Marja oli alle kolmikymppinen, kun hän haki lääkäristä apua hyperventilointiin eli liikahengitykseen. Paniikkihäiriöstä ei ollut kyse, välillä vain oli vaikea hengittää. Jälkeenpäin Marja tiedosti, että hengitysvaikeudet johtuivat todennäköisesti hänen siihen aikaan kokemastaan henkisestä väkivallasta. Lääkäri määräsi oireisiin Seroxat-nimistä lääkettä, jonka vaikuttava aine on paroksetiini. Lääkettä käytetään muun muassa masennuksen ja paniikkihäiriön hoitoon.
Nyt Marja on viisikymppinen ja taistelee ankaria vieroitusoireita vastaan yrittäessään jo neljättä kertaa lopettaa lääkkeen käytön.
Vieroitusoireet painajaismaisia
Hyperventilaation lääke kyllä paransi. Noin vartin lääkärikäynnillä Marja sai mielialalääkereseptin kouraansa, mutta ei esimerkiksi lähetettä terapiaan. Hän sai 10 kerran terapiajakson vasta omasta vaatimuksestaan.
Tapaamiset terapeutin kanssa loppuivat, mutta lääkkeen käyttöä Marja jatkoi. Resepti uusittiin kerta toisensa jälkeen ilman lääkärin tai terapeutin konsultaatiota. Näin kului vuosikausia. Marja kävi töissä, meni naimisiin ja sai lapsia.
Marja yritti kolmeen eri kertaan luopua lääkkeestä pienentämällä annosta vähitellen. Jokaisella kerralla hän hidasti prosessia. Silti vieroitusoireet iskivät ennen pitkää. Ne olivat niin vaikeita ja pitkäkestoisia, ettei arki niiden kanssa sujunut.
Lapsista oli mahdoton huolehtia, kun taju saattoi mennä hetkenä minä hyvänsä. Huimaus oli niin pahaa, ettei hän kyennyt hakemaan postia laatikosta. Hän kärsi muun muassa univaikeuksista ja näköhäiriöistä.
– Vaikka väsytti, uni ei tullut. Välillä en nähnyt lukea, tai kun käänsin päätäni, näkö tuli viiveellä perässä, Marja kuvailee.
Hän koki myös dissosiaatiohäiriöitä eli eräänlaisia epätodellisuuden tunteita.
– Eräänä aamuna en voinut oikein liikuttaa suuta. En ollut varma, saisinko edes puhuttua. En ollut varma, tajuaisinko tehdä mitään. Istuin ruokapöydässä, mutta en tiennyt tajuanko edes viedä lusikkaa suuhun. Tuntui kuin aivot olisivat pysähtyneet, hän muistelee pelottavaa kokemustaan.
Marjan oli pakko palauttaa lääkeannostus entiselle tasolle päästäkseen kamalista olotiloista eroon.
Lääkärit eivät uskoneet vieroitusoireiksi
Kolme vuotta sitten Marja päätti, että on neljännen ja viimeisen yrityksen aika. Lääkeannosta on tiputettu hiljalleen siitä alkaen, ja nyt päiväannos on enää 0,1 milligrammaa. Tammikuussa vieroitusoireet pahenivat. Oireet ovat kutakuinkin samoja kuin edellisilläkin kerroilla, mutta siedettävämpiä.
Marja kertoo löytäneensä vasta hiljattain lääkärin, joka on myöntänyt, että hänen oireensa voisivat olla lääkeaineen vieroitusoireita. Marjasta tuntuu suurelta vääryydeltä, ettei suurin osa lääkäreistä ole uskonut häntä.
– Eräs terapeutti kysyi, että onko minulla ongelmia mieheni kanssa, Marja sanoo ja naurahtaa epäuskoisesti.
Vaikka oireet ovat ilmaantuneet vain lääkeannoksen pienentämisen yhteydessä, lääkärit eivät ole yhdistäneet niitä lääkkeen vieroitusoireiksi.
Kun Marja ensi kertaa menetti tajuntansa, hän säikähti niin, että meni terveyskeskukseen. Lääkäri arveli, että oireet johtuivat paniikkihäiriön "uusiutumisesta". Se ei kuitenkaan ollut Marjan saama diagnoosi alun perinkään.
Marja ojentaa lääkkeensä pakkausselosteen ja osoittaa kohtaa "hoidon lopettamiseen mahdolliset liittyvät vieroitusoireet". Pyörryttävä, epävakaa tai epätasapainoinen olo, puutuminen, polttava tunne, sähkösokkituntemukset, vihellys tai jokin muu jatkuva ääni korvissa, unihäiriöt, ahdistuneisuus, pahoinvointi, ripuli, tunteellinen tai ärsyyntynyt olo... Lista on pitkä.
Oireet on jaoteltu luokkiin sen mukaan, miten yleisiä ne ovat. Marja kertoo kokeneensa niistä lähes jokaisen.
Pahimpien fyysisten oireiden takia hän on käynyt lääkärissä. Kun hänen kehonsa vasen puoli puutui kokonaan, hänellä epäiltiin aivoinfarktia. Pää kuvattiin, mutta puutumiselle ei löydetty selitystä. Sydänfilmit otettiin, kun Marjalla oli rytmihäiriöitä, sydämen muljahtelua ja kiihtynyt leposyke. Niillekään ei löytynyt selitystä.
Marjalle tuli ihottuma, eikä senkään syytä osattu todentaa. Verikokeet otettiin sen varalta, että maksassa olisi jotain vikaa. Ei ollut. Ihottuma meni ohi parissa viikossa.
Aivot toipuvat ehkä viidessä vuodessa
Marja on löytänyt kohtalotovereitaan vieroitusoireista kärsivien vertaistukiryhmästä, johon kuuluu noin 500 jäsentä ympäri Suomea. Ryhmän jäsenet viestittelevät joka päivä. Marjalle on ollut äärimmäisen huojentavaa jakaa tuntemuksensa sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät.
Marjaa suututtaa, kun hän kuulee tai lukee jonkun lääkärin sanovan potilaan kokemia vieroitusoireita "poikkeuksellisiksi".
– Me emme ole poikkeus, Marja sanoo painokkaasti.
Ryhmässä on satoja jäseniä, mutta Marja huomauttaa, että todellisuudessa vieroitusoireista kärsiviä on varmasti enemmän. Hän viittaa Kelan tilastoon, jonka mukaan vuonna 2018 Suomessa oli 470 000 masennuslääkkeen käyttäjää. Marja kertoo, että tuoreen brittitutkimuksen mukaan mielialalääkkeen vieroitusoireista kärsii yli puolet niiden käyttäjistä. Se tarkoittaisi, että yli 200 000 suomalaista kärsii Marjan tapaan vieroitusoireista.
– Osa heistä ei pääse lääkkeistä eroon, vaan he saavat vieroitusoireita, jäävät sairaslomalle ja sitten ehkä sairaseläkkeelle. Tämä kierre täytyy purkaa, Marja sanoo tuohtuneena.
Korkeakoulutettu Marja oli vakinaisessa kokoaikatyössä siihen saakka, kun hän laittoi lääkkeestä vieroittautumisen elämässään ykkössijalle. Nyt hän on työtön, sillä vieroitusoireet eivät hänen mukaansa ole käyneet sairasloman perusteeksi.
Hän ei vielä tiedä, kykeneekö hän palaamaan entiseen työhönsä.
Tällä hetkellä hän väsyy normaalia helpommin esimerkiksi liikunnan tai henkisen rasituksen jälkeen. Esimerkiksi tämän haastattelun jälkeen Marja arvelee olevansa uupunut.
– Lääkärini sanoi, että aivoni toipuvat entiselleen ehkä viidessä vuodessa.
Masennuslääkkeitä määrätään jopa vaihdevuosioireisiin
Marja ei siedä vallitsevaa toimintamallia, jossa ihmisiä hoidetaan pelkillä lääkkeillä. Hänen oma tarinansa masennuslääkkeen käyttäjänä alkoi tilapäisestä vaikeasta elämäntilanteesta. Lääke poisti oireen eli hyperventiloinnin, mutta toi tilalle vuosikausien väsymyksen, latistuneet tunnekokemukset sekä painajaismaisten vieroitusyritysten aiheuttamat traumat.
Marja uskoo, että tilanne ei ole muuttunut 90-luvulta, jolloin hän itse sai masennuslääkereseptinsä.
Hän huomauttaa, että masennuslääkkeitä määrätään jopa PMS- tai vaihdevuosioireisiin. Masennuslääkkeitä eivät käytä vain mielenterveysongelmista kärsivät.
Marja naurahtaa ironisesti kertoessaan, että vieroitusoireiden myötä hän on saanut uusia diagnooseja. Jokaiseen oireeseen on tarjottu hoidoksi uutta lääkettä. Niitä Marja ei ole ottanut vastaan.
Marja korostaa, että kaikista vaikeuksistaan huolimatta hän ei ole kokenut masennusta, vaikka sitä hänen diagnoosikseen tyrkytettiinkin hänen valitellessaan väsymystä.
Se on saanut hänet miettimään, miten vaikeaa masentuneen henkilön voi olla pitää puoliaan lääkärin vastaanotolla. Marja haluaa olla heidän äänitorvensa. Hän kertoo perehtyneensä aiheeseen niin paljon, että voisi kirjoittaa siitä kirjan. Hän näyttää Isossa-Britanniassa keväällä julkaistua tutkimusta siitä, miten masennuslääkkeistä pitäisi vieroittautua, jotta se kävisi mahdollisimman kivuttomasti.
Tutkimuksen jälkeen hoitosuosituksia vieroitusoireiden hoidon osalta on päätetty muuttaa. Samoin Alankomaissa. Marjan hartain toive on, että myös suomalaisia käypä hoito -suosituksia eli kansallisia hoitosuosituksia muokattaisiin. Vertaistukiryhmässä hän on huomannut, miten moni epäonnistuu yrittäessään vieroittautua lääkkeestä toimiessaan lääkärin ohjeiden mukaan.
– Tuo brittitutkimus pitäisi saada joka ikisen lääkärin tietoon Suomessa.
Marjan mielestä mielenterveyspotilaan hoito ei ylipäätään saisi olla pelkän lääkkeen varassa.
– Lääke ei paranna mitään. Se vain peittää oireet.
Marjan nimi on muutettu.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.