Rauman Lukon puolustuja Tomas Pavelka aikoo viettää vaimonsa Daniela Pavelkovan ja kolmen kuukauden ikäisen Oliver-pojan kanssa perhejoulun Raumalla. Tšekissä jouluperinteitä on paljon ja osan niistä perhe aikoo tuoda myös omaan joulunviettoonsa. "Oliver on ykkönen ja hänen ehdoillaan kuitenkin mennään", Tomas Pavelka sanoo.
Tomas Pavelka heijaa vaunuja toisella kädellään ja kurkistaa varovasti lämpöpussin sisään. Kolmen kuukauden ikäinen Oliver-poika tuhisee tyytyväisenä.
– Nukkuu. Vaunujen pitää pysyä liikkeellä, tai muuten hän herää heti, Tomas naurahtaa.
Rauman Lukon tšekkipuolustaja on tuore isä, mutta pojan tottumukset ovat tulleet selväksi.
Oliverin äiti Daniela Pavelkova on saanut hetken aikaa ostoksille, sillä hän vastaa kysymyksiin mieluummin viestillä.
Pariskunta on kokenut viimeisen puolen vuoden aikana valtavia muutoksia, joista suurin on ollut esikoispojan syntymä.
Heti perässä seuraavat muutto vieraaseen maahan hiukan ennen lapsen syntymää sekä Tomasin ensimmäinen ammattilaissopimus ulkomailla. Viimeksi mainittu solmittiin vain hetkeä aikaisemmin, kun he saivat tietää odottavansa Oliveria.
Vaikea kieli
Daniela ja Tomas ovat viihtyneet Raumalla. Tomas sanoo, että täällä on kaikki tarpeellinen. Ainoastaan perheitään he ikävöivät.
Tomasin harjoitukset ovat yleensä aamupäivällä, joten iltapäivisin he kävelevät Vanhassa Raumassa ja käyvät kahviloissa.
– Kahvilla ja pullalla, Tomas sanoo murtaen suomeksi.
Joko hän on oppinut suomen kielen?
– Jotain perussanoja, mutta suomi on kyllä todella vaikea kieli. Monien joukkuekavereiden nimetkin ovat vaikeita. Onneksi on lempinimiä, Tomas naurahtaa tuskastuneena.
Kolmistaan perhe on ollut vasta muutaman viikon. Oliverin syntymän aikoihin heidän apunaan oli Danielan vanhemmat muutaman viikon ja pian sen jälkeen Tomasin vanhemmat kuukauden päivät.
Apu oli tuolloin tarpeen. Tuoreet vanhemmat saivat levätä, Tomas pystyi palaamaan takaisin harjoituksiin ja he saivat keskittyä kaikkeen tärkeimpään, Oliveriin.
Nimen poika sai pian syntymänsä jälkeen. Se on Tšekissä tapana.
Toisin kuin Suomessa Tšekissä annetaan yleensä vain yksi nimi. Uskonnollisissa perheissä nimiä annetaan useampi.
– Harkitsimme myös Tomas-nimeä, sillä se on myös isäni ja isänisäni nimi. Päädyimme kuitenkin Oliveriin, Tomas paljastaa.
Kokemuksia muilta
Kun pariskunta kuuli raskaudesta, oli Tomas juuri solminut sopimuksen Lukon kanssa. Ensimmäinen ajatus oli, että olisi parempi jäädä kotimaahan.
Heinäkuussa Tomas kertoi Länsi-Suomelle (LS 28.7.) päätöksen teosta ja toisaalta tulohetken kommelluksista.
Pariskunta saapui Raumalle kesken Pitsiviikon markkinahumun ja meinasi myöhästyä ensimmäiseltä neuvolakäynniltä, koska teitä oli suljettu ja kaikkialla ihmisiä.
Tulopäätöstä vahvistivat keskustelut ystävien kanssa. Monella oli hyviä kokemuksia lapsen saamisesta ulkomailla.
Käänteentekevää oli viestittely tutun amerikkalaisen pelaajan vaimon kanssa. Hän oli myös synnyttänyt Porissa ja lähetti hyvin rohkaisevaa viestiä.
Keskeistä päätöksenteossa oli myös Danielan mielipide. Hän halusi tukea miehensä unelmaa, vaikka muutto uuteen maahan raskauden loppumetreillä pelottikin.
– Tämä oli hänelle suuri mahdollisuus ja olen tukenut hänen uraansa yhdessäolomme alusta asti. Tiesin, ettei siitä tulisi helppoa, mutta päätimme, että pystyisimme siihen yhdessä, Daniela kertoo.
Nimipäivälahja äidille
Syyskuun alkupuolella Tomas sai viestin kesken harjoitusten, että nyt kannattaa lähteä kohti Poria. Ilmoitus tuli osittain yllätyksenä, sillä laskettu aika oli vasta parin viikon päästä.
9. syyskuuta, Danielan nimipäivänä, Oliver syntyi.
– Kaikki kipu unohtui siinä vaiheessa, kun näin Oliverin. Kun sain ensimmäisen kerran lähelleni, ajattelin, että voisin tehdä sen koska vain uudestaan, Daniela muistelee.
Tomas sai olla koko ajan Danielan ja Oliverin kanssa sairaalassa.
Se oli helpotus. Vaikka välimatka Rauman ja Porin välillä ei ole pitkä, oli helpompaa olla koko ajan läsnä.
Kohtaaminen aitoa
Hoito Porissa oli Tomasin mukaan ensiluokkaista, mutta vieraalla kielellä toimiminen täysin uudessa tilanteessa ei ollut helppoa.
– Kommunikointi englanniksi onnistui hyvin, mutta monet lääketieteelliset termit olivat vieraita. Olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä saamaamme hoitoon, Tomas kertoo.
Molemmat ovat myös erityisen kiitollisia suomalaisesta neuvolajärjestelmästä. Järjestelmä on hyvin samanlainen kuin Tšekissäkin, mutta vastaanotto erilainen.
Tomas arvelee, että potilaiden suuri määrä ja jatkuva kiire vaikuttivat kotimaassa tunnelmaan: asiat hoidettiin mutta kohtaaminen unohtui.
Daniela on samaa mieltä.
– Jokainen käynti Rauman äitiysneuvolassa oli mielestäni täydellinen. Kaikki olivat ystävällisiä ja asiat selvitettiin viimeisen päälle.
Nukkuu, ei nuku
Oliver päästää vaunuista muutaman vaativan äännähdyksen, kuin keskusteluun osallistuen. Tomas höpöttelee lempeästi jotain tšekin kielellä.
Miten arki vauvan kanssa on sujunut?
– Koko ajan helpommin. On mahtavaa seurata hänen kehitystään, kuinka hän hymyilee ja kiinnostuu leluista. Hän rakastaa musiikkia ja laulamme hänelle joka ilta. Tiedämme, että olemme siinä huonoja, mutta se ei onneksi haittaa häntä, Tomas hymyilee.
Entäpä yöt? Miten Oliver nukkuu?
– Joka kerta, kun sanon, että hän nukkuu hyvin, hän ei seuraavana yönä nuku lainkaan. En siis sano tähän mitään, Tomas nauraa.
Tomas myöntää, että hän kaipaa kahdeksan tunnin yöuniaan. Se on tärkeää myös harjoittelun ja pelaamisen kannalta.
Pelaajan uraa ajatellen lapsi kuitenkin antaa hänelle voimaa ja virtaa. Aikaa lapselle on myös eri tavalla kuin monessa muussa ammatissa, vaikka välillä Tomas onkin viikonloput pelimatkoilla.
Oliver on opettanut hänelle kärsivällisyyttä. Sitä vastasyntyneen kanssa tarvitaan.
Kaikki ei aina suju niin kuin suunnittelee, ja harvemmin juuri silloin. Välillä on päiviä, jolloin ruokailut ja unet jäävät vähiin.
Joulu Raumalla
Joulun perhe aikoo viettää Raumalla kolmistaan.
Jos Oliver saa passin, he saattavat suunnata Tšekkiin joulun jälkeen. Paperibyrokratia on ollut kuitenkin hankalaa, eivätkä he ota asiasta painetta.
Haastatatteluhetkellä perhe odottaa ensimmäistä, yhteistä joulua.
– Oliver tulee vetämään "shown" eli hänen ehdoillaan mennään. Yritämme kuitenkin tuoda omia jouluperinteitämme mukaan. Katsotaan, kuinka hyvin se onnistuu, Tomas sanoo.
Tšekissä erilaisia jouluperinteitä on paljon.
Tomasin ja Danielan perheissä niihin kuuluvat muun muassa joulukakkujen teko, hautausmaalla käynti ja erilaiset ennustusleikit.
– Lähes jokaisessa perheessä leivotaan joulukakkuja, jotka ovat eräänlaista makeaa leipää. Sitä syödään aamupalalla hillon kanssa, Tomas kertoo.
Tuleeko tähti?
Joulupäivällinen on tärkeä ateria. Silloin syödään yleensä esimerkiksi paistettua karppia, perunasalaattia ja keittoa. Ennen päivällistä jaetaan kaikille pala leipää.
Päivällisen jälkeen lautasten alta jokainen löytää piilotetun rahan.
Ennen päivällisen päättymistä halkaistaan omena. Jos sisältä paljastuu tähtikuvio, tietää se hyvää onnea seuraavalle vuodelle.
Meille tutuhkoja perinteitäkin löytyy.
– Sulatamme ennen joulukuusen luokse kokoontumista pienen liekin yllä lyijyä, joka tiputetaan kylmään veteen. Sitten jähmettyneestä metallista ennustamme tulevaa, Tomas kertoo.
Tomas kertoo, että varsinkin Danielan perheessä on tapana katsella yhdessä televisiosta jokin satuelokuva.
– Yritämme katsella sadun täällä Suomessakin. Daniela varmasti leipoo myös joulukakun.
Joulupöytään perheen on tarkoitus kattaa perinteisiä ruokia, tosin karpin pariskunta joutuu korvaamaan lohella.
Eikä omenan halkaisuakaan ole tarkoitus unohtaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.