Länsi-Suomen teettämä kysely koulukiusaamisesta sai monet lukijat muistelemaan kouluaikaa. Monelle kokemukset ovat olleet todella traumaattisia ja kiusaamisen aiheuttamia jälkiä korjataan edelleen.
– Yläasteen ystävänpäivätapahtumassa jokaisen selkään laitettiin sydän, johon kirjoitettiin jotain toista kuvailevaa. Minun sydämessäni luki "huora". Kukaan ei sanonut mitään, eivät edes opettajat.
Näin kertoo raumalainen Maria Tuomialho, jota kiusattiin koko yläkoulun ajan Raumalla 90-luvun alkupuolella.
Tuomialho oli yksi Länsi-Suomen koulukiusaamiskyselyyn vastanneista.
Kyselyyn tuli lähes neljäkymmentä vastausta. Tuomialhon lisäksi monet halusivat jakaa tarinansa kiusaamisesta.
Syyskuussa julkaistun Kouluterveyskyselyn mukaan peruskouluissa joka kymmenes kokee tulleensa kiusatuksi viikoittain. Tuloksissa huolestuttavinta on se, että luku on kasvanut viime kyselystä.
Kiusaaminen onkin ollut tänä syksynä erityisen paljon esillä. Länsi-Suomi on uutisoinut muun muassa somessa levinneistä nuoren tytön alastonkuvista syyskuun alussa (LS 5.9.). Pari viikkoa sitten nuori poika pahoinpideltiin Pohjoiskehän koululla (LS 24.9.).
Syömishäiriö puhkesi kiusaamisen myötä
Maria Tuomialho kohtasi kiusaamista eniten yläkoulussa.
– Minä olin tuolloin ikääni nähden varhain kehittynyt. Sain jatkuvasti kuulla pojilta, kuinka isot tissit tietää sitä, että aikuisena on leveä perse, Tuomialho kertoo.
Jatkuvan nimittelyn myötä Tuomialho alkoi syödä pelkkää näkkileipää ja omenoita – vuosien ajan. Syömishäiriön seurauksista hän kärsii edelleen.
Tuomialhon pahimpia muistoja olivat kouluaikaan tehdyt pyörämatkat kauemmas koulusta. Tällöin pojat pysäyttivät hänet mopoilla. Mopon pyörä polkupyörän rengasta vasten. Siinä hän odotti ja pelkäsi, mitä seuraavaksi.
Kiusaaminen oli useimmiten henkistä, mutta myös päälle sylkemistä ja lyijykynällä selkään lyömistä. Kerran koulupäivän jälkeen häntä jahdattiin käynnissä olevan moottorisahan kanssa pitkin metsää.
Somekiusaminen julmaa ja laajaa
Tuomialhon kiusaamiskokemuksista on lähes kolmekymmentä vuotta.
Somepalstoja lukiessaan voi todeta, että kiusaaminen on edelleen hyvin samanlaista.
Oman lisänsä ovat tuoneet nuorten suosimat somekanavat kuten Snapchat, Telegram ja TikTok. Niiden myötä kiusaaminen on muuttunut entistäkin julmemmaksi.
Kiusaamisen vastaisen työn erityisasiantuntija Virpi Pöyhönen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta on erityisen huolissaan siitä, että somen kautta kiusaaminen leviää todella laajalle. Sitä voi jo kutsua omaksi kiusaamisen muodokseen.
Media- ja somekeskustelua kiusaamisen ympärillä Pöyhönen pitää positiivisena, vaikka se kertookin itse tilanteesta karua kieltä.
– Siitä on hyötyä, että herätään keskustelemaan, mitä voisimme tehdä. Ajattelen samalla myös laajempaa yhteiskunnallista tasoa. Keskustelu herättää pohtimaan, mihin laitamme resursseja ja voimavaroja.
Opettaja vaati lasta ryhdistäytymään
Raumalaisen Miran kokemukset ovat tuoreempia kuin Tuomialhon. Häntä kiusattiin koko alakoulun ajan 2000- ja 2010-luvun taitteessa.
Mira ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi. Länsi-Suomella on tiedossa hänen oikea nimensä.
Miran kohdalla kiusaaminen tarkoitti aluksi ulkopuolelle jättämistä.
– Asetelma oli minä vastaan muu luokka. Pahinta oli, että opettaja meni siihen mukaan. Hänen mielestään minun olisi pitänyt vain puolustautua paremmin, Mira kertoo.
Pöyhösen mukaan harmillisen paljon on tapauksia, joissa kiusaamista ei ole huomattu.
– On myös valitettavasti kouluja, joissa ei ole sitouduttu kiusaamisen vastaiseen työhön.
Joskus tilanteet voivat päästä kehittymään "liian pitkälle", jolloin koulujen on vaikea löytää keinoja tilanteen ratkaisemiseen.
Miran kiusaaminen paheni kolmannella tai neljännellä luokalla. Haukuttiin, potkittiin palloa suoraan päin ja annettiin "tyylineuvontaa".
– Kun kaaduin, minulle huudettiin: "luuseri nouse ylös, äläkä esitä", Mira muistelee.
Ystävistä Mira ei juuri saanut tukea.
– Minulla oli yksi niin sanottu ystävä, joka oli vuoroviikon minun ja kiusaajieni kaveri. Kun ei ollut minun vuoroni, hän siirsi ulkovaatteensa pois vierestäni eikä katsonut edes päin.
Koko peruskoulun ajan kiusattu
Raumalainen Anna kärsi kiusaamisesta koko peruskoulun ajan.
Myös Anna haluaa pitää oikean henkilöllisyytensä salassa. Länsi-Suomella on tiedossa hänen oikea nimensä.
Nimittelyä, selkään tökkimistä, nastoja tuolilla ja kumilla heittelyä. Eniten hän sai kuulla puheen kehityksen ongelmistaan, jotka ilmenivät muun muassa puheen epäselvyytenä.
– Oma sukunimeni oli hyvin erikoinen, joten siitähän riemu repesi ja väännöksiä oli monia. Sain usein kuulla olevani "perse".
Kun Anna sai 2010-luvun alkupuolella alakoulunsa päätökseen, hän ajatteli kyyneleet silmissä, että vihdoin tämä on ohi.
Yläkoulussa Anna saikin hetken olla rauhassa. Hänen kaksi parasta ystäväänsä seurasivat myös samalle luokalle.
– Sitä en silloin ymmärtänyt, että ne kiusaajat siirtyvät myös. Hetken oli helppoa yli 500 oppilaan koulussa vältellä näitä ihmisiä, sitten sama jatkui taas.
Henkiset haavat paranevat hitaasti
Tuomialho arvelee, etteivät kaikki hänen kiusaajansa tajunneet kiusaavansa – tai kuinka pahan jäljen se häneen jätti.
– Olen itsekin joskus lapsena kiusannut. Telkesin muun muassa yhden lapsen vessaan, koska meillä oli kaveriporukassa tapana tehdä niin. En silloin tajunnut, kuinka kamalaa sen on täytynyt hänelle olla.
Kaikki kolme naista kertovat kiusaamisen jättäneen heihin syvät henkiset jäljet: itsetunto romuttui ja ihmisiin on ollut vaikea luottaa.
Tuomialholle kiusaamisesta jäi syömishäiriön myötä myös fyysisiä oireita.
Puhumista aikuisille he pitävät kaikki erityisen tärkeänä, vaikka ovatkin kokeneet, etteivät he ole itse tulleet kuulluiksi.
Esimerkiksi Anna kertoo puhuneensa asiasta vanhemmilleen, mutta hänen käskettiin "laittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Hän olisi halunnut jopa vaihtaa koulua, mutta vanhemmat eivät antaneet.
Koulun vaihto on viimeinen vaihtoehto
Virpi Pöyhönen pitää kiusaamisen vastaisessa työssä erityisen tärkeänä, että kouluilla on selkeät puuttumismallit: miten asia hoidetaan, jos kiusaamista ilmenee ja tilannetta myös seurataan puuttumisen jälkeen.
– Tästä pitää viestiä myös huoltajille, jotta jokainen vanhempi tietää, miten toimitaan, jos omaa lasta kiusataan tai oma lapsi kiusaa muita.
Koulun vaihtoa hän pitää sekä kiusaajan että kiusatun kohdalla äärimmäisenä ratkaisuna. Silloin takana on jo monta asiaa, joita on kokeiltu ennen sitä.
Tuomialho uskoo, että nykyään asioihin kyllä puututaan paremmin, mutta.
– Palavereja pidetään, mutta kaikki saa jatkua ennallaan. Aikuisia on kouluissa aivan liian vähän. Koulupsykologille on kuukausien jonot. Ennaltaehkäisevää työtä pitäisi tehdä jo varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa ja vahvistaa heidän tunnetaitojaan. Usein kiusaajallakin on todella paha olla, Tuomialho sanoo.
Vähättelylle seis
Haastateltujen tapauksissa surettaa, etteivät he kokeneet tulleensa kuulluiksi.
Olin 21-vuotias, kun minulle kirkastui, ettei minun tarvitse miettiä ollenkaan, onko minulla oikeutta olla olemassa. Sillä oli vaikutuksensa, että olin kouluvuosinani kuullut niin monet kerrat kehotuksia tappaa itseni, koska olen niin ruma, läski ja hirveä.
1990-luvun lapsena yleisin saamani neuvo oli, ettei kiusaamisesta saa välittää. Hirveän helppoa olla välittämättä, kun joku tulee yhtäkkiä potkimaan tai lyömään. Onneksi oli myös asian vakavasti ottavia aikuisia.
Joissain kiusaamistapauksissa kouluväkivalta voi olla kiusaamista kuvaavampi termi. Jos kohtelisin työkavereita edellä mainituilla tavoilla, puhuttaisiinko siitä kiusaamisena vai väkivaltana?
Niin koulukiusattu kuin -kiusaajakin ovat kehittyvässä iässä. Suuntaan voi vielä vaikuttaa, kun lasta ei jätetä yksin ongelmineen.
Vaikka kiusaajan vanhemmilla voi joskus olla peiliin katsomisen paikka, on myös tapauksia, joissa lapsen ongelmakäytös jatkuu, vaikka vanhemmat tekevät kaikkensa. Tällöin vanhempien loputon arvostelu ei ole hedelmällistä.
Turussa hiljattain yli 20 huoltajaa oli ilmoittanut heidän lastensa jäävän kotiin, koska luokassa oli pitkittynyt turvallisuusuhka, jonka taustalla oli yksi lapsi. Tapauksen jälkeen lapsen äiti kiitti Turun Sanomien haastattelussa, koska oli yrittänyt vuosia taistella apua. Monta some-tuomiota piittaamattomuudesta oli jo ehditty esittää.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.