Mikael Kivivuori, miltä tuntuu olla Rauman foliohattu?

Mikael Kivivuori ei ole ihan varma siitä, miten häneen Raumalla, omassa kotikaupungissa, suhtaudutaan. Raumaan hänellä on kuitenkin lämmin suhde. Kuva: Juha Sinisalo

Mikael Kivivuori näyttää rasittuneelta, mutta puhuu yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Kaakao kupissa jäähtyy, kun hän pääsee vauhtiin. Sellainen hän on aina ollut, silloinkin, kun hän julisti maailmanparannushankettaan, Mun-Go:a.

Koronakriisin aikana Kivivuori profiloitui näkyvästi lääkärinä, joka vastusti koronarokotuksia. Hän on mediassa saanut jopa liikanimen "rokotevastaisten messias".

Hän on myös mukana Ylen tuoreessa seurantadokumentissa Tämä on totuuteni, joka esittelee kirjavan joukon toisinajattelijoita.

Missä on mun paikka?

Kivivuori kertoo omilla nettisivuillaan elämästään avoimesti. Tarinasta välittyy kuva koulukiusatusta nuoresta, jonka on ollut aikuisena vaikea löytää paikkaansa. Kiusaaminen jätti jälkeensä myös yksinäisyyden. Hän on myös kärsinyt masennuksesta.

Lääkäriksi Kivivuori valmistui vasta 10 vuoden opintojen jälkeen. Lääketieteellisen opinnot Turussa olivat hirveitä, ja "elämä tuntui kuin vankilalta", hän kertoo sivustollaan.

– Lääkäriopinnot venähtivät, sillä etsin itseäni ja sitä mitä minä haluan elämässäni. Onneksi löysin sen, hän sanoo nyt.

Rauma on paikka latautua

Kivivuori ei ole ihan varma siitä, miten häneen Raumalla, omassa kotikaupungissa, suhtaudutaan. Raumaan hänellä on kuitenkin lämmin suhde.

– Tämä on paikka, jonne tulen lataaman akut ja nuolemaan haavat. Rauma on symppis pikkukaupunki, ja se johtuu siitä, että ihmiset ovat täällä mukavia.

Lukon mestaruuskeväänä hän tosin sai fanien vihat niskoilleen haastattelusta, jossa hän epäili, oliko Lukko-valmentaja Pekka Virran sairaus koronaa. Jälkikäteen hän toteaa, ettei vähätellyt sairastumista.

– Hirvittävintä, mitä Raumalla voi tehdä, on loukata Lukkoa. Mestaruusjuhlien alla koin väkivallan uhkaa, minulle huudeltiin ja heristeltiin nyrkkiä. En halunnut antaa pelolle sijaa, mutta silloin jännitti, milloin tulee turpaan.

Mestaruuden juhlintaan kaupungilla hän lopulta uskaltautui, sillä eihän raumalaiselle sieltä pois jääminen olisi ollut mikään vaihtoehto.

"Hullun hommaa"

Rooli rokotekielteisten äänitorvena on vienyt veronsa.

–  Ulkopuolisen silmin katsottuna valtavirtaa vastaan taisteleminen on hullun hommaa. Siksi olotila nyt tuntuu siltä kuin olisi sodan jäljiltä.

Viime ajat Kivivuori sanoo vetäneensä henkeä.

– Kuppi tuli täyteen. Mikael on kyllä kova työhevonen, mutta nyt palautuminen on hidastunut.

Kielteinen suhtautuminen koronarokotteeseen johti potkuihin työstä lääkärinä. Kivivuori on edelleen sitä mieltä, että hänestä tehtiin varoittava esimerkki. Katumaan hän ei suostu, ja sanoo puhuneensa vain siitä, minkä on kokenut oikeaksi ja pystyvänsä katsomaan itseään peilistä.

Elämää almujen varassa

Työsuhteen päättyminen merkitsi sitä, että rahantulo loppui. Rahaa Kivivuorella ei edelleenkään ole, vaikka hänellä tällä hetkellä jo on joitain keikkoja etälääkärinä Digiklinikalla. Palkkiot eivät silti riitä elämiseen ja hän asuu Raumalla vanhempiensa yksiössä.

– Olen tosissani miettinyt, että lähtisin johonkin Aasian maahan, jossa voisi elää halvalla, hän pohtii.

Kun työt lääkärinä loppuivat, Kivivuori lähti Helsinkiin ja meni lukuvuodeksi kansanopiston musiikkiteatterilinjalle. Silloinkin hän eli almujen varassa. Kodittomana muiden nurkissa ennen kuin sai yhteiskunnan tukea.

Hän on kuitenkin toiveikas. Haaveissa ovat yhä ihan tavalliset asiat, kuten puoliso ja lapset.

– Vaikka olisi kuinka vaikeaa, asiat järjestyvät jotenkin.

Joku ohikulkija voi vaikka antaa tiukassa paikassa kaksikymppisen.

– Elämänfilosofiani on sellainen, että jos yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Uskottavuus koetuksella

Kivivuorta on kutsuttu hulluksi ja pelleksi ja käsketty painua helvettiin. Vihapostia hän sanoo saavansa edelleen – omiltaankin sen jälkeen, kun lähti mukaan Maria Veitolan dokumenttiin Totuudenetsijät sekä Ylen Tämä on totuuteni -dokumenttisarjaan. Dokumenteissa seurataan muun muassa Kivivuoren sketsiryhmän kuvauksia sekä opiskelua musiikkiteatterilinjalla.

Omalta yhteisöltä tuli kritiikkiä osallistumisesta viihdeformaattiin toisinajattelijoiden lääketieteellisten väitteiden esille tuomisen sijaan.

– Olin petturi, joka vei kaiken uskottavuuden ja sai koronakriittiset näyttämään mielenvikaisilta.

Erityisesti Veitolan Totuudenetsijät-ohjelmalla oli Kivivuorelle suuri henkilökohtainen merkitys.

– Se palautti ihmisarvon, sillä tuntui, että me olemme halveksittuja mummojen tappajia, jotka eivät välitä mistään ja haluavat vain tartuttaa muita.

Pahinta hänen mukaansa on ollut se, kun joku läheinen ihminen on sanonut ilkeästi tai hylännyt kokonaan.

– Osa niistä haavoista on nyt kuitenkin parsittu umpeen.

Alusta saakka ulkona

Kivivuorta ei haittaa, että häntä sanotaan foliohatuksi, koska hänelle kyse on kriittisestä ajattelusta.

– On normaalia olla eri mieltä, ja haluan vain tuoda moniäänisyyttä keskusteluun.

Toisinajattelijan maailmankuva perustuu siihen, että mihinkään ei voi luottaa eikä tietää, mistä kaikesta ihmisille valehdellaan. Litteä maa -teoriaan Kivivuori ei sentään usko. Sitäkin hän selvitti ja totesi, ettei se pidä paikkaansa.

Hänellä on oma teoria siitä, miksi hän asettuu vastoin valtavirtaa, "massojen näkemyksiä" ja "virallisia totuuksia".

– Monella sellaisella ihmisellä, joka on oppinut kyseenalaistamaan, on taustalla normaalia erikoisempi elämä, isoja elämän kriisejä ja masennusta.

Hänen mukaansa on helpompaa olla eri mieltä, kun on jo lähtökohtaisesti ulkona.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.