Hyvä tarina onnistuu yllättämään ja antaa oivaltamisen ilon, sanoo useita näytelmötekstejä kirjoittanut Marko Östman.
Marko Östmanin nimi on putkahtanut esille Rauman Iltanäyttelijöiden käsikirjoittajana jo useaan kertaan. Tälle vuodelle valmistui lastennäytelmä ja kesäteatteriesitys.
Östman kirjoittaa aina ensimmäisen version käsin – sillä silloin miettii syvemmin mitä kirjoittaa – ja hänen puhelimensa muisti on täynnä muistiinpanoja. Päässä myös muhii koko ajan uusia ideoita.
Mikä ihmeen ilomielikuvitus?
Parhaillaan meneillään olevilla Lasten kulttuuriviikoilla saa ensiesityksensä Östmanin ensimmäinen lastennäytelmä, jolla on hauska nimi: Piippuhyllyn Patterström – ja ilomielikuvituksen alkeet.
Näytelmän paperitehdaskaupungissa aikuisilla on alituinen kiire ja kaupungissa asuu vain yksi lapsi, jolla ei ole etunimeä. Hän on paperitehtaan piippuhyllyllä, lähes pilvien korkeudella asuva Patterströmin poika.
Patterström on saanut nimensä Östmanin Patrik-pojasta.
– Hän istui pienenä saunassa aina ikkunatasolla. Siitä tuli ajatus, piippuhyllyn Patterström, se voisi olla joku lasten hahmo.
Sana ilomielikuvitus liittyy myös omiin lapsiin.
– Esikoiseni Elli puhui ilomielikuvituksesta lapsena ja siitä saakka sana on kulkenut mukana.
Hauska yksityiskohta on myös se, että Östmanin keskimmäinen lapsi Iina valikoitui Iltanäyttelijöillä esittämään näytelmän Patterströmiä.
– Tuntuu kivalta, että ensimmäisessä lastennäytelmässäni omat lapset ovat mukana tavalla tai toisella.
Syväsukellus lasten maailmaan
Lapsille kirjoittaminen oli Östmanista hauskaa ja haastavaa. Se merkitsi tarinan miettimistä lasten näkökulmasta.
– Tarinasta piti kehitellä sellainen, että se pitää otteessaan.
Kirjoittamista helpotti Östmanin mukaan se, että hän on itse kolmen lapsen isä.
– Olen nähnyt lasten ajatusmaailmaa ja ihmetellyt miten se toimii, hän hymyilee.
Lasten teatteriesityksissä on yleensä aina joku opetus.
– Tässä se tulee ehkä mutkan kautta, teksti korostaa mielikuvituksen tärkeyttä. Se usein aikuisilta katoaa kiireessä.
Kellariteatterissa ensi-iltansa 19.3. saava esitys on jo lähtenyt koulukiertueelle. Keskiviikkona se vieraili Lapin koululla ja perjantaina Kourujärvellä.
Kotiseutuhenkinentrilogia
Seuraava Östmanin teksti nähdään jo kesällä, kun Iltanäyttelijät esittää Kalatorilla näytelmää Aitan takana avaruus. Se on itsenäinen jatko-osa viime kesän yleisömenestykselle, Talo taivasta vasten -näytelmälle.
Östman on alusta saakka ollut kirjoittamassa trilogiaa, ensimmäisessä oltiin Vanhassa Raumassa, ensi kesän maagisrealistisessa tarinassa sukkuloidaan eri aikatasoissa Unajassa.
– Sinne mulla ei ole mitään sidosta, mutta perinnemaisema näyttää pirun nätiltä aina kun siitä ajaa ohitse.
Sarjan viimeistä osaa hän ei vielä paljasta, mutta sekin on jo työn alla.
Ensimmäinen näytelmä oli Santtiolle tehty poppikimara Suomirokkia sen sanomisen vaikeudesta.
– Ohjaaja Jani Selin kyseli, pystyisinkö kirjoittamaan jotain. Näytelmä rakentui biisien varaan, se oli sellainen kokeilu.
Tekstiherää eloon
Östman on vieraillut Iltanäyttelijöiden harjoituksissa katsomassa, miten hänen tekstinsä siirtyvät näyttämölle. Häntä kiinnostaa prosessi ja hän sanoo olevansa valmis myös muokkaamaan tekstiään teatterin tarpeiden mukaan.
Viime kesän näytelmä ei tosin teatterissa kovin paljon muuttunut.
– Tykkään siitä, miten tarina näyttämöllä herää henkiin. Teatteriin mulla ei ole mitään erityistä sidettä. Koulunäytelmissäkin taisin olla se puu tai triangelin soittaja.
Näytelmiään hän ei ole vielä lähettänyt eteenpäin, mutta sanoo kirjoittaneensa ne niin, että ne ovat helposti muokattavissa myös Rauman ulkopuolella esitettäviksi.
Tarinoitaomasta päästä
Marko Östman oli tarinankirjoittaja jo lapsena. Hän kertoo alakouluikäisenä kirjoittamasta aineesta, josta tuli vaaditun viiden sivun sijasta 24-sivuinen toimintapläjäys. Opettaja oli todennut, että aineesta olisi saanut kolme eri tarinaa.
Hän sanoo lapsensa saakka pitäneensä siitä, että voi keksiä juttuja omasta päästään. Se on vastapainoa omalle työlle viestinnän ammattilaisena.
– Kaikki kirjoittaminen tosin tukee toisiaan.
Hänen omasta mielestään tarina – oli se sitten kirja tai teatteri – on hyvä, silloin kun se onnistuu yllättämään ja saa aivot raksuttamaan.
– Jokainen ihminen tykkää siitä, että voi itse oivaltaa.
Kirjoittaa Östman muutakin kuin näytelmiä, mutta viimeiset kuukaudet ovat kuluneet niin tiiviisti käsikirjoitusten parissa, ettei ” rumputulta arjen pienistä asioista” -blogikirjoituksille ole jäänyt aikaa. Hänen verkkosivuiltaan löytyy muun muassa vuosien varrelta pieniä historiallisia tarinoita.
– Kotona on myös ikuisuusprojekteja, tekstejä, jotka ovat monta vuotta olleet työn alla.
Östman on miettinyt myös pitkän tekstin kirjoittamista, mutta ei ole vielä päässyt 90 sivun peikosta eroon.
– Siinä vaiheessa mulle tulee aina jo toinen idea.
Luovinta aikaa hänelle on ilta, kun muu talo on hiljentynyt.
– Harmi, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia tai 25 jos oikein venyttää, Östman nauraa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.