Tuulivoimatavoitteet ovat Suomessa korkealla, ja suuntana on yhä voimallisemmin merialue. Kuvassa Porin Tahkoluodon tuulivoimapuisto.
Pyhärannan Rihtniemen ulkopuolella on yksi ominaisuuksiltaan parhaiten merituulivoimalle soveltuvista alueista Selkämeren eteläpuoliskossa, selviää tuoreesta tutkimuksesta. Myös merkittävä osa Rauman saaristosta soveltuu tutkimuksen mukaan hyvin tuulivoimarakentamiseen.
Alueet ovat kuitenkin melko pieniä, eivätkä yllä tutkimuksessa esille nostettujen, vähintään 25 neliökilometrin kokoisille tuulivoimapuistoille soveltuvien alueiden joukkoon.
Poikkeuksellisen laajaa aineistoa käyttänyt tutkimus analysoi merialueet tuulivoimanäkökulmasta siten, että mukana olivat samaan aikaan sekä haitat että rakentamisen kannattavuus.
Kattava oli myös tutkimuksen tekijäjoukko, sillä mukana oli kuusi suomalaista organisaatiota.
Pohjalla poikkeuksellisen laaja aineisto
Tutkimus perustuu niin sanottuun Zonation-analyysiin, jota on aiemmin käytetty esimerkiksi suojelualueiden kohdentamiseen. Analyysin pohjalla ovat monipuoliset aineistot.
– Menetelmällä pystyttiin arvioimaan kustannusten alueellinen jakautuminen ja tasapainottamaan merituulivoimatuotannon, ihmisen ja meriluonnon edut, toteaa tutkimuksen ohjaaja Atte Moilanen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Moilanen on Zonation-ohjelmiston kehittäjä.
Tutkimuksessa laadittu tuulivoiman soveltuvuuskartta Suomen rannikon eteläosasta. Mitä tummempi sininen sävy, sitä parempi soveltuvuus.
Haitat ja kannattavuus samassa arviossa
Merituulivoiman kannattavuutta arvioitiin koko elinkaaren ajalta eli aina rakentamisesta purkuun saakka. Kannattavuuteen vaikuttavat muun muassa merialueen syvyys, pohjan laatu sekä etäisyys sopiviin sähköverkkoyhteyksiin.
Ihmistoimintaan kohdistuvia haittoja arvioitiin muun muassa tuulivoimaloiden näkyvyydellä ja sijoittumisella esimerkiksi kalastusalueille.
Meriluontoon kohdistuvien haittojen arvioinnissa käytettiin vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma Velmun aineistoja.
Rihtniemi ja Rauman saaristo esillä
Tutkimuksen tulokset esitetään koko Suomen merialuetta kuvaavilla kartoilla.
Niiden perusteella eteläisen Selkämeren laajimpiin ja parhaisiin tuulivoima-alueisiin kuuluvat kohteet löytyvät Ahvenanmaan pohjoispuolelta sekä Uudenkaupungin-Kustavin ulkovesiltä.Nämä täyttävät myös tutkimuksessa vähintään 25 neliömetrin kokoiselle tuulivoimapuistolle asetetut soveltuvuuskriteerit.
Selkämeren eteläpuoliskossa erottuu edellisiä pienempänä, mutta ominaisuuksiltaan muuten hyvin sopivana myös Rihtniemen länsipuolella oleva avomerialue.
Erityisen mielenkiintoista on se, että analyysi luokittelee ominaisuuksiltaan parhaiden merituulivoima-alueiden joukkoon myös merkittävän osan Rauman keskisestä saaristosta.
Rajaus tutkimuksessa laaditusta kartasta, josta erottuvat U:gin ulkovesien laaja tuulivoimalle soveltuva alue, mutta myös Rihtniemen länsipuolen ja Rauman saariston alueet.
U:gissa Suomen parhaita alueita
Koko Suomen rannikolla laajimmat tuulivoimatuotantoon sopivat alueet löytyvät Perämereltä sekä Selkämeren pohjois- ja eteläreunoilta.
– Sopivat alueet ovat yleensä keskisyviä ja kaukana asutuksesta, eikä niiden läheisyydessä ole merkittäviä luontoarvoja, summaa tutkimuksen päätekijä Elina Virtanen Suomen ympäristökeskuksesta tiedotteessa.
Tutkimusta voidaan käyttää, kun arvioidaan uusien merituulivoimahankkeiden sijoittamista. Virtasen mukaan tulokset ovatkin kiinnostaneet runsaasti muun muassa tuulivoimayrityksiä.
Artikkelin kirjoittajina on Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n, Ilmatieteen laitoksen, Luonnonvarakeskuksen ja Metsähallituksen Luontopalveluiden tutkijoita.
Tutkimusta rahoittivat Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston SmartSea-hanke, ympäristöministeriö sekä Koneen Säätiö.
Tutkimusartikkeli julkaistiin Renewable and Sustainable Energy Reviews -julkaisusarjassa.
Muokattu klo 12.35: Täsmennetty tietoa Rauman seudun soveltuvien alueiden koosta sekä kartta suurimmille merituulivoimapuistoille soveltuvista alueista.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.