Maailma pelastuu muoviastia kerrallaan – Ismo Jokinen kierrättää kaiken mahdollisen

Näin paljon muovia kertyy yhden ihmisen taloudessa yhden viikon aikana, hämmästelee Ismo Jokinen. Kuvat: pekka Lehmuskallio

Tervetuloa paratiisiin! Ismo Jokinen huikkaa vieraat sisälle. Tupakeittiön hellassa ritisee tuli ja kahvi on tippumassa.

Jokinen istahtaa pirttipöydän ääreen. Vieressä on kuvaajaa varten valikoima muovijätettä. Kassillinen muovia on pöydän vieressä lähdössä kierrätykseen.

– Yhden miehen taloudesta tulee näin paljon muovia viikon aikana, Jokinen taivastelee.

11 sekuntia. Niin kauan kestää muovisen juomapullon litistäminen ja siirtäminen muovikeräykseen. Ismo Jokinen näyttää mallia ja toteaa, että kukaan ei voi sanoa, että tähän ei olisi aikaa.

– Se on sellaista äijäkulttuuria. Nuoret ovat onneksi vastaanottavaisempia, ja siksi heihin kannattaa panostaa.

– Jos on tahtoa ja halua, ehtii kyllä kierrättää. Sen verran pitää välittää, että ottaa selvää asioista.

Tahtoa voi herätellä kokeilemalla kierrättämistä ja mahdollisuuksien mukaan myös biojätteiden kompostoimista muutaman päivän ajan. Jos hyvin käy, paluu sekajäteastian täyttäjäksi voi tuntua suorastaan rikolliselta.

Jokiselta ei liikenekään ymmärrystä ihmisille, jotka laittavat kaiken jätteen yhteen ja samaan astiaan.

– Jokaisen pitäisi tehdä oma osuutensa ympäristön ja itsensä takia. Ajattelen niin, että kun kierrätän, teen oman osani siinä, että maailma pelastuisi.

Enemmän, nopeammin, tuottavammin. Välinpitämättömyys ympäristöä kohtaan tiivistyy näihin kolmeen sanaan.
Jos koko maailma, liki 8 miljardia ihmistä, kuluttaisi samaa tahtia kuin suomalaiset ja muut länsimaalaiset, tuhoutuisi maapallo kahdessa viikossa, Jokinen huomauttaa.

Haapasaaressa sijaitsevalla tilallaan Ismo Jokinen elää aika pitkälti niin kuin ”opettaakin”. Hän viljelee luomumansikkaa ja hoitaa pihapiiriään luonnonmukaisesti.

Kesällä käytössä on kuivikekäymälä. Kompostointiin menee korkeintaan muutama tunti vuodessa, ”kaksi minuuttia tänään ja kolmen päivän päästä kuusi minuuttia”.

Kierrätykselle ja kompostoinnille on luonnollisesti omat paikkansa niin ulkona kuin sisällä.

Kaikki jäte ei mene kierrätykseen. Hän miettii myös, mitä voisi käyttää uudestaan, kuten kaupan palvelutiskiltä ostoksen mukana tullutta muoviastiaa.

Ismo Jokisen pihapiirissä on oikea kierrättäjän paratiisi. Jokinen kerää esimerkiksi muovia ison lastin verran ennen kierrätysasemalle viemistä.

Ehkä eniten Jokista huolestuttaa ruokahävikki.

– Kuinka paljon ruokaa meneekään hukkaan! Tarjontaa on aivan liikaa, hän pohtii.

Jokinen jäi seitsemän vuotta sitten eläkkeelle jäänmurtaja Fennicasta. Stuertin töissä hän tottui siihen, että ruokaa valmistettiin aina reilusti eikä sitä helposti laitettu tiskiin seuraavana päivänä.

Jokista selvästi vähän harmittaa, että tapa on vähän jäänyt päälle. Jos esimerkiksi lihakeittoa jää yli kauhallisen verran, jää se syömättä. Harmitusta lisää se, että hän oppi jo lapsuudenkodissa säästäväisyyden ja sen, että ruokaa ei saa heittää pois.

Kauppaan hän menee aina ostoslistan kanssa, ei osta mitään varastoon ja tekee ruokaa niin, että sitä voi syödä useampana päivänä.

Paratiisi. Niin Ismo Jokinen kutsuu kotitaloaan. Hän osti tontin ja talon itselleen 31 vuotta sitten. Talo rakennettiin uusiksi ja niin, että rakentamisessa ei käytetty yhtään muovia.

Istuta puu, niin elämäsi ei ole mennyt hukkaan. Tämä kiinalainen sanonta elää tässä talossa vahvana.

Jokinen on reilun kolmen vuosikymmenen aikana istuttanut tontille 51 puuta.