Lukon Otto Somppi ja Tapparan Otto Rauhala kyyristyivät lauantaina aloitukseen loppuunmyydyn Äijänsuon edessä.
Lukko pyrkii muun liigakiekkoilun tavoin kohti hiilineutraaliutta askel kerrallaan.
Edustusjoukkue kulkee vieraspeleihin selvästi aiempaa vähemmillä päästöillä, ja seura on tehnyt muitakin sen omaan toimintaan liittyviä linjauksia.
Laji liikuttaa kuitenkin kaupungin kokoon nähden suurta ihmisjoukkoa viikottain. Avaimet vähäpäästöisempiin tapahtumiin eivät sen vuoksi ole kokonaan seuran omissa käsissä.
Toisaalta laaja kiinnostus on myös mahdollisuus.
– Tiedämme, että meillä on iso rooli ja yhteiskuntavastuu. Haluamme olla esimerkkinä niiltä osin kuin pystymme, sanoo Rauman Lukko Oy:n toimitusjohtaja Jukka Kunnas.
Lukon suurin ympäristöpotentiaali liittyykin ehkä hieman yllättäen mielikuviin.
Suorat päästöt alle 10 prosenttia
Liigalla on oma ympäristöohjelmansa, jonka kärjessä on ilmasto.
Ohjelman pohjana on sarjan kokonaisuutta tarkastellut LUT-yliopiston tutkimus. Sen mukaan seurojen oman toiminnan – kuten joukkueen liikkumisen ja varustehankinnan – osuus päästöistä on reilusti alle kymmenen prosenttia.
– Suorien vaikutustemme merkitys on siis aika pieni, Kunnas huomauttaa.
Yli 90 prosenttia liigajääkiekon päästöistä syntyy siis välillisesti. Siinä taas jäähallien energiankulutuksen osuus on pienempi kuin moni ymmärtää, eli valtakunnallisesti alle kolmannes.
Ylivoimaisesti suurin päästöjen lähde onkin yleisön liikkuminen, jonka osuus tässä tutkimuksessa oli 64 prosenttia. Samansuuntaisia tuloksia on saatu muissakin tutkimuksissa.
Raumalla hallipuoli on hyvällä tolalla
Lukko ei pienenä organisaationa ole ainakaan toistaiseksi teettänyt laskelmia omista päästöistään, mutta suuruusluokat vastannevat valtakunnallisia.
Kotihallin suhteellinen osuus lienee tosin tavallista pienempi, mistä on kiittäminen sekä Rauman uusiutuvaa kaukolämpöä että kaupungin Hinku-tavoitteita.
Jäähallissa on esimerkiksi tarpeen mukaan säätyvä ilmanvaihto ja valaistus, lauhdelämpö käytetään hyväksi jalkapallostadionilla ja parhaillaan on menossa kattoremontti, jossa parannetaan samalla lämmöneristystä.
– Meillä on ollut hyvä tilanne, sillä täällä on tehty fiksuja asioita jo pitkään, kiittelee tapahtuma- ja kehitysjohtaja Sasu Eronen.
Niinpä kiekko on Lukon ympäristöpelissä poikkeuksellisenkin tiukasti yleisön hallussa.
Lukko haluaa palkita, ei saarnata
Lukon kotiotteluissa käy keskimäärin kolmisen tuhatta ihmistä. Tietoa siitä, kuinka monella henkilöautolla he Äijänsuolle saapuvat, ei ole.
– Tämä on niitä asioita, joita saatetaan lähteää selvittämään tulevissa asiakastyytyväisyyskyselyissä, Eronen miettii.
Jo pintapuolinen havainnointi hallin ympäristössä kertoo, että määrä on joka tapauksessa suuri.
Kunnaksen mielestä ei ole realistista suunnitella esimerkiksi parkkipaikoille pääsyä vain niille, jotka tulevat kimppakyydillä. Kieltojen sijaan hän haluaa motivoida.
– Kyllä tämä lähtee ihmisten omista käyttäytymismalleista. Meidän tehtävämme on miettiä, miten palkitsemme yleisöä hyvistä valinnoista.
Busseja kolmesta ilmansuunnasta
Yksi valinnan paikka on hyppääminen bussin kyytiin, joita tulee tällä kaudella Äijänsuon otteluihin kolmesta ilmansuunnasta. Kyytiin tavoitellaan erityisesti heitä, joiden matka hallille on pisin.
– Joukkokuljetukset ovat helppoja ja edullisia, Eronen sanoo.
Ympäristövaikutusten ohella houkuttimena on esimerkiksi edullinen hinta sekä mahdollisuus välttää pysäköintipulmat tai ajaminen pimeään hirviaikaan.
Seuran itse järjestämän kuljetuksen ohella isoon muutokseen tarvitaan silti apua myös paikallisesta joukko- ja kevytliikenteestä. Niitä koskevat ratkaisut tekee tosin kaupunki eikä Lukko, vaikka se pyrkiikin vaikuttamaan päätöksiin.
Äijäkulttuuri tuo lisää haastetta
Yleisö valitsee siis itse, miten se tarjotut syötöt käyttää.
Tässä kyse on paljolti myös mielikuvista. Jääkiekko ja vihreys eivät välttämättä ole kivuton yhdistelmä.
Jos asiaa tarkastellaan perinteisellä kaksijakoisuudella, niin tutkimusten mukaan naiset ovat valmiimpia tekemään ympäristöä säästäviä elämäntapamuutoksia kuin miehet.
Kunnas ei kiistä, etteikö muutosvastarinta voi olla "äijämäisessä" ilmapiirissä voimakasta.
– Se lisää varmasti haastetta, mutta antaa myös mahdollisuuden löytää tekoja ja tarinoita nimenomaan miesten kautta.
Raumalla tässä saattaa tosin olla ainakin piirun verran tavallista parempi tilanne. Liigassa naisyleisön osuus on keskimäärin parikymmentä prosenttia.
– Raumalla se on kirkkaasti yli 30. Luulen, että äijäkulttuuri on tietyllä tavalla muuttumassa, Eronen sanoo.
Mielikuvat ja esimerkit ovat kullanarvoisia
Kokonaan oma lukunsa on Lukon junioritoiminta, jossa liikkuu hyvin suuri joukko nuoria pelaajia ja heidän tukijoukkojaan.
Sen toiminnasta vastaa Rauman Lukko ry, ei osakeyhtiö. Toimitusjohtaja Kunnas silti vakuuttunut, että ympäristöajattelu lyö läpi myös junioripuolella.
– Varmasti, ja pitääkin. Juniorikiekkoilu liikuttaa valtavasti ihmisiä hallille päivittäin.
Ruohonjuuritasolla mielikuvia muokkaa jo niinkin yksinkertainen asia kuin seuratasolla tänä vuonna aloitettu varustekirppis. Se lisää hyväksyntää sille, että on niin sanotusti OK käyttää joltain toiselta pieneksi jääneitä varusteita.
Myös yksittäisten liigapelaajien esimerkillä on suuri vaikutusmahdollisuus niin yleisön kuin juniorienkin suuntaan. Esimerkiksi treenehin pyöräilevän tai kasvissyöjäksi ryhtyneen pelaajan nostaminen esiin voi olla joillekin ratkaisevaa.
– Näitä tarinoita meidän täytyisi päästä jatkossa kertomaan.
Lukko liikkuu nyt vieraspeleihinsä biodieselillä
Vaikka ylivoimaisesti suurin osa liigakiekon ympäristövaikutuksista syntyy yleisön liikkumisesta, pyrkii raumalaisseura leikkaamaan myös suoria päästöjään.
Organisaatioiden ympäristövaikutusten vähentäminen tuli Kunnakselle tutuksi edellisessä työssä Lahden ympäristöpääkaupunkihankkeessa, jossa hän vastasi yritysyhteistyöstä.
Sieltä jäi tuomisiksi muun muassa ymmärrys siitä, että toimenpiteet kannattaa kohdistaa sinne, missä niillä on eniten vaikutusta. Myös sikäläinen jääkiekko toimii hankkeen perintönä eräänlaisena sparraajana.
– Pelicansilla on oma ympäristöohjelma. Se on esimerkki siitä, millaisia seuran tekemät ympäristöteot voivat olla, Kunnas sanoo.
Lisää bussilinjoja Äijänsuolle – pohdittavaksi ehkä myös ilmaiskyydit
Kaupunkikin osallistuu jääkiekon ja muun urheilun ympäristötalkoisiin uusilla keinoilla.
Joukkoliikennetarjonta laajenee vuodenvaihteessa. Tässä on otettu huomioon myös Äijänsuon urheilukeskus, ja pääsy jäähallillekin helpottuu huomattavasti.
Bussilinja 3 (Kappelinluhta-Savila-Kortela) kulkee jatkossa Nortamonkatua pitkin Äijänsuon ohi arkisin 30 minuutin välein. Kaupunkikehitysjohtaja Satu Saarinen kuvaa vuorotarjontaa kattavaksi myös iltaisin ja viikonloppuisin.
– Tämä tulee palvelemaan alueella käyvää runsasta harrastajakäyttäjäjoukkoa samoin kuin pelissä kävijöitä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.