkämerellä 60 senttimetriä. Vapaa-ajankalastuksessa lajin kalastajia sitoo myös kahden kalan kiintiö vuorokaudessa.
Ei vain yksi, vaan useampi ominaisuus
Taimenen ja lohen määrittäminen ei ole ylivoimaista, mutta ei myöskään niin yksinkertaista kuin moni luulee.
Esimerkiksi perinteisenä tuntomerkkinä pidetty kalojen kylkipilkutus ei riitä varmaan tunnistukseen. Oleellista on kiinnittää huomiota mahdollisimman moneen tekijään.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.