IVF-biologi Harri Mankosen työkaluja ovat muun muassa erilaiset mikroskoopit. Työ vaatii tarkkaa käden ja silmän yhteispeliä. Pienikin virhe voi tuhota sukusolut hetkessä.
Rauman Petäjäksestä kotoisin oleva IVF-biologi Harri Mankonen vastaa Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) fertilliteettilaboratorion toiminnasta. Laboratorio on osa lapsettomuushoitoihin erikoistunutta yksikköä.
Jos Mankoselta kysyy, mitä hän työkseen tekee, on vastaus selvä – lapsia.
Tyksissä tehdään vuosittain noin 250 koeputkihedelmöitystä ja 350 pakastusalkion siirtoa. Niiden lisäksi tehdään kevyempiä hedelmöityshoitoja kuten inseminaatioita.
Lahjasukusoluhoitoja Tyksissä tehtiin puolestaan viime vuonna noin 100.
Tyksissä käy sperma-analyysissä ja hoitoja saamassa myös satakuntalaisia pariskuntia ja itsellisiä naisia.
Hoitoon pääsee nopeasti
Erityisesti pääkaupunkiseudulla lapsettomuushoitoihin on pitkät jonot. Tyksissä tilanne on valoisampi. Hoitoon pääsee jopa viikoissa, viimeistään muutamassa kuukaudessa.
– Me olemme vielä pystyneet tekemään hyvin myös lahjasukusoluhoitoja. Helsingin tiukempi tilanne ohjaa hätäisempiä asiakkaita myös tänne meille, selvittää Mankonen.
Julkisen puolen hedelmöityshoidot on keskitetty viiteen yliopistolliseen keskussairaalaan. Lisäksi hoitoja antavat yksityiset klinikat, joita on Suomessa noin 15.
Porin Satasairaalassa tehtävät lapsettomuushoidot ovat kevyitä inseminaatiohoitoja. Siellä ei kerätä munasoluja, viljellä alkioita tai laiteta niitä pakkaseen.
– Inseminaatiohoidoissa miehen spermasta erotellaan parhaiten liikkuvat siittiöt ja ne pannaan kohtuonteloon eli avitetaan luonnon prosessia vähän. He tekevät siellä hyvää työtä, kiittelee Mankonen.
IVF-biologi Soile Kemppainen valmistautuu alkioiden sulatukseen kaatamalla nestetyppeä astiaan, johon sulatettavat alkiot ensin otetaan säilytystankista Kuva: Juha Sinisalo
Aina ei syytä löydy
Nykyään moni pariskunta herää lapsen hankintaan liian myöhään. Ikä onkin yksi suurimmista raskauden esteistä, sillä naisen hedelmällisyys alkaa laskea Mankosen mukaan rajusti jo 35 vuoden tietämissä. Lapsettomuushoitoihin tulisikin lähteä mieluummin liian aikaisin kuin myöhään.
Pääsääntö on se, että pariskunnan tulee ensin yrittää lasta vuoden ajan, jos kaikki on hyvin. Jos on vahva epäilys siitä, että lapsettomuusongelma voi olla olemassa, pääsee hoitoihin jo aikaisemmin.
– Jos miehellä on esimerkiksi merkittävä spermavika tai naisella vaikea endometrioosi, silloin on turha yrittää kuukausikaupalla.
Lapsettomuuden syy voi olla kummassa tahansa. Usein ongelmia on tasaisesti sekä naisessa että miehessä, molemmissa tai sitten syy jää tuntemattomaksi. Samat hoidot tepsivät kuitenkin lähes kaikkiin tilanteisiin, vaikka selvää fyysistä syytä lapsettomuuteen ei löytyisikään.
– Ne ovat ongelmia, jotka pystymme usein täällä laboratoriossa ohittamaan.
Lahjasolut tulevat apuun
Heteroparien lisäksi hedelmöityshoidoissa käy nykyään yhä enemmän myös itsellisiä naisia ja naispareja. Tutkimuksen ja hoitojen käynnistäminen edellyttää julkisessa terveydenhuollossa aina lähetettä terveyskeskuksesta.
Noin 80 prosenttia lapsettomuushoitoja saaneista tulee lopulta raskaaksi. Toki edelleen on tapauksia, joihin hoidot eivät jostain syystä tehoa.
– Jos lasta lähdetään yrittämään silloin, kun naisella on ikää jo lähellä 40 vuotta, vaikuttaa se tulokseen paljon. Ikää vastaan emme pysty taistelemaan.
Jos naisen ikä on hoitoihin hakeuduttaessa yli 40 vuotta, ei hoitoja aloiteta julkisella puolella ollenkaan. Ennuste raskaaksi tulemiselle on tuolloin huono. Yli 40-vuotiaat suuntaavatkin hoitoihin yleensä yksityisille klinikoille.
Joskus ongelmaksi saattaa muodostua naisen ennenaikainen menopaussi, jolloin munasarjat ovat lopettaneet toimintansa paljon normaalia aikaisemmin.
– Jos jommaltakummalta puuttuu sukusolut, silloin lahjasolut ovat ainoa vaihtoehto, sanoo Mankonen.
Laborantti Oili Korhonen (vas) ja bioanalyytikko Sanni Pinomäki etsivät hedelmöityshoidossa käytettävää spermanäytettä spermapankin säiliöstä. Kuva: Juha Sinisalo
"Ihmeisiin mekään emme pysty"
Lapsettomuushoidot kestävät usein pitkään. Pelkästään esiselvitysten tekemiseen kuluu usein kuukausia.
Usein puhutaan myös siitä, että hoidot koetaan niin fyysisesti kuin henkisestikin raskaina. Mankonen toteaa, että kokemukset ovat kuitenkin hyvin tapauskohtaisia.
– Jotkut eivät ole moksiskaan esimerkiksi munasolujen keräämisestä. Joku toinen taas tuntee hoidon kivuliaana. Tuntemukset ovat kaikki oikeita. Ei hoidot kuitenkaan mielestäni ole niin vaativia, että sen vuoksi kannattaisi jättää tulematta, rohkaisee Mankonen.
Kun hoitoihin tullaan, aloitetaan usein kevyimmistä hoidoista esimerkiksi inseminaatiosta. Siinä onnistumismahdollisuus on yleensä noin 15 prosentin luokkaa.
– Jos raskautta ei saada sillä alkamaan, voidaan siirtyä koeputkihoitoihin. Kun laitamme alkion kohtuun, on raskauden todennäköisyys keskimäärin noin 35 prosenttia.
Tyksissä tehdään yleensä kolme koeputkihoitokertaa. Joillakin raskaus lähtee heti ensimmäisestä kerrasta, toiselle taas tehdään toistakymmentä alkiosiirtoa, eikä raskaus silloinkaan välttämättä ala.
– Ihmeisiin mekään emme pysty. Teemme ne hoidot, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Loppu jää luonnon hoidettavaksi, sanoo Mankonen.
Yhdestä luovutuksesta apu monelle
Suurin sukusolujen tallettajaryhmä on miehet, jotka lähtevät syöpähoitoihin, kiveksen poistoon, sädetyshoitoon tai aloittavat muuta hedelmällisyyttä heikentävää lääkitystä.
Varsinaisia ulkopuolisia luovuttajia Tyksissä käy sen verran, että siittiöiden kanssa on pystytty olemaan toistaiseksi omavaraisia.
– Luovuttajia tarvitaan kuitenkin koko ajan enemmän.
Miehet aktivoituvat luovuttajina yleensä silloin kun asiasta puhutaan esimerkiksi mediassa. Osalla voi lähisuvussa olla lapsettomuutta. Iso osa on verenluovuttajia, jotka haluavat auttaa myös näin.
Yksi luovuttaja käy Tyksissä noin kymmenen kertaa.
Varsinaisen sperman luovutuksen lisäksi käyntejä kertyy alussa tehtävistä toimenpiteistä kuten siemennesteanalyysistä, infektiotesteistä ja lääkärin haastattelusta.Yhdestä luovutuskerrasta saadaan soluja useaan
Arvokkaat mehupillit. Tässä nestetyppisäiliöissä on noin 150 pariskunnan pakastettuja alkioita odottamassa kohtuun laittamista .Kuva: Juha Sinisalo
Yhden alkion taktiikka
Hedelmöityshoidot lisäävät, ainakin tilastollisesti, jonkin verran kaksosraskauksien mahdollisuutta.
– Meille kaksoisraskaus ei ole koskaan toivottu, koska niihin liittyy aina riski, toteaa Mankonen.
Kaksosraskaus on ollut koeputkihedelmöityksen historian suurin ongelma, josta on hoitoja kehittämällä päästy eroon.
– Nykyään siirrämme kohtuun, lähestulkoon aina, vain yhden hedelmöitetyn alkion. Vuositasolla kahden alkion siirtoja tehdään vain muutama.
Pohjoismaissa lapsettomuushoidot ovat olleet erittäin korkeatasoisia alusta alkaen. Turvallisuutta ja hoitojen onnistumista tukee erityisesti yhden alkion taktiikka.
– Erityisesti Pohjoismaiden ulkopuolella kohtuun laitetaan useita alkioita kerralla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kolmesta alkiosta yksi abortoidaan, jos käy niin, että kaikista kolmesta lähtee raskaus käyntiin. Se on melkoisen epäeettistä, pohtii Tyksin lapsettomuushoitojen vastuulääkäri, dosentti Antti Perheentupa.
Tyksissä on tehty jo vuosia uraauurtavaa työtä miesten kiveskirurgiassa. Noin puolet miehistä, jotka muuten joutuisivat käyttämään lahjasiittiöitä, saavat tällä hoidolla omat sukusolut käyttöön, kertoo Tyksin lapsettomuushoitojen vastuulääkäri, dosentti Antti Perheentupa. Kuva: Juha Sinisalo
Kiveskirurgialla apua
Suomalaisten miesten siittiötuotanto on laskenut neljän vuosikymmenen aikana jopa 20–30 prosenttia.
– Kun miehen siittiötiheys laskee alle 50 miljoonaan per millilitra, raskauden alkuun saaminen alkaa pidentyä, sanoo Mankonen.
Selvää syytä siittiöiden määrän laskulle ei ole. Se tiedetään, että esimerkiksi tupakka, alkoholi ja ylipaino vaikuttavat siittiöiden laatuun ja määrään. Lisäksi viime vuosina yhdeksi isoksi ongelmaksi on noussut miesten käyttämät anaboliset steroidit.
– Testosteronin käyttö lopettaa käytännössä siittiöiden tuotannon kokonaan, huokaa Perheentupa.
Tyksissä on tehty jo vuosia uraauurtavaa työtä miesten kiveskirurgiassa. Noin puolet miehistä, jotka muuten joutuisivat käyttämään lahjasiittiöitä, saavat tällä hoidolla omat sukusolut käyttöön.
Kenellä on oikeus omaan lapseen?
Tällä hetkellä Suomessa ovat lain mukaan oikeutettuja saamaan lapsettomuushoitoja heteroparit, naisparit ja itselliset naiset. Lainsäädäntö on muuttumassa niin, että myös transnaisten ja transmiesten sukusoluja voidaan jatkossa tallettaa, ja niillä voidaan saada tarvittaessa raskauksia aikaan.
– Edelleen yksinäiset miehet ja miesparit puuttuvat tästä kuviosta. Se on epätasa-arvoista. Kukaan ei edes puhu heidän oikeuksistaan, huomauttaa Turun yliopistollisen keskussairaalan lapsettomuushoitojen vastuulääkäri, dosentti Antti Perheentupa.
Syy löytyy kohdusta tai pikemminkin sen puutteesta. Suomessa ei ole mahdollista käyttää lainakohtua. Maailmalla lainakohdun käyttö on melko yleistä, mutta siihen liittyy paljon myös ongelmallisuutta.
– Yleensä lainakohtuun liittyy usein raha, mikä lisää heti ongelmia. Lisäksi on myös tapauksia, joissa raskauden kantaja ei sitten lopulta olekaan halunnut luopua lapsesta. Ne ovat ikäviä ja vaikeita tilanteita.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.