Luontokadon kääntäminen elpyvään suuntaan edellyttäisi Satakunnassakin radikaalisti lisää suojelualueita, ennallistamista ja luonnonhoitotoimia talousmetsissä. Suojeltua Lukkarin ikimeträä Rauman Lapissa.
Luontokato ei pysähdy nykytoimilla, eikä varsinkaan käänny kohti parempaa. Tämä oli Suomen Luontopaneelin viime viikolla julkaiseman raportin yksi ydinviesti.
Paneelin mukaan Suomen luontotyypeistä oli vuosituhannen vaihteessa luonnontilaisena laskennallisesti enää vajaa kolmasosa.
Raportissa kuitenkin katsotaan, että luonnon monimuotoisuus eli elonkirjo alkaisi elpyä jo vuoteen 2035 mennessä, jos todella halutaan. Se tosin edellyttää erittäin laajoja toimenpiteitä.
Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi Satakunnassa? Luimme raportin ja otimme selvää.
Kolme skenaariota
Raportti lähestyy asiaa ilmastopolitiikasta tutulla tavalla. Luontopaneeli kokosi kolme skenaariota siitä, millaisia toimenpiteitä tarvittaisiin ja miten ne vaikuttaisivat luontokatoon lähivuosikymmeninä.
Ensimmäinen skenaario kuvaa tilannetta, jossa valtio leikkaa luonnonsuojelun rahoitusta, eikä esimerkiksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa (Metso) ja Helmi-elinympäristöohjelmia toteuteta loppuun.
Sovitut toimet -skenaariossa luonnonsuojelusta ei leikata, minkä lisäksi talousmetsien luonnonhoitoa lisätään.
Merkittäviä lisätoimia -skanaariossa toteutetaan lisäksi kansainvälisten tavoitteiden, kuten niin sanotun EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteet.
Näistä vain viimeksimainittu johtaisi raportin mukaan luontokadon kääntymiseen kohti elpymistä. Siksi tarkastelemme tässä vain sitä.
Ei suora kannanotto
Luontokadon korjaamiseksi tarvittavien toimien mittakaava alkaa hahmottua konkreettisesti, kun raportissa arvioituja pinta-aloja tarkastellaan maakuntatasolla. Ne löytyvät raportin liitteistä.
– Liitteen luvut eivät kuitenkaan tarkoita, että Luontopaneeli esittäisi suoraan liitteen mukaisia toimia eri maakuntiin, ja toimien toteutusta suunniteltaessa tulisi toki selvittää kunnolla, mihin maakuntiin eri toimenpiteitä kannattaisi ja on mahdollista kohdentaa, painottaa paneelin tiedekoordinaattori Outi Silfverberg.
Kyse on on toisin sanoen luontokadon elvyttämisen valtakunnallisen mittakaavan laskennallisesta "jyvityksestä" Satakuntaan.
– Luvut kyllä havainnollistavat luontokadon pysäyttämiseen vaadittavien toimenpiteiden mittakaavaa
Melkein Rauman verran
Merkittäviä lisätoimia -skenaariossa Satakunnan metsiin ja soille tarvittaisiin uusia suojelualueita peräti 20 000 hehtaaria kahden viisivuotiskauden aikana eli yhteensä yli 40 000 hehtaaria jo vuoteen 2030 mennessä.
Pinta-ala on lähes Rauman kaupungin maapinta-alan (49 600 hehtaaria) laajuinen.
Ero tämänhetkiseen on dramaattinen, sillä toistaiseksi sovituilla toimilla uusien suojelualueiden hehtaarimäärä on ensimmäisellä viisivuotiskaudella Satakunnassa vain noin 2 300 hehtaaria.
Muitakin isoja lukuja
Kuilu on suuri monilla muillakin mittareilla.
Esimerkiksi lahopuun tuottoa pitäisi lisätä Satakunnan metsissä 20-kertaisesti nykytilannetta laajemmalle alueelle. Kun pinta-ala on viisivuotiskaudessa nyt noin 45 hehtaaria, se tulisi nostaa yli 900 hehtaariin.
Lehtometsien hoitoa tulisi laajentaa 12-kertaiseksi. Viisivuotiskaudessa tämä tarkoittaa 14 hehtaarin sijaan yli 170 hehtaaria.
Satakunnan ojitettuja soita tulisi puolestaan ennallistaa luontokadon korjaamiseksi viisivuotiskaudessa yli tuhat hehtaaria enemmän kuin mitä nykytoimilla tehdään.
Metsitystäkin tulisi lisätä yli 200 ja metsien ennallistamispolttoja noin 250 hehtaarilla viiden vuoden aikana.
Merkittäviä lisätoimia-skenaariossa erityisen voimakkaasti lisättäisiin myös talousmetsien hakkuiden yhteydessä jätettävien säästöpuita sekä tekopökkelöitä.
Luontokadon kääntyminen elpyvään suuntaan edellyttää skenaariossa lisäksi sitä, että hakkuumäärä pidettäisiin vakiona eli viime vuosien keskimääräisellä tasolla. Satakunnassa se tarkoittaisi vajaata 13 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Vesistöt eivät mukana
Raportissa arvioidaan, että luontokadon kääntäminen elpymisuralle edellyttää koko maan tasolla lähes kymmenen miljardin euron lisärahoitusta.
Ero nykytilanteeseen on erittäin suuri: edes sovitut toimet eivät välttämättä toteudu, sillä Petteri Orpon (kok.) hallitus on leikkaamassa muun muassa Helmi-elinympäristöohjelman rahoitusta.
Luontokadon ja sen korjaamisen mittakaavasta kertoo myös se, että Luontopaneelin raportti keskittyy vain metsiin ja puustoisiin soihin. Esimerkiksi rannikkovesistä valmistuu oma raporttinsa ensi keväänä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.