Rauman sivistystoimialan toimialajohtaja Soile Strander rauhoittuu maailman menolta saaristossa veneillen. Staffordshirenbulleterrierin pentu Winston on merellä mukana. Oli selvää, että eläinrakkaaseen perheeseen tulee jossain vaiheessa koira, ja Stander sanoo odottavansa innolla, mitä koira voi opettaa perheen lapsille.
Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa.
Korona-aikana Soile Strander, 45, on esiintynyt tavallistakin enemmän tämän lehden palstoilla. Koronarajoitukset iskivät kouluihin ja kouluikäisiin rajusti ja vaihtelevasti. Rauman sivistystoimialan toimialajohtajana Strander sai vähän väliä olla selittämässä tilannetta julkisuudessa.
– On suljettu kouluja, siirrytty etäopetukseen, siirrytty takaisin, rajoitettu toimintaa, suljettu halleja ja avattu niitä. Itse olen kritisoinut, että aikajänteet ovat aivan naurettavia. Illalla on tullut päätös ja huomenna voimaan. Kunta-alaa moititaan hitaudesta, mutta koronan kanssa on sivistyksen kenttä ollut pirun ketterä!
Yleisön suunnasta vastaanotto rajoituksille ei usein ollut hyvää, vaikka rajoitukset tulivat viranomaistahoilta eivätkä sivistyksen toimialalta.
– Välillä oli sellainen olo, että tässä ei ole päätä eikä häntää. Etäopetusjaksot ovat Raumalla olleet onneksi lyhyitä, mutta paljon on ollut rajoituksia siellä seinien sisällä. Samat lapset on täytynyt koulussa erottaa, mutta harrastuksessa on saatu olla yhdessä. On kuitenkin selvitty huipputyöyhteisön turvin ja hampaita kiristellen. Niin kuin elefanttikin syödään: pala kerrallaan.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että koulujen arki on normalisoitumassa. Erityisesti Strander toivoo, että koulusulut ovat taakse jäänyttä elämää.
Kärsivällisyys on kasvanut
Koronakriisissä Strander on ollut median suuntaan hyvä viestijä: selkeäsanainen, avoin ja helposti tavoitettava.
– Olen aika suora, en kauheasti kiertele. Olivat ne hyviä tai pahoja asioita, minua itseäni helpottaa, kun asiat ovat suoria eikä tarvitse tulkita. Myös kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys ovat vuosien saatossa kasvaneet.
– Tykkään termistä sydämen sivistys. Täytyy olla fiksusti ymmärtävä. Kuntamaailmaa täytyy järjestelmänä ymmärtää. Jos ei ole kärsivällinen, päätään saa hakatuksi seinään.
Virkauransa alussa Soile Strander työskenteli kunnallisen yleishallinnon parissa muun muassa Tampereella, Loimaalla, Lapissa ja Luvialla. Ura alkoi jo opiskeluaikoina Harjavallan kaupungilla, jonne Strander teki viralliset harjoittelut ja oli töissä kaikki lomat.
– Itse olen pitänyt hyvänä, että on kokenut niin pienen kuin todella ison kaupungin. Paras kouluttaja on kuitenkin pieni kunta.
Harjavallassa töissä oli kaupunginsihteerinä Tapio Rosendahl, jota Strander sanoo pitävänsä oppi-isänään.
– Kunta-alan ammattilainen ja iso persoona, jolta opin paljon ja johon yhteys on säilynyt koko työuran.
Korona-aika rajoituksineen mylläsi koulumaailmaa niin, että Rauman kaupungin sivistystoimialan toimialajohtaja Soile Strander toivoo nyt hartaasti, että koulusulut ovat taakse jäänyttä elämää. Sivistyksen toimialaan kuuluu laaja kirjo palveluja koulutuksesta kulttuuriin, vapaa-aikaan ja liikuntaan, mikä on Stranderille mieleen.
Hallinto voitti historian
Yleishallinnon parista Strander pääsi aiempaa lähemmäs ihmisiä ja palvelutuotantoa Rauman opetustoimen talouspäällikkönä. Sillä tiellä hän on edelleen.
Meneillään on kolmas virka Rauman kaupungilla. Viimeiset kuusi vuotta Strander on ollut sivistyksen toimialajohtajana.
Hallintotieteiden maisteri, eMBA Strander kokee tuntevansa sivistyksen kentän tällä hetkellä omakseen.
– Olen talouden ja hallinnon ihminen, joka on myös piilohumanisti. Alun perin ajatuksenani oli yhdistää historiaa ja viestintää, mutta sitten aloin kiinnostua hallinnosta. Historia ei ehkä ole maailman paras pääaine, jos ei halua opettaa. Minulla on syvä rakkaus historiaan, ja jos voisin tehdä ihan mitä vain, uppoutuisin historiaan. Reaalimaailmassa se ei ehkä sitten kuitenkaan ollut minun juttuni.
Sivistyksessä saa sukkuloida
Sivistyksessä paletti on laaja, sillä toimialaan kuuluu kasvatus, koulutus, kulttuuri, liikunta, nuoriso ja vapaa-aika.
– Kovin omalla maallani tunnen nyt olevani. Enemmän haluaisin kiertää kenttää, mutta päivät ovat kohtuu hektisiä.
– Välillä on vähän jakomielinen olo, kun ensin on vaikka varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutoksia koskevassa palaverissa, jonka jälkeen on tekojäätä koskeva palaveri ja seuraavaksi kaupungin johtoryhmä, jossa käydään läpi vaikka strategiaa ja talousasioita, jonka jälkeen vuorossa on RMJ:n sopimussisältöä. Samaan aikaan sähköpostissa odottaa 150 viestiä, joihin pitää jollakin aikavälillä reagoida. Siinä saa aika nopeasti kääntää moodia, että missä mennään.
Soile Strander johtaa Raumalla sivistystoimialaa.
Sattuma saa kuljettaa
Kysymys siitä, kokeeko Strander olevansa nyt eläkevirassaan, saa haastateltavan nauramaan.
– En todellakaan ole! Olisi kaameaa sanoa tässä iässä olevansa eläkevirassa. En ole asettanut mitään sellaisia tarkkoja askelmia. Asioita ilmaantuu ja sitten tekee ratkaisuja. Kaupunkien joukossa Rauma on hyvä työnantaja.
– Olen kiitollinen, että olen saanut etenemismahdollisuuksia ja päässyt liikkumaan organisaation sisällä. Tietyllä tavalla sattuma on kuljettanut, kuten aika montaakin ihmistä.
Rauman kaupunginjohtajaksi Strander ei kuitenkaan ole hakenut, vaikka virka on ollut lähiaikoinakin auki muutamaan otteeseen.
– En ole mitenkään ankkuroinut itseäni mihinkään. Niissä tilanteissa olen tehnyt arvovalintoja, jotka ovat perhelähtöisiä. Olen nähnyt kaupunginjohtajan pestin läheltä ja välillä mietin, onko se ihmisen työtä ollenkaan. Nostan hattua kaikille, jotka sitä tekevät. Odotukset ja vaateet ovat kovat, välillä välineet ja keinot eivät.
Vapaalla saaristo vetää rauhoittumaan ja pennustakin tehdään jo veneilykoiraa
On kaksi syytä siihen, että Kiikartornin merenpuoleiset kalliot sopivat erityisen hyvin Soile Stranderin haastattelemiseen. Kallioilta avautuu esteetön katselupaikka Syväraumanlahdelta merelle päin.
– Meri on tosi rakas minulle. Tykkään vedestä, mutta erityisesti merestä. Meri on kaunis ja rauhoittava elementti, joka lumoaa ja vetää puoleensa.
Strander perheineen veneilee mielellään Rauman, Luvian ja Turun saaristossa vähän riippuen käytettävissä olevasta ajasta. Arki-iltoina pysytään Raumalla, lomilla lähdetään kauemmas.
Strander käyttää merellä paljon aikaa ympäristön tarkkailemiseen.
– Se on sellaista omaa rauhoittumista. Kun merelle lähtee, se myös irrottaa.
Toinen syy ulkoilmahaastatteluun on Winston, 13 viikkoa. Kissaperheeseen on vastikään tullut staffordshirenbullterrierin pentu, joka makoilee haastattelun ajan rauhallisesti emäntänsä takin liepeissä.
Winstonista tehdään hyvää vauhtia merikoiraa, ja pelastusliivit on jo hankittu.
– Oli itsestään selvää, että jossain vaiheessa koira tulee. Olemme molemmat eläinrakkaita ja haluamme antaa myös lapsille sen elämyksen. On myös kiinnostavaa, mitä koira voi opettaa lapsille.
”Meistä” puhuessaan Strander viittaa puolisoonsa Rami Sainioon, joka työskentelee RTK-Palvelun kaupallisena johtajana. Lapset ovat Akseli, 11, ja Fanni 8.
Perheen vanhemmilla on Stranderin mukaan sen verran liikkuvat ja vaativat työt, että arkea ei ole muuten pyritty täyttämään millään ylimääräisellä. Iltoja rytmittävät lasten harrastukset.
– Kuntamaailmassa viesti on monelta se, että on oltu liikaa pois kotoa, kun lapset olivat pieniä. Meidän arki ei ilman isovanhempia pyörisi. Otan kiitollisena vastaan sen, että lapset ruokitaan, hoidetaan ja heille ollaan läsnä.
Vapaa-ajallaan Strander harrastaa myös avantouintia 3–4 kertaa viikossa sekä lukemista laidasta laitaan.
– Oma työ on supersosiaalista, joten vapaa-ajalta kaipaa sitä ihan vastakkaista olemista.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.