Maailmanparantaja kehittää kestäviä asioita: tulevaisuuden soitin on aiempaa ekologisempi

Rauman Festivon tuottaja Kristiina Aatsinki tekee monenlaista, mutta taustalla on rakkaus musiikkiin.

Klassinen musiikki. Sen ympärille kiertyy aika paljon Kristiina Aatsingin elämässä. Raumalaiset tuntevat Aatsingin ehkä parhaiten Rauma Festivosta, jonka tuottaja ja tiedottaja hän on. Pienessä kamarimusiikkifestivaalissa työnkuva on lavea.

Festivo on tamperelaistuneelle raumalaiselle vuoden kohokohta ja koko perheen yhteinen juttu.

– Raumalla kaikki hoituu hienosti aina käytännön tasoa myöden. Jos vaikka oopperan lavasteet eivät mahdu ovesta sisään, kuten kävi Anne Frankin päiväkirja -oopperan kohdalla, voin aina soittaa iskälle ja hän tulee apuun moottorisahan kanssa, Aatsinki nauraa.

Festivossa odotellaan

Kamarimusiikkifestivaalin järjestäjät elävät parhaillaan odottavissa tunnelmissa.– Edelleen lähdemme siitä, että festivaali pidetään, mutta liput tulevat myyntiin vasta kesällä.

Elokuun festivaalista on Aatsingin mukaan tulossa huikea. Tietenkin.

– Jannella (taiteellinen johtaja Jan Söderblom) on aina ohjelmistossaan hieno punainen lanka.

Rauma Festivossa Aatsinki on toiminnanjohtaja Anna Grundströmin työpari. He ovat tuttuja jo Raumalta, ja myöhemmin musiikkitieteen opinnoista Helsingissä.

Molemmilla on sama ajatus kuin tapahtuman toisella taiteellisella johtajalla, Mika Kareksella: tuoda takaisin muulta hankittua osaamista kiitoksena siitä, että on myös aikanaan saanut kotiseudulta paljon.

Uusia avauksia musiikialalle

Aatsinki on koulutukseltaan musiikkitieteilijä ja kulttuurituottaja. Toki hän on myös Rauman musiikkiopiston kasvatti, joka aloitti viulusta, vaihtoi klassiseen lauluun ja soitti sivuaineenaan pianoa.

– En silti koskaan ajatellut, että minusta tulisi muusikko. Sen sijaan koin, että paikkani on olla mahdollistamassa musiikkia.

Klassisesta musiikista löytyy suora yhteys myös startup-yritys Partonesiin, joka kehittää luonnonkuiduista ekologisia materiaaleja soitinrakentamiseen.

Aatsinki on vasta tuotantoaan aloittelevan yrityksen toimitusjohtaja. Liikeidean isä on Sallassa asuva soitinrakentaja Armin Seebass.

– Toimitusjohtajan työssä yhdistyvät musiikkialan koulutus sekä kansainvälinen myyntityö. Armin tuntee tarpeen kentällä, minä yrityspuolen.

Kansainvälistä kokemusta Aatsingilla on jo äitiysapplikaatio Layettesta, jonka Japanin toiminnoista hän vastaa.

Vanha perinne uusiutuu

Aatsinki pitää arvokkaana sitä, että voi omalla työllään olla kehittämässä musiikkialaa, jonka yksi osa soitinrakennus on.

– Tuntuu hienolta olla mukana ylläpitämässä vuosisatoja vanhoja perinteitä ja mahdollistaa musiikin soittamisen jatkumisen.

Aatsinki myöntää, että hänessä saattaa myös olla maailmanparantajan vikaa.

– On ilo jakaa asioita, jotka ovat kestäviä ja hyödyllisiä.

Vauhdikkaita aikoja

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, Aatsingilla näyttäisi olevan monta rautaa tulessa.Partonesin ja Layetten ohella hän opiskelee parhaillaan ammattikorkeakoulussa kansainvälistä myynnin ja markkinoinnin johtamista.

– Olen ikuinen opiskelija, hän myöntää.

Perheessäkin eletään vauhdikkaita aikoja, sillä koronan takia lapset, Noomi, 6 vuotta, Joopi 8, Iivo 11 ja Aapo 14 vuotta, ovat etäkoulussa kotona.

– Etäopetus vaatii kaikilta aika paljon, ja toiseksi nuorinta pitää vielä auttaa koulutöissä. Aika tiukka linja pitää täällä kotona olla, välillä ulkoilua ja kotihommia, Aatsinki kuvailee perheen arkea.

Omiin töihinsä hän voi täysillä keskittyä vasta kun lennonjohtajana työskentelevä puoliso tulee kotiin.

– llta- ja yötunnit ovatkin arvokkaita.

Sallassa innovoidaan tulevaisuuden soitinrakennusta

Partonesin yritysidean isä on 20 vuotta jousisoitinten jousien rakentajana työskennellyt Armin Seebass.

Sallassa asuva Seebass on jo vuosia kehitellyt korvaavia materiaaleja soitinrakennuksessa käytetyille luonnonmateriaaleille, kuten eebenpuulle sekä norsun- ja mammutinluulle.

– Materiaalipula on ollut olemassa koko sen ajan kun olen työskennellyt soitinrakentajana. Ylipäätään ammatissani työskennellään materiaalien kanssa, joiden saatavuus on hankalaa, Seebass sanoo.

Eettisyys iso kysymys

Jousen tanko tehdään yleensä brasilialaisesta pernambuco tai brasil-puusta ja jousen tyvipään eli frossin, jolla jouhet saadaan kiristymään, valmistamiseen on käytetty eebenpuuta, mutta myös kilpikonnankuorta, simpukankuoren helmiäistä ja norsunluuta.

– Raaka-aineen eettisyys on kasvava ongelma.Joillain alueilla, kuten Brasilian Pernambucossa, perinteiset puulajikkeet ovat saaneet väistyä eukalyptuspuuviljelmien tieltä.

Eebenpuun ongelma on Seebassin mukaan myös hidas kasvu: jousisoittimissa käytetty puu on sydänpuuta, joka voi olla iältään jopa kolmesataa vuotta.

Oma resepti

Soitinrakennuksessa aiemmin käytössä olleita luonnonmateriaaleja ei tuotekehittelyssä haluttu korvata muovilla. Vastaus löytyi kokeilujen jälkeen uusiutuvia luonnonkuituja yhdistellen.

Seebassin omassa reseptissä kuidut yhdistetään toisiinsa maaöljyperäisellä sidonta-aineella.

– Lopputulos on puunkaltainen ja -näköinen materiaali, joka imitoi puun rakennetta.

Norsunluun korvaava aine on nimetty parvoriksi, eebenpuun parbonyksi.

– Tuntumasta ei ole tingitty, ja materiaalien ominaisuudet ovat akustisesti ja soundiltaan samankaltaiset kuin alkuperäisilläkin materiaaleilla, Seebass sanoo.

Partonesin käyttämä tekniikka on sen oma, mutta ihan ainoana markkinoilla ei olla.

– Tuotteemme eroaa kuitenkin muista ja olemme kyenneet ratkaisemaan ongelmia, joita muut eivät, sanoo toimitusjohtaja Kristiina Aatsinki.

Lupaavaa palautetta

Yritys on alusta saakka suunnannut tuotteensa ammatikseen soittimia rakentaville ja ammattimuusikoille. Massatuotannosta ei ole kyse.

– Suomesta katsoen ala on marginaalinen, ja markkinat ovatkin kansainväliset. Länsimaiden ohella Aasiassa on paljon soitinrakennusta, Aatsinki kertoo.

Partones esittäytyi viime syksynä Frankfurtin musiikkimessuilla.

– Kiinnostus ja saamamme palaute antoi uskoa siihen, että olemme tekemässä oikeita asioita.

Vahvistuksena visioilleen yritys valittiin vastikään klassisen musiikin innovaatioiden short-listalle yhdeksän muun tekijän rinnalle. Kilpailu ratkeaa toukokuussa.

”Tuntumasta ei ole tingitty, ja materiaalien ominaisuudet ovat akustisesti ja soundiltaan samankaltaiset kuin alkuperäisilläkin materiaaleilla.”Armin Seebas

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut