Luontokuvalla menee hyvin, mutta luonnolla huonosti

Luontokuvalla menee tällä hetkellä paremmin, mutta luonnolla huonommin kuin koskaan. Näin sanoo tunnettu saaristoluontokuvaaja Raimo Sundelin.
– Kun luontokuvan ensimmäinen nousu tapahtui 70-luvulla, kuvia otettiin luonnosta kertomista varten ja suojelun edistämiseksi, hän muistuttaa.
– Nyt suuri osa luontokuvauksesta on viihdettä ja varsinkin kilpailua. Halutaan entistä vaikuttavampia kuvia, joita hämmästellään hetken. Sitten odotetaan, ottaisiko joku vielä ihmeellisempiä.


Sundelinin analyysiä on vaikea kiistää. Luontokuvasta keskustellaan julkisuudessa kilpailumenestysten ja erityisesti verkossa erikoisuuksien kautta.
Vaikuttavista ja vaikuttamaan pyrkivistä - siis usein tavalla tai toisella epämiellyttävästi todellisista - kuvista ollaan hiljaa.
– Esimerkiksi Sanni Sepon ja Ritva Kovalaisen hienosta metsäteoksesta vaiettiin tiedotusvälineissä nopeasti. Luontokuvakilpailujen tulokset kyllä julkaistaan.


Toisaalta digikamerat ovat kehittyneet huimasti ja luontokuvaus on yhä useamman harrastus.
Jos todellinen kiinnostus myös luontoon herää, kehottaa Sundelin tutustumaan myös kuvan olemukseen ja sommitteluun syvemmin.


Ja jos tavoitteet ovat korkealla, kannattaa erikoistua.
– Autiotaloja vallanneita eläimiä kuvannut Kai Fagerström on siitä hyvä esimerkki. Hän onnistui toisena suomalaisena saamaan kuvia ja artikkelin National Geographiciin.
Sundelinin omaa erikoisaluetta on saaristo, jossa hän on viime aikoina syventynyt erityisesti geologiaan.

Lue lisää ympäristösivulta tiistain Länsi-Suomesta.