Lounametsän metsäasiantuntija Ilkka Vuoristo esittelee Suomen metsäkeskuksen Elli Peltovirralle, MTK-Satakunnan Laura Gehlenille ja Pyhäjärvi-instituutin Ville Kangasniemelle metsään tehtyjä toimenpiteitä.
Vettä vihmoo taivaalta, kun Haapasaaressa Siikaluomantielle kääntyy autoja aivan jonoksi saakka.
On alkamassa tilaisuus, jossa paikalle saapuneet noin viisikymmentä metsänkasvatuksesta kiinnostunutta.
Rauman kaupungin metsään on toteutettu jatkuvan kasvatuksen mukaisia hakkuita yhteistyössä VesiKestävä-hankkeen ja Metsänhoitoyhdistys Lounametsän kanssa.
Lounametsän metsäasiantuntija Ilkka Vuoristo myhäilee, kun katsoo paikalle saapunutta väkimäärää.
– Jatkuvaan kasvatukseen on tullut koko ajan enemmän kiinnostusta, nyt kun saimme tällaisen esimerkkikohteen onnistumaan, niin on hyvä sitä esitellä.
– Kyse on sellaisesta kasvatusmuodosta, josta meidän seuduillamme ei niin paljon ole vielä kokemusta, Vuoristo tietää.
Rutiinia ei ole vielä paljoa
Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei uudisteta ja kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsiköissä on monen kokoisia ja eri-ikäisiä puita. Hakkuissa poistetaan osa puustosta poimintahakkuin tai pienaukkohakkuulla. Hakkuukierto toistuu metsikössä noin 15–20 vuoden välein.
Rauman kaupungin esimerkkikohteessa tehtiin Vuoriston mukaan kevyt alustan raivaus sekä koneellinen hakkuu, jossa yrittäjälle ohjeistettiin, minkä verran puustoa poistetaan miltäkin alueelta. Metsään saatiin aikaan myös hyviä pienaukkoja.
Vuoriston mukaan perusleimikkoon verrattuna jatkuvan kasvatuksen metsä vaatii hieman enemmän suunnittelua ja kasvatustavan tuntevan hakkuuyrittäjän.
– Rutiinia tähän työhön vielä ei ole, koska kohteita on tehty vielä niin vähän. Pakko myöntää, että on tullut epäonnistumisiakin siinä, että seuraavassa vaiheessa tuuli on kaatanut ison osan jäljelle jääneistä puista tai alle jäänyt taimikko on kuollut.
Useampi ihminen on Vuoristolta pyytänyt, että metsässä siirryttäisiin jatkuvan kasvatuksen systeemiin.
Hän kuitenkin kertoo, että kohteiden valinta ei ole niin yksioikoista, vaan vaatii tietynlaisen metsän onnistuakseen. Jos metsää on kasvatettu 60 vuotta tasarakenteisella kasvatusmallilla, ei sen muuttaminen jatkuvan kasvatuksen metsäksi onnistu ihan helposti. Joskus jatkuvan kasvatuksen metsää on, jopa helpompi suoraan lähteä kasvattamaan taimikkovaiheesta.
– Välillä on vain pakko todeta, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin avohakkuu. Jos on puhdas järeä kuusikko, jossa ei mitään kasva alla, niin siihen on vaikea suositella muuta kuin avohakkuuta, mikäli jotain hakkuuta kohteelle halutaan suorittaa.
– Meidän esimerkki kohteessa oli hyvin vaihteleva puusto jo valmiiksi. Metsässä oli kerroksellisuutta etukäteen, joten kohde oli luonteva valinta.
Maisemallisuus kiinnostaa monia
Ilkka Vuoriston mukaan maisemallisuus on yksi iso syy kiinnostuksessa metsän jatkuvaan kasvatukseen.
– Nuorempi sukupolvi on kiinnostunut muistakin vaihtoehdoista kuin avohakkuusta. Syitä tällä on esimerkiksi, että jatkuvan kasvatuksen metsä voi monien mielestä olla virkistyskäytössä huomattavasti miellyttävämpi.
– Ehkä jatkossa taajama-alueilla tällaisia hakkuita suositaan enemmän kuin avohakkuita, toki kaava-alueilla kaavat osaksi jo ohjaavakin metsänkäsittelyä.
Siinä missä jatkuva kasvatus pitää metsän jatkuvasti peitteisenä, on taustalla myös taloudelliset syyt.
Kun uudistushakkuiden kierto voi olla jopa 80 vuotta, jatkuvassa kasvatuksessa korjuutuloja voidaan saada tasaisempaan tahtiin jopa 15–20 vuoden välein. Tasaikäisessä kasvatusmallissa toki saadaan myös hakkuutuloja myös 1–3 harvennuksella puun kiertoaikana.
Myös metsänhoitokustannukset voivat olla pienemmät, vaikka hakkuukustannukset ja -suunnittelu ehkä kustantavat enemmän. Toki taloudellisesta puolesta ei vielä juurikaan ole tutkittua tietoa, niin suoraan ei voida sanoa, että jatkuvan kasvatuksen vaihtoehto olisi taloudellisesti kannattavampaa.
– Paljon se on kasvupaikastakin kiinni, miten se metsä käyttäytyy. Esimerkiksi tuolla kohteessa oli aika järeää puustoa, ja hehtaarilta tuli aika paljonkin puuta. Parinkymmenen vuoden päästä kertymä on varmasti selvästi pienempi.
Vuoristo muistuttaa, että jatkuvassa kasvatuksessa alueen koko on syytä olla kohtalaisen iso. Esimerkkikohteessa alue on laaja, mikä tekee kohteesta jatkuvalle kasvatukselle sopivan.
– Jos alue on hehtaarin kokoinen, niin muutaman kymmenen motin hakkaaminen koneellisesti ei ole kovin kannattavaa.
Vesienhallinta auttaa äärisäissä
Rauman kaupungin metsään tehtiin jatkuvan kasvatuksen toimia, mikä on yksi keino parantaa metsätalouden vesienhallintaa. VesiKestävä-hankkeen projektipäällikkö Elli Peltovirta Suomen metsäkeskuksesta kertoo, että hankkeen pilottikohteissa vesienhallintaan on vaikutettu monilla eri menetelmillä.
Menetelmiä ovat jatkuvan kasvatuksen lisäksi muun muassa metsitys, monitavoitteiset padot ja kosteikot sekä peltopuolella enemmän käytetyt kaksitasouomat.
– Toimilla pyritään vähentämään vesistöjen ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä parantamaan alueen vesitaloutta. Olemme toteuttamassa hanketta nyt Eurajoen vesistöalueella, jossa riittää töitä aiheen tiimoilta.
Pyhäjärvi-instituutin asiantuntija Ville Kangasniemi motivoi metsänomistajia ajattelemaan sitä, miten metsä ottaa vastaan lisääntymään päin olevat sään ääri-ilmiöt.
– Tulvahuiput ja kuivuushuiput lisääntyvät. Kun vesitaloutta saadaan metsässä pidettyä parempana, niin se auttaa ääriolosuhteissa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.