Merimetso voi tehdä saaristolle myös hyvää – keskustelu on mustaa kuin lintu itse

Merimetso on musta lintu, ja yksipuolisen mustaa on myös sitä koskeva keskustelu. Pöydälle nostetaan helposti vain osa faktoista, ja niiden rinnalle tarkkaan valittuja spekulaatioita.

| Päivitetty

Merimetso on musta lintu, ja yksipuolisen mustaa on myös sitä koskeva keskustelu. Pöydälle nostetaan helposti vain osa faktoista, ja niiden rinnalle tarkkaan valittuja spekulaatioita.

Merimetsoa syytetään meren pilaamisesta niin läsnäolollaan, pesinnällään, saalistuksellaan, ulostuksellaan kuin hajullaankin.

Raumalla uutta härdelliä syntyi linnun siirryttyä sataman edustalle, jossa neljälle saarelle (Iso- ja Vähä-Järviluoto, Hanskloppi ja Mansikkakari) ulottuva yhdyskunta oli tänä kesänä noin 2 000 parin kokoinen.

Tämä sai kalastaja Jarno Aaltosen avaamaan kuntalaisaloitteen, jolla kaupunkia vaaditaan ryhtyvän toimiin merimetsojen häätämiseksi (LS 9.7.). Käytännössä se tarkoittaa härintälupien hakemista ely-keskukselta.

Sen sijaan, että aloite olisi synnyttänyt perusteellista keskustelua perusteluineen, sotkeutuu some silkasta mustamaalauksesta.

Meriluonto ei kuitenkaan toimi yhtä yksiulotteisesti.

On tärkeää ymmärtää, ettei meriluonnossa ole mitään Rauman merimetsoja sen enempää kuin Rauman harmaahylkeitä, ahvenia tai siikojakaan. Luonnonvaraisille eläimille ei voi antaa passia tai porttikieltoa yhden kunnan alueelle.

Jostain syystä monella on sellainen käsitys, että linnut tulivat sataman suulle tyhjästä tai peräti lisääntyivät paikan päällä räjähdysmäisesti. Todellisuudessa kyse lienee pitkälti muualta siirtyneistä linnuista.

Rauman ja Eurajoen rajalla pitkään sijainnut Puskakarin yhdyskunta on typötyhjä, ja syynä on todennäköisesti merikotka. Syömällä kotkat eivät koloniaa tyhjentäneet, mutta jatkuva paine saattoi saada merimetsot vaihtamaan maisemaa.

Ihminenkin on häirinnyt merimetsojen pesintää pohjoisempana ja etelämpänä Selkämerellä niin luvallisesti kuin luvattomastikin. Häirintä ei vähennä merimetsojen määrää, vaan saa ne siirtymään muualle.

Suomen ympäristökeskuksen merimetsoseurannan mukaan merimetsojen määrä on pysynyt Selkämerellä käytännössä samana koko 2010-luvun.

Aloitteessa on tehty laskelma, jonka mukaan kolonia syö vuodessa 312 000 kiloa kalaa.

Tosiasia on, että lintu saalistaa ahvenia, kuhia ja siikoja. Se vaikuttaa varmasti kalastajiin, mutta ei suoraviivaisesti. Jokainen merimetson ottama ahven ei ole pois kalakaupan tiskiltä.

Ihmisen muotoinen kalastaja pyytää yleensä lisääntymiskypsiä tai aivan sen rajalla olevia kaloja. Merimetson kurkkuun päätyy myös pienempiä – sellaisia, joista suuri osa kuolee hauen, ahvenen tai vaikkapa isokoskelon suuhun ennen lisääntymisikää.

Sitä paitsi merimetso syö sitä, mitä on tarjolla. Ja tarjolla on paljon enemmän jotain muuta kuin ahvenia ja siikoja, kuten vaikkapa särkikaloja.

Niiden poistamisella on paljon positiivisia vaikutuksia pohjien ja veden laatuun. Siitä taas hyötyvät vaikkapa juuri ne siiat.

Meren puhdistamisesta merimetsokiukussa ei yleensä haluta puhua lainkaan.

Vajaa prosentti särkikalojen ja ahvenen tuorepainosta on fosforia. Jos kansalaisaloitteen laskelma merimetsojen vuotuisesta kalansaaliista pitää kutinsa, nostavat sataman edustan linnut saaristosta kaksi ja puoli tonnia rehevöittävää ravinnetta.

Se vastaa kolmen kuukauden fosforipäästöä Rauman yhteispuhdistamolta.

Totta kai linnut ulostavat myös mereen, ja Hansklopin pesimäpaikalla suuri osa (mutta ei kaikki) valunee sateiden mukana takaisin sinne mistä on tullutkin. Metsäisessä Järviluodossa sen sijaan merkittävä määrä merestä nostetusta fosforista sitoutunee kasvillisuuteen.

Lisäksi osa ravinteista jää lintuihin, joita kuolee talvehtimisalueilla.

Kokonaan vaille huomiota on jäänyt se, että merimetso saattoi pelastaa Rauman saariston vieraslaji-invaasiolta ainakin hetkeksi.

Muun muassa laivojen mukana siirtyvää mustatäplätokkoa havaittiin Raumalla kunnolla vasta vuonna 2012. Laji on runsastunut räjähdysmäisesti, ja sataman edustan lisäksi sitä tavataan suurina määrinä muun muassa Kortelanlahdella sekä pohjoisemmassakin saaristossa aina Olkiluotoon asti.

Kyseessä on erittäin agressiivisesti muiden lajien elintilaa vievä pohjakala, joka syö mätiä ja ajaa muita lajeja pois kutupaikoilta.

Puskakarin yhdyskunnasta tehdyissä tutkimuksissa havaittiin merimetsojen syöneen runsaasti kivinilkkaa. Olkiluodon edustalla oli Suomen ainoa tunnettu yhdyskunta, jossa kivinilkka oli peräti yleisin saaliskala.

Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö laji keskittyisi toiseen pohjakalaan, jos se on runsas.

Asiaa ei ole tutkittu, mutta monien verkoilla tai katiskoilla kalastavien mukaan mustatäplätokko olisi esimerkiksi eteläisessä saaristossa selvästi vähentynyt merimetsoyhdyskunnan kasvettua.

On siis mahdollista, että merimetso paransi alkuperäiskalaston lisääntymisoloja mustatäplätokkoa syömällä. Ja varmuuden vuoksi, vaikka muuta usein väitetään: mustatäplätokko on vieraslaji, merimetso paluumuuttaja. Ero on kriittinen.

Haiseehan se, ei siitä mihinkään pääse. Mutta niin haisee rahtilaivan savu, väsyneen dieselveneen katku tai rantaviivalla mädäntyvä haurukin.

Väite merimetson viemistä retkeilysaarista on sen sijaan pahasti liioiteltu.

Mansikkakari on kohteista ainoa, joissa merimetson voi katsoa vaikeuttaneen retkeilyä. Järviluodot on jo satamalle kaavoitettu ja kylkeen rakennettu jättimäinen läjitysallas. Käsi ylös: kuinka moni muka on viettänyt leppoisia kesäpäiviä pikkuisessa, teollisuuden edustalla möllöttävässä Hansklopissa?

Myös maiseman pilaaminen on asetettava oikeisiin mittasuhteisiin.

Viljasiilo, sataman nosturit ja konttipinot näkyvät ulkosaaristoon asti. Avomerellä Rauman näkymistä viimeisenä katoaa sellutehtaan piippu. Petäjäksen kallioitakaan ei enää ole. Tässä ympäristössä merimetson aiheuttama muutos maisemakuvaan on mitätön.

Mielipiteitä ja omia arvojärjestyksiä saa olla. Kalastaja saa olla huolissaan yrityksestään ja mökkiläinen hajuhaitasta. Jos musta lintu sopii oman pahan olon purkamiseen myös niille, jotka eivät merellä edes käy, siitä vain somessa puhkumaan.

Erityisesti virallisessa päätöksenteossa pitää silti puntaroida asiat niin, että kaikki faktat ovat mukana – myös ne, joita kaikki eivät näe.

On myös hyvä muistaa, että jos häirintälupaa haetaan ja jos se myönnetään, ei merimetso sillä Rauman edustalta katoa. Pesintätulos heikkenee ja ennen pitkää linnut siirtyvät toisaalle – kenties Kukolaan, Sorkanlahdelle tai vaikka Saukoihin.

PS. Aloitteen mukaan merenalaisluonnolle tärkeä meriajokas vähenee pesimäsaarten ympärillä. Sataman ja jätevedenpuhdistamon edustalla sitä ei kyllä ole ollut ennenkään.

Kirjoittaja on Lännen Median ympäristötoimittaja.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut