Lyyrisiä helmiä sanavarastojen laareista

Saara Pääkkönen suomentaa Suomen suosituinta lukemistoa. Aku Ankka on kääntäjälle loputon luovuuden lähde.

Aku Ankka ei juuri esittelyjä kaipaa, se on suomalainen instituutio, jota luetaan vauvasta vaariin. Ja luetaan paljon, sillä Suomi on yksi Euroopan suurista ankkamaista yhdessä Hollannin ja Italian kanssa.

Hahmot itsessään ovat hauskoja, mutta iso ansio lankeaa Ankka-kielelle, jonka ovat palkinneet niin Helsingin yliopiston kielikeskus kuin Mensa.

Raumalaiskoululaisille työstään tällä viikolla kertonut Saara Pääkkönen on yksi Aku Ankan suomentajista. Hänkin pitää sarjakuvan vahvuutena hyvää ja nokkelaa kieltä.

– Sen eteen nähdään erityisen paljon vaivaa. Suomessa Aku Ankkaa ei tehdä vain lapsille, vaan kaikille.

Sarjakuvan kääntämisen erikoispiirre on Pääkkösen mukaan kielen kirjoittaminen kuviin, mutta myös kuvien tuominen kieleen.Ja tiivistämisen taito, oleellinen on osattava puristaa puhekuplaan.

Pääkkönen kääntää viikoittaisten lehtien ohella kovakantisia Aku Ankka -kirjoja.

– Viikottainen Aku Ankka on kieleltään enemmän turboahdettu. Taskukirjat ovat seikkailutarinoita, eikä niissä kikkailla kielenkäytöllä samalla tavalla.

Samaa huumoria

Käännöstyön hän tekee useimmiten hollannista. Maakohtaisia eroja on, Hollannin Akkari muistuttaa kaikenikäisiin vetoavalla huumoriltaan suomalaista, kun taas Ranskassa sarjakuva on suunnattu aivan pienille lapsille.

Suomessa käytetään Pääkkösen mukaan paljon aikaa yksityiskohtien hiontaan, erilaisiin äläyksiin, luonnonäänien kuvaamiseen ja mehukkaisiin kyltteihin.

– Huumori rakentuu niissä parhaiten.

Ankkafanit osaavat jo etsiä sarjakuvista pieniä hienouksia, kuten kirjojen nimien hupaisia muunnoksia tyyliin H.Ribsenin Grillisorsa tai Faristofaneksen Ornitologia.

Omiaan saa laittaa

Aku Ankan suosio yksi selitys on onnistunut kotoutus. Siihen on tullut jotain omaa, sanoo Pääkkönen. Ankat ovat matkailleet Suomessa ja puhuneet murretta. Monista historian ja populäärikulttuurin henkilöistä on olemassa omat ankkamuunnokset, kuten Minuhe, Sipulius, Lusiaano Lavarotta tai bändi nimeltään Väkilannoite.

– Alkuperäistekstiä ei kunnioiteta ja aina saa panna omiaan, jos keksii jotain kivaa, Pääkkönen nauraa.

Alkuperäinen teksti onkin hänen mukaansa vasta lähtökohta, ja hyvä oivallus on aina lupa kirjoittaa suomennokseen.

– Toki kuvan ehdoilla.

Suorasanaista käännöstä ei koskaan tehdä, aina etsitään oma sovitus tai muunnos.

– Sanoistakaan ei käytetä sitä ensimmäistä vaihtoehtoa, vaan mietitään, olisiko samalle sanalle olemassa värikkäämpi ilmaisu.

Työssä saakin Pääkkösen mukaan usein kääntää sanavarastojen laarit pohjia myöden, eikä lopputulos aina synny ilman hikeä.

Silti hän pitää suomentamista ”unelmatyönä, jossa saa muokata lyyrisen helmen sanasta kuin sanasta.”

Suomentajan työtä jatkaa vielä toimitus.

– Suomentajan kannalta on tietenkin hienoa, jos käännös on painettu sarjakuvaan sellaisenaan.

Pääkkönen on suomentanut sivutyönään Aku Ankkaa vuodesta 2000. Oma suosikkihahmo on yritteliäs ja sinnikäs Riitta Hanhi.

Sanavaraston rikastuttaja

Myös ankkakääntäjää viehättää sarjakuvan kielestä kumpuava huumori, ja hänkin lukee Aku Ankkaa. Se ei hänen mielestään ole huono valinta niillekään, jotka eivät muuta lue.

– Pelkästään jo Aku Ankkaa lukemalla voi rikastuttaa sanavarastoaan, ja ainoaksi lukemiseksi se on ihan hyvä. Kun sen kanssa kasvaa, sillä varmasti on vaikutusta kielenkäyttöön. Myös aiheet ovat moninaisia, ja tarjolla on jopa tiedon rippeitä.

Käännös on oma taideteoksensa

Suomentajat ovat viime syksystä saakka kiertäneet Suomen kirjastoissa kertomassa omasta työstään. Koneen Säätiön rahoittamaa kaksivuotista Suomentajat lukijoiden luo -hanketta johtaa suomentaja, taiteilijaprofessori Kersti Juva.

Tänä vuonna kirjastoihin tehdään satakunta vierailua. Suomentajat edustavat eri kieliyhdistelmiä ja kirjallisuudenlajeja. Kirjo on laaja, ja kirjallisuudenlajeista edustettuina ovat niin proosa, runo, lasten- ja nuortenkirjallisuus kuin sarjakuva.

Hankkeen tavoitteena on lisätä tietämystä suomentajan ammatista ja tuoda esille laadukkaan suomennoksen merkitys lukukokemukselle.

Saara Pääkkönen on sekä suomentaja että WSOY:n käännetyn kirjallisuuden kustannustoimittaja. Hän pitää kiertuetta tervetulleena, sillä suomentajien työ kaipaa esille nostamista.

Pääkköstä itseään häiritsee se tapa, jolla käännöstyöstä mediassa kirjoitetaan.

– Usein kirjoitetaan, että teos kääntyi tai käännettiin, kun työn teki kääntäjä.

Kääntäjän työ on Pääkkösen mukaan liki näkymätöntä ja siihen suhtaudutaan usein kriittisemmin kuin suomenkielellä kirjoitettuun.

Lukukokemuksen kannalta suomennoksen toisaalta pitääkin olla näkymätöntä.

– Suomentamisen lähtökohta on se, ettei lukija edes ajattele, että teos on käännetty.

Pääkkönen kuitenkin muistuttaa, että suomennoksen kieli on suomentajan kieltä, joka on saanut innoituksensa alkuperäistekstistä.

– Toki alkuteos on alkuteos, mutta joka ainoa sana ja valinta käännöksessä on kääntäjän oma, hän muistuttaa.

Pääkkönen vertaakin kääntäjää muusikkoon, joka tulkitsee jonkun toisen musiikkia.

Aku Ankan kääntäminen poikkeaa kirjallisuuden kääntämisestä.Sarjakuvan kääntämisessä kannustetaan luovaan irrotteluun, mutta kirjallisuudessa suomennoksesta pyritään hänen mukaansa kaikin tavoin tekemään tyyliltään, sanomaltaan ja vaikutukseltaan alkuperäistä vastaava.

– Kerttu Juva puhuu käännöksestä identtisenä kaksosena, omana taideteoksenaan.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut