Rami Aarikan urapolku kulki Rauman merikoulun kautta. Tällä mäellä hän valmistui laivakokiksi.
Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan pitkäaikainen toimitusjohtaja ja osakas Rami Aarikka tunnetaan nokkelasta markkinoinnista ja mallikkaasta brändin rakentamisesta. Aika hyvin mieheltä, jolla ei ole kaupallista koulutusta. Aarikka on Rauman merikoulun kasvatti.
Miten temppu tehtiin?
– Pienellä porukalla markkinointia pyöritetään: markkinointivastaava Tiia, vaimoni Sanna ja minä. Emme ole koskaan antaneet tiliä mainostoimistolle, vaikka kovasti on Helsingistä painettu päälle. Vuodesta 1998 olemme luottaneet paikalliseen mainostoimistokumppaniimme Tekokuuhun, vastaa Aarikka.
Aarikka ei yksin ota kunniaa onnistumisesta, vaan näkee positiivisen kierteen alkaneen jo ennen häntä.
– "Limpparitehdas" sai heti alussa valtakunnallistakin julkisuutta, koska se oli uutta ja erilaista. Ei heillä ollut kuin puukori, vanhat etiketit ja kaksi pahvimainosta. Retrotyyli jäi päälle. Tekokuun Mikko Paana piti tiukasti kiinni klassisesta mainonnasta. Linjaa ei paljon ole muutettu myöhemminkään, kun se on toiminut.
Toimii, tosiaan. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas teki viime vuonna 3,2 miljoonaa euroa voittoa.
Aarikka miettii hetken ja tuumaa, ettei silti ole sanottua, että näin kannattaa jatkaa ikuisesti.
Pienpanimon kasvu vaatii paalua ja tonttia
Aarikan aikana julkisuutta on tullut liikevaihtoon nähden ruhtinaallisesti. Esimerkiksi silloin, kun pienpanimo taisteli päästäkseen keskusliikkeiden jakeluun. Kovan väännön jälkeen ratkaisuksi löytyi juomien pakkaaminen tölkkeihin. Sen Laitila teki isossa mitassa ensimmäisenä.
– Vänkäsin asiasta tietyissä piireissä. Naama ja mielipide tuli tutuksi. Se toi näkyvyyttä ja "fanejakin", joita innosti korporaatioiden haastaminen.
Välikysymys: vieläkö Laitila haluaa näyttäytyä pienpanimona?
– Osakeanti sen paalutti, että haluamme kasvaa. Se vaatii paalua ja tonttiakin. Sekin vaikuttaa, että firma on tullut aikuisen ikään. Ei ole samaa hullunrohkeutta kuin joskus ennen. Meillä on noin 60 ihmistä töissä ja kesällä satakunta. Vastuu on nyt paljon isompi, funtsii Aarikka.
Laitilan Kukko Pils sai paljon palstatilaa "maailman ensimmäisenä gluteenittomana täysmallasoluena". Ei tuotekehityksen tuloksena, vaan yllättävänä havaintona.
– Se oli ihan pelkkää tuuria, mutta kieltämättä yksi suurimpia nautintoja, kun ehdimme ennen Carlsbergia.
Kukko-etiketin värit alkavat loppua
Markkinoinnin oppitunneilla käytettäneen esimerkkinä Laitilan Kukko-olutperhettä. Tuotteita on lukuisia, mutta etikettejä vain yksi. Ainoastaan värit vaihtuvat.
– Sanna piirsi Kukko Pilsin ulkoasun keltaiselle paperille. Vaihdoin sen värin kultaiseksi, koska se näytti paremmalta, eikä ollut korvamerkitty millekään olutbrändille. Kun sitten ruvettiin panemaan lageria ja muita olutlaatuja, tarvittiin uusi etiketti. Päätimme pysyä samassa ja vaihtaa vain väriä. Ainoa ongelma on, että värit alkavat loppua.
Rami Aarikka Männistön lippakioskilla Raumalla. Kukko-paidassa, tietenkin. Kukon päällä Lukon pusero, pitäähän väriä tunnustaa. Aarikka istuu Lukon hallituksessa.
Aarikka on pannut niin sanotusti kroppaa peliin. Hän on kävelevä Kukko-mainos.
– 20 vuotta olen joka päivä pukenut Kukko-paidan päälleni, myös pikkutakin alle esimerkiksi ministeriöissä käydessäni. Olen halunnut näyttää, että seison tämän takana. Rovio taisi olla seuraava, joka omaksui tämän pukukoodin.
Aarikka on taitava tarinan kehittäjä. Moneen tapahtumaan ja tempaukseen liittyy jokin "ihmeellinen kuvio". Niin kuin Laitilassa pantuun Hurriganes-olueen.
– Sain Sannalta nimipäivälahjaksi Hurriganes-kirjan. Olin sitä lukemassa, kun puhelin soi. Ile Kallio tässä terve! Hän ehdotti Ganes-olutta. Harmitti helkkaristi, kun piti sanoa, ettei meillä riitä tavara.
Pari vuotta myöhemmin kapasiteettia oli tarpeeksi. Aarikka soitti, että nyt onnistuu. Kallio sanoi jees ja myös Remu Aaltonen innostui. Ja taas media kertoi paljon Laitilasta.
Tuotesijoittelussa paljon tuuria mukana
Laitilan tuotteiden näkyminen elokuvissa ja televisiossa herätti runsaasti huomiota. Jotkut keisit olivat onnekasta sattumaa, toiset ketterää tilaisuuteen tarttumista. Yllättävän harvoissa liikkui rahaa.
– Siinä vaiheessa, kun meillä olisi ollut paukkuja mainostaa, tuli alkoholin markkinointiin uusia rajoituksia. Se ärsytti, kun markkinaosuudet sementoitiin silloin.
Elokuvaohjaajien Aki ja Mika Kaurismäen kanssa yhteistyö alkoi jo viime vuosituhannella.
– He halusivat hotelli Oivaansa oman siiderin. Pian sen jälkeen vaihdoimme Oivan siiderimme nimeksi. Aki on tilannut Laitilan juomia leffaporukoille. Mies vailla menneisyyttä taisi olla eka leffa, jossa juomiamme näkyi.
Kumman kaa -viihdesarjaan yritettiin myydä Laitilalle tuotesijoittelua. Lopulta se onnistui ilman rahaa, kun tuottaja Liisa Akimoff ilmoitti näyttelijöiden haluavan laitilalaisia.
– Akimoff kertoi myös, että kuvauksiin tarvittaisiin Kukko-salkut. Meillä ei salkkuja silloin ollut, mutta askartelimme sellaiset. Hyviltä näyttivät telkkarissa.
Samankaltainen on tarina Big Brotherin takana. Aarikka ei ostanut näkyvyyttä, mutta hänen kesälomansa aikana ohjelman tuottaja oli pyytänyt Laitilan myyntipäällikköä lähettämään Kukkoa ensimmäiseen lähetykseen.
– Meitä jännitti ihan pirusti mitä tapahtuu. Hyvin kävi, Kukko sai hyvää mainosta.
Onpa yksi tuote lanseerattu Ylen lähetyksessäkin, muistaa Aarikka. Uutisvuodon tuottaja Juha Tynkkynen oli nähnyt tiedotteemme ja pyysi mämmiolutta palkinnoksi. Kerroin, ettei olut ole vielä valmis. Ei se mitään haittaa, tuumi Tynkkynen. Lähetimme studioon tummaa olutta, jossa oli uutuuden etiketti. Jari Tervo ja Tommi Tabermann ottivat mämmioluesta ilon irti niin, että tuottaja sai kovat haukut.
Mitä pääkukko itse juo?
Haastattelun päätteeksi pitää vielä kysyä mitä toimitusjohtaja itse juo.
– Nautin toki muittenkin tuotteita. Omista olen viime aikoina tainnut juoda eniten "kolmevitosia" eli Citra- ja Mosaic-lagereita, joissa on 3,5 prosenttia alkoholia.
– Kukko Pilsin yli ei kuitenkaan mikään mene. Paitsi Kukko Pilsin juhlaolut niin kauan kuin sitä on saatavilla, vastaa Rami Aarikka.
Laivakokista tuli sähköasentaja, vaan ei saksien teroittajaa tai tyrninviljelijää
Rami Aarikan urapolun alkupää oli mutkikas. Eurajokelaispoika tuli Rauman merikoulun laivakokkilinjalle.
– Reilun vuoden olin kokin töissä Vaasan laivoilla, kunnes kouluttauduin sähköasentajaksi. Ajattelin, että niitä hommia ainakin piisaa. Sitten tuli 90-luvun lama ja rakentaminen loppui melkein kokonaan.
Piti miettiä jotain muuta.
– Meinasin ostaa parturisaksien teroitusfirman, josta oli myynti-ilmoitus lehdessä. Myyjä oli pakettiautolla kiertänyt tarjoamassa palveluaan. Sanna ja äitini sanoivat tiukasti "älä". Siitä olen kiitollinen, se bisnes taisi hiipua alta.
Seuraava loistava idea oli tyrninviljely, jota voisi harjoittaa isovanhempien pellolla.
– Venäjältä tilasin tyrnikasveja, mutten niitä koskaan saanut. Nyt voi sanoa, että onneksi. Viiriäistenkin kasvatusta mietin, mutta sekin jäi pelkäksi ajatukseksi.
Porissa Aarikka kävi neuvottelemassa Noutopizza-yrittäjän paikasta.
– Luin franchise-sopimuksen ja totesin, ettei ole mun juttu sekään.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.