Maailmanlaajuinen tuuli

Loppiaisena muistetaan Jeesus-lapsen luo tulleita Itämaan tietäjiä. Siksi kyseiseen tammikuun pyhään kuuluu tärkeänä näkökulmana kansainvälisyys; ajatus siitä, että kirkko on maailmanlaajuinen ja maiden rajat ylittävä.

Myös näin helluntaina kristinuskon globaaliluonne korostuu. Siihen on montakin syytä.

Apostolien teoista löytyvä kertomus ensimmäisestä kristillisestä helluntaista, päivästä jolloin opetuslapset saivat Pyhän Hengen, on kyllästetty monikulttuurisuudella. Paikalla on kansojen ja kielten sekamelska. Pyhä Henki saa kuitenkin aikaan sen, että nämä alun perin toisilleen vieraat ja toistensa puhetta ymmärtämättömät löytävät yhteisen kielen ja ymmärryksen.

Kielimuurit ovat sen jälkeenkin saaneet kaatua evankeliumin ja kristinuskon leviämisen tieltä. Raamattu on ylivoimaisesti maailman käännetyin kirja. Toiseksi käännetyin, Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi, tulee niin kaukana Raamatun jäljessä, ettei sitä tässä yhteydessä, niin upeasta kirjasta kuin onkin kysymys, kannattaisi edes mainita.

Mitä yhteistä on Mikael Agricolalla, Martti Rautasella sekä Soini ja Kaija Olkkosella? He ovat ainoat suomalaiset, jotka ovat elämänsä aikana luoneet kirjakielen. Agricola suomen (vuosina 1530-50), Rautanen ndongan (Namibia 1870-1900), Olkkoset somba-siavarin (Papua Uusi-Guinea 1980-90).

Kaikkien näiden kielimuurien alas repimisten ja kulttuurillisten suurtekojen pontimena on ollut Raamatun kääntäminen ja evankeliumin levittäminen.

Pyhä Henki puhaltaa, toimii ja vaikuttaa siellä missä itse haluaa. Sitä ei kukaan ihminen pysty ohjailemaan tai hallitsemaan. Vain saduissa henki pystytään vangitsemaan pullon sisään. Oikeassa elämässä kaikki ihmisten keksimät rajat ja aidat ovat Hengelle merkityksettömiä. Se liikkuu ja pyyhältää niiden yli tuulen lailla ja kepeydellä.

Tämän vuoksi myös kirkko on perusolemukseltaan maailmanlaajuinen. On ollut alusta lähtien.

Paikallisseurakuntatasolla tämä laajempi horisontti voi välillä kadota näkyvistä. Pyhä Henki on onneksi aktiivinen ohjailemaan kristittyjen katseita kauemmas.

Pois omasta itsestä kohti lähimmäistä, pois omasta pienestä porukasta kohti vierasta ja tuntematonta.

Ville Niittynen
Rauman seurakunta