Miten pystytetään yli 300-metrinen tuulivoimala, kun alla velloo meri? Miten merenpohjlle vedetään paksuja sähkönsiirtokaapeleita satoja tai tuhansia kilometrejä ja miten voimala päästää huoltamaan myrskyssä tai ahtojäissä?
Muun muassa tällaisia kysymyksiä merituulivoima-alalla joudutaan ratkomaan, jos valtavat kasvusuunnitelmat aiotaan toteuttaa.
Toisin kuin usein luullaan, niin talviolosuhteet ole se suurin ongelma.
– Jääkysymykset saadaan varmasti ratkaistua. Alusten puute on paljon pahempi pullonkaula, ehdottomasti, sanoo David Matthews meriteollisuuden konsulttiyhtiö Clarksonsilta.
Jos pullonkaula ei aukea, se voi jopa vesittää vetytalouteen perustuvan vihreän siirtymän läpimurron.
"Tämä kasvu tapahtuu"
Tällä hetkellä maailmassa on on noin 60 gigawatin (GW) nimelliskapasiteetin verran merituulivoimaa. Ennusteissa määrä kasvaa vuosien 2024 ja 2030 välillä kuusinkertaiseksi.
Matthews sanoo, että kasvu näyttää paperilla "ihan hullulta". Sitä ennuste ei hänen mukaansa kuitenkaan ole.
– Me Clarksonsilla olemme realisteja. Tämä kasvu tapahtuu.
Paljon vaikeampi on sanoa, kuinka kaukana todellisuudesta on vuoteen 2050 yltävä ennuste. Sen mukaan uutta merituulivoimaa rakennettaisiin uskomattomat 1 000-2 000 gigawattia.
Kynnys ylittyy pian
Kasvuajattelun taustalla on se, että ala on vakuuttunut 15 megawatin (MW) kynnysarvosta. Kun saataville tulee tämän tehoisia turbiineja, laskevat puistojen yksikkökustannukset niin paljon, että todellinen läpimurto on väistämätön.
Esimerkiksi Itämerellä tämän on arvioutu tekevän avomerituulivoimasta markkinaehtoiseksi kannattavaa noin vuonna 2035.
Tanskalainen Vestas pyörittää jo 15MW:n pilottivoimalaa, jonka roottorit yltävät yli 300 metriin. Selkämerelle valmistellaan avomerituulipuistoja juuri saman kokoluokan logiikalla.
Tarve on suuri
Jos lähivuosien ennuste toteutuu, on maailmassa vuonna 2030 pystyssä parikymmentä tuhatta merituuliturbiinia enemmän kuin nyt.
Jokainen niistä tarvitsee esimerkiksi perustukset, turbiiniasennuksen ja merikaapeloinnin. Jo ennen rakentamista merialue on kuitenkin tutkittava, ja voimalan toimiessa turbiinit on myös pidettävä pyörimässä.
Matthews esittää kuvan, jossa on listattuna erilaisia avomerituulivoimahankkeiden edellyttämiä alustyyppejä.
Joukossa on kirjava joukko esimerkiksi tutkimus- ja kuljetusaluksia, ruoppaus- ja nosturialuksia sekä voimaloiden huoltoon tarkoitettuja monitoimialuksia.
– Melkein kaikissa on toimitusvaikeuksia, Matthews sanoo.
Öljyteollisuus vetää
Alusten saatavuuteen vaikuttaa tuulivoima-alan nopean kasvun lisäksi se, että öljy- ja kaasukentiltä aiemmin vapautunuta kalustoa on alkanut siirtyä Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman shokin vuoksi takaisin Pohjanmerelle.
Matthewsin mukaan juuri tällä hetkellä suurin pula on merenpohjan tutkimusaluksista.
– Öljy- ja kaasuteollisuus vie kaikki. Jos olet nyt aloittamassa projektia ja tarvitset aluksia, niin onnea vaan.
Parin vuoden kuluttua aletaan Matthewsin mukaan myydä eioota kaapelien asennusaluksista ja sen jälkeen melkeinpä kaikesta muustakin.
"Suomi voi olla mukana"
Merituulivoima-alalla ei ole vielä hahmotettu kunnolla sitä, kuinka pahasta pullonkaulasta on kyse, Matthews väittää.
– Uusiin aluksiin tarvitaan vähintään kymmenen miljardin dollarin investoinnit, jotta vuoden 2030 merituulivoiman tavoite saavutetaan.
Taloudessa yhden puute on kuitekin toisen, tässä tapauksessa lainvanrakennusteollisuuden mahdollisuus.
– Alusten suunnittelussa ja rakentamisessa on valtava potentiaali. Kilpailu on globaalia ja Suomi voi olla siinä mukana.
Osa tarvittavista aluksista on sellaisia, joita voidaan hyödyntää myös muussa kuin tuulivoimateollisuudessa. Osa on sen sijaan vain tuulivoimaloiden asennukseen tai operointiin soveltuvia erikoisaluksia.
Merituulivoimalan elinkaari on 20-30 vuotta. Kolmannes voimalakustannuksista meneekin operointiin ja huoltoon.
– Jos 15 megawatin turbiini menee epäkuntoon, sen päivätuotannon mukana voi menettää 25 000-30 000 euroa. Siksi paikalle on pakko päästä. Tämä markkina kasvaa koko ajan, Matthews anoo.
SOV:t Suomen tilaisuus?
Huolto ja ylläpito edellyttää omia aluksiaan, joita ala kutsuu SOV:ksi (service operation vessel). Huoltohenkilöstö viettää niissä jopa useita viikkoja kerrallaan, ja mukaan on mahduttava asuintilojen lisäksi muun muassa verstaita ja varaosia.
– Erityisesti SOV-rakentamista olisi hyvä saada Suomeen, katsoo merenkulkuneuvos Markku Mylly.
Hän toimii muun muassa tuulivoiman hankekehittäjä OX2:ssa asiantuntijana. Yhtiöllä on meneillään jättihankkeita Perämerellä, Merenkurkussa sekä Ahvenanmaalla.
Jos OX2:n Pohjanlahden-hankkeet toteutuvat, niin pelkästään niihin tarvitaan Myllyn mukaan kolme huoltoalusta. Kun otetaan huomioon myös muut Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeille Pohjanlahdella suunnitellut hankkeet, niin puhutaan vähintään kymmenistä aluksista.
– Globaalisti tarve on 140 SOV:ta jo vuoteen 2030 mennessä. Se on todella iso määrä.
Ja nämä ovat siis huoltoaluksia. Jo niitä ennen tarvitaan kosolti esimerkiksi tutkimus- ja asennusaluksia.
Vaatimukset kovia
Suomalaisteollisuuden mahdollisuuksia parantaa Myllyn mukaan se, että meillä ollaan tekniikassa ja erityisesti vähäpäästöisyydessä alan kärjessä.
– Jos yhtiö tuottaa vihreää energiaa, ei voi ajatella, että turbiinien joukossa pyörii mustaa öljyä käyttää alus, hän sanoo.
Tämä taas rajoittaa vanhan kaluston muuntamista tuulivoimateollisuuden käyttöön.
Toinen Suomen vahvuus on jääosaaminen, mutta toisaalta avomerituulivoimaa ei kovin paljoa suunnitella jääolosuhteisiin muualla maailmassa.
– Tällä hetkellä ei ole esimerkiksi aluksia, joilla voidaan kuljettaa henkilöstöä ahtojääkentille. Kyllä tämä asia on Suomen ja Ruotsin ratkaistava.
Kun länsinaapurissa ei ole vahvaa laivanrakennusalaa, ovat ovet auki suomalaisille.
Raumalla tuntuu jo
Enää kyse ei edes ole kysynnän kytemisestä, vaan alan kuumeneminen alkaa jo tuntua ainakin osassa meriteollisuusyhtiöistä.
– Meille tulevien kyselyjen perusteella kasvuluvut näyttävät aika lailla samoilta kuin Matthews esitti, sanoo Raumalla pääkonttoriaan pitävän Steerpropin myyntipäällikkö Olli Knihti.
Yhtiö suunnittelee ja toimittaa niin sanottuja azimuth-propulsilaitteita, joiden vahvuus on tuulivoima-asennusten ja voimalahuollon edellyttämä kyky pitää alus tarvittaessa paikallaan myös merenkäynnissä.
– Kyselyjä tulee tällä hetkellä erittäin paljon esimerkiksi kaapelinlasku- ja turbiiniasennusaluksiin sekä SOV-aluksiin.
Kommentit on kerätty Coastal Training Centerin järjestämästä asiantuntijaseminaarista, joka pidettiin Raumalla viime viikolla.
Satamatkin ovat osa palapeliä
Alusten ohella katse kiinnittyy satamiin.
Esimerkiksi 15 megawatin voimalan roottorit ovat niin suuria, ettei niitä voida kuljettaa maanteitse. Voimaloiden osat on kasattava rannassa ja kuljetettava suoraan tuulipuistoon.
Voimaloiden perustuksetkin kasvavat turbiinokoon myötä entistä suuremmiksi. Mylly kertoo vierailleensa vastikään Ranskassa, jossa hän näki rakenteilla olevan merituulipuiston perustusvaraston satamassa.
– Yksi perustus painoi 5 000 tonnia. Laitureilta ja kentiltä vaaditaan valtavasti tilaa ja kantavuutta.
Matthewsin mukaan rakentaminen ja voimaloiden 30-vuotinen ylläpito saatetaan hoitaa eri satamista. Se edellyttää investointeja myös satamainfraan.
– Esimerkiksi Britanniassa hankkeita on rakennettu saksalaisista ja hollantilaisista satamista käsin, koska Britannian satamat ovat surkeita.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.