Kirjakauppias Marketta Nurmen hyllystä näyttää löytyvän kirja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Toimintansa lopettavan kaupan valikoimassa on vielä skotlantilaisen Shaun Bythellin romaani Elämä kirjakauppiaana.
Kirjan takakansi kertoo, että kirjakauppa on idylli, jolla on myös varjopuolensa, mutta kauppa on kuitenkin kirjanystävän aarre.
– Romaanin kirjakaupassa käy kyllä tyrmistyttävän vähän väkeä, vain 18 päivittäin, Nurmi päivittelee.
Laitilankin kirjakauppa on pieni, mutta asiakkaita on Nurmen mukaan riittänyt kolmestakymmenestä ylöspäin päivittäin. Ruuhkaisina aikoina mennään reilusti yli sadan.
– Olen edelleen sitä mieltä, että kirjoja ostetaan, kunhan niitä vain myydään ja on valikoimaa. Äänikirjan myötä on tullut uusiakin asiakkaita.
Pitkä ura päätökseen
Nurmi myi joulun alla kaupassaan lahjakirjoja viimeistä kertaa. Liki kolmenkymmenen vuoden ura kirjakauppiaana on päättymässä, samoin kirjakaupan liki satavuotinen historia Laitilassa. Jatkajaa kaupalle ei ole löytynyt, ja Nurmi laittaa ovet kiinni viimeistään ensi vuoden alussa.
– Kirjakauppa on ollut kuin toinen koti 50 vuotta, tässä sivussa lapset ja lapsenlapset ovat kasvaneet. Aloitin itse 16-vuotiaana työt kirjakaupassa, nyt lapsenlapseni on 14-vuotias, ja hän on ollut kahtena jouluna jouluapulaisena.
Kaupassa on työskennellyt osa-aikaisena myös Nurmen tytär Miia Jalonen.
Perheellä on ollut iso merkitys.
– Ilman heidän tukeaan en olisi jaksanut.
Lopettaminen herkistää.
– Olo on ristiriitainen, tekisi mieli parkua, mutta en paru tässä kohtaa sitä, että tämä kaikki loppuu. Vielä pitää olla hereillä ja saada asiat järjestykseen.
Nurmi myöntää olevansa pettynyt, kun jatkajaa ei ilmaantunut. Aluksi hän oli toiveikas.
– Ajattelin jopa, että uuden kauppiaan löydyttyä voisin silloin tällöin tulla auttamaan.
Nostalgiaa ikkunalla
Kirjakaupan ikkunalla on nostalgiasommitelma, joka muistelee kirjakaupan tärkeitä hetkiä. Ikkunalla on Heli Laaksosen 90-vuotiaasta kirjakaupasta vuonna 2012 tekemä historiikki Elo ilman kirjaa on teeskentelyä sekä Nurmen 2013 saama vuoden kirjakauppiaan palkinto, Libristipöllö.
– Laitoin nostalgiaikkunan, jotta ihmiset huomaisivat, että toiminta loppuu nyt.
Sana on kiirinyt, ja palautetta on tullut paljon.
– Eilen kävi miesasiakas, joka kertoi käyneensä kirjakaupassa jo 50 vuotta sitten kun olin vasta työharjoittelussa.
Ikkunalta löytyy myös leikekirjoja kirjakauppauran vaiheilta. Kolmessa kirjassa on runsaasti kuvia ja kauniisti kirjoitettua tekstiä.
Vuosien varrelle mahtuu paljon muistoja: leikekirjasta löytyy muun muassa kuvia kenraali Adolf Ehrnroothin vierailusta.
– Mieheni sai lainaksi ison auton, ja lähti isäni sekä lapsenlapsemme kanssa hakemaan kenraalia Turusta. Täällä Laitilassa oli satamäärin asiakkaita odottamassa.
Kulttuurin kehto
Kirjakauppaa voisi kuvailla tarinoiden taloksi. Se myy ihmisille monenlaisia asioita: uusia maailmoja, suuria elämäkertoja, oivalluksia oman hyvinvoinnin edistämiseen tai vaikka sukkien kutomiseen. Muun muassa.
Marketta Nurmelle kirjakaupan pitäminen on aina ollut myös kulttuurityötä.
– Jos olisin tehnyt tätä rahan takia, olisin lopettanut jo aiemmin. Olen tykännyt tästä työstä ja kirjakaupan ilmapiiristä ja siitä, että olen saanut ratkaista asiakkaiden ongelmia. Monista asiakkaista on tullut niin hyviä tuttuja, että he ovat usein jakaneet minulle omia asioitaan.
Kirja sopii kaikille
Joulunalusviikolla kirjakaupassa käy tohina. Johanna Haltia hakee itselleen joululahjakirjaa, häntä kiinnostavat jännitys ja elämäkerrat.
– Tämä tässä on psykologista, tämä hyytävää jännitystä, Nurmi esittelee.
Kirjakauppiaan asiantuntemus on tullut usein tarpeeseen, siitä Nurmi on saanut paljon palautetta.
– Jälkeenpäin asiakas on tullut sanomaan, että sä myit mulle viime vuonna niin hyvän kirjan, olisiko sulla nyt mitään samanlaista?
Hän on sitä mieltä, että jokaiselle löytyy sopivaa luettavaa.
– Kirja antaa elämyksiä, ärsyttää, sekin on joskus hyvä asia, ja antaa uutta ajattelemisen aihetta.
Kirjalla kannattaa hänen mukaansa myös yllättää, eikä esimerkiksi lapselle aina kannata ostaa sitä, mitä hän haluaa.
– Jos ei ole vaihtoehtoja, ei koskaan opi lukemaan mitään uutta.
Kirja kuuluun jouluun
Kirja on yhä suosittu joululahja, ja kirjakaupassa on jopa kirjoja, joita ovat lukeneet jo isovanhemmat aikoinaan. Yksi sellainen on Aili Somersalon Mestaritontun tarinat, jonka Nurmi on jo myynyt loppuun kaupastaan. Satukirja täytti tänä vuonna sata vuotta.
– Se on klassikko, ei ole merkitystä onko sen lukenut sata vuotta sitten vain nyt.
Nykylapsille ostetaan muitakin klassikoita, sellaisia ovat Kirsi Kunnaksen runoilemat Hanhiemon loruaapinen ja Hanhiemon satuaarre, niitäkin luetaan jo monessa sukupolvessa.
Nurmi kannattaa lämpimästi lapsille lukemista, sitä hän itsekin on tehnyt.Hän on lukevasta perheestä, jossa myös vanhemmat viihtyivät kirjan ääressä.
– Mikä on sen mukavampaa kuin rauhoittua, ottaa lapsi syliin ja lukea. Se on yhdistävä kokemus molemmille.
Kirjakauppias antaa mielellään kirjoja lahjaksi, mutta lukee joulunaikaan itsekin paljon.
– Se kuuluu myös omaan jouluuni. Jos nyt käy niin, että ehdin myydä omani loppuun, haen sitten itselleni kirjastosta pari kolme kirjaa.
Kirjakauppias pitää romantiikasta ja jännityksestä.
– Lucinda Riley esimerkiksi on kirjailija, jonka romaaneissa pääsee ihan muihin maailmoihin, saa kaiken muun pois mielestään ja voi vähän nyyhkyttäkin.
Toisaalta Nurmea kiinnostavat myös Johanna Venhon Ensimmäinen nainen, elämäkerta Sylvi Kekkosesta ja Björn Wahlroosin kirja Kuinkas tässä näin kävi.
Eilen kävi miesasiakas, joka kertoi käyneensä kirjakaupassa jo 50 vuotta sitten kun olin vasta työharjoittelussa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.