Raumalaisen merimieskapakka Kalevan seiniä koristivat aikoinaan asiakkaiden, usein merimiesten ja työntekijöiden lähettämät postikortit eri puolilta maailmaa.
– Vastaavanlaisia korttiseiniä löytyy monesta kapakasta, kertoo Kalevan postikorteista kulttuurihistorian pro gradua Turun yliopistoon tekevä raumalaislähtöinen Jenna Levonen.
Levonen esitteli tutkimustaan lauantaina Länsirannikon merihistoriapäivässä Uudessakaupungissa.Aiheen pariin hän päätyi monen mutkan kautta.
– Yle esitti dokumenttisarjaa Seksi-Suomen historia, jossa mainittiin myös Kaleva.
Rauman merimuseossa kuvatussa osuudessa kerrottiin laivatytöistä ja kuvissa näkyi myös museon postikorttikokoelma.Kaleva mainitaan Levosen mukaan muissakin yhteyksissä, kuten esimerkiksi alkujaan merimieskapakkana aloittaneen helsinkiläisravintolan Salven historiikissa.
Kaleva oli kaikkien kaveri
Levosella on tutkimusta varten käytettävissään 115 kortin kokoelma, joka on saatu lahjoituksena merimuseon kokoelmiin.
– Tosin se on vain murto-osa Kalevaan lähetetyistä korteista.
Kapakan seinälle päätyneet kortit ovat peräisin 1960–1970-luvulta. Tutkijalle kokoelma on hieno yhteisöllisyyden osoitus ja oman aikansa ilmiö.
– Se alkoi elää omaa elämäänsä. Kaleva oli yksi henkilö yhteisössä, sillä kortit oli yleensä osoitettu rakennukselle, jolle oli myös annettu lempinimiä, kuten kansan ravitsemusliike ja Grand Hotel Kaleva.
Mitään kovin komeaa Kalevassa ei ollut. Se oli kapakka, jossa piti silloisen lainsäädännön mukaan tilata voileipä jos halusi juoda olutta.
– Pappani on kertonut, että leipä piti tilata aina kolmen kaljan välein.
Kalevan historia on Levosen mukaan myös suomalaisen alkoholikulttuurin historiaa.– 1960-luku oli kaikkiaan hyvin mielenkiintoista aikaa, keskiolut vapautui ja naiset saivat tulla yksinään baariin.
Tiukkaa asiaa
Postikortti ei ole kuin kirje, ja sen sisältämä informaatio on usein hyvin niukkaa.
– Postikorteissa on lähinnä ilmoitusluontoisia juttuja, kuten tietoa sairauslomista, lapsen syntymästä. Joku merimies on saanut potkut, laiva on jäänyt jumiin, Levonen luettelee.
– Korteissa on myös alkoholiin liittyviä viestejä.
Merillä oleva saattoi lähettää kortin ja ilmoittaa tulevansa tiettynä päivänä oluttuopillisen ääreen. Kaleva sijaitsi Kalliokadulla ja se oli aikanaan suosittu ravintola merimiesten keskuudessa.
Levonen on penkonut kapakan historiaa muun muassa Rauman Lehden arkistoista.
– Viimeiset kortit Kalevaan on lähetetty 1977. Hauska yhteensattuma on se, että isoisäni oli purkamassa rakennusta vuosina 78–79.
Päivä merellisten tarinoiden parissa
Länsirannikon merihistorian päivä järjestetään joka toinen vuosi vuorotellen Raumalla, Uudessakaupungissa ja Turussa. Tänä vuonna kokoonnuttiin Uuteenkaupunkiin.
Tapahtuma perustettiin tarjoamaan suurelle yleisölle kiinnostavaa tietoa merellisestä historiasta.
Päivän esitykset käsittelivät lippujen historiaa ja käyttöä, mereen hautaamista sekä merihistorian erilaisia arkistolähteitä.
Raumalaisittain kiinnostava aihe oli myös merimuseon amanuenssin Mikko Ahon luento raumalaisen Carl Julius Paneliuksen merille lähdöstä vuonna 1869.
Museolle lahjoitetut, käsinkirjoitetut muistelmat tarjoavat Ahon mukaan ainutlaatuisen ja koskettavan näkökulman nuoren pojan elämään 1800-luvun valtameripurjelaivalla.
– Panelius oli 15-vuotias merille lähtiessään ja pääsi heti ensi reissulla näkemään maailmaa Kaukoitää myöten. Ensimmäinen pesti kesti kolme vuotta, eikä sen aikana käyty kotona tai edes Suomessa kertaakaan.
Merihistoriallisen päivän järjestivät Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys ja Rauman merimuseo.
Rauma isännöi ensi maaliskuussa valtakunnallisia merihistoriapäiviä, mikäli ne koronan takia pystytään järjestämään suunnitellusti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.