Liki kolme vuosikymmentä Pallo-Iiroissa töitä tehneelle Kaija Savuselle tämä vuosi on ollut täysin poikkeuksellinen. Kuva: Juha Sinisalo
Lähtisitkö pikkuduunia tekemään? Näillä sanoilla kyseltiin Kaija Savusta töihin Pallo-Iiroihin vuonna 1990. Houkuttelu tuotti tulosta seuraavana vuonna, vaikka Savunen miettikin silloin, että mitä työhön mahtaa kuulua.
Edessä oli melkoinen savotta, sillä hän pyöritti toimistoa yksin ilman aiempaa kokemusta ”eikä kehenkään voinut turvautua”.
Muut työntekijät olivat tuolloin vapaaehtoisia, nyt töissä on viisi kokopäiväistä.
– Kaiken maailman avustuksiakin piti hakea, ja mietin, että miten ihmeessä niitä tehdään.
Oli paljon hyvääkin. Ennen kaikkea Savunen sai muokata työtehtäväänsä ja työtapojaan sellaiseksi kuin itse halusi.
Liki kolmessa vuosikymmenessä on muuttunut paljon, paitsi yksi asia. Töitä paiskitaan ”kuin omassa firmassa” tarvittaessa 24/7 eikä mitään työtehtävää karsasteta.
– Saattaa olla, että ensin pesen vessanpyttyä, sitten pesen käteni ja seuraavaksi kättelen isoa herraa ja pyydän rahaa.
Sydämen kohdalla Pallo-Iirot
Savunen mainitsee Pallo-Iiroista puhuessaan useaan otteeseen perheen. Koko yhteisö on kuin yhtä suurta perhettä.
– Minulla on äärettömän hienoja työkavereita. Kaikilla on samanlainen asenne työntekoon. Tunteja ei lasketa.
Perheen lisäksi myös sydän nousee esille keskustelussa. Eikä mikä tahansa sydän, vaan Pallo-Iirot, joka on sydämen kohdalla.
Seura on ollut osa sukua, no melkein aina.
– Siellä ovat olleet mukana niin omat lapset kuin lapsenlapset ja lasten serkut.
Toiminnan ydin on pysynys aina samana: tarjota mahdollisuus harrastaa ja liikkua ja samalla kasvattaa elämää varten.
Ainakin pelejä katsomaan
Kun Kaija Savunen sulkee Pallo-Iirojen toimiston oven ensi vuoden toukokuussa ja jää eläkkeelle, hän tekee sen levollisin mielin. On selvää, että elämä pysyy vilkkaana.
Viisi lastenlasten pitävät huolen siitä, että mummulla on tekemistä.
Myös golf vie oman aikansa, vaikka Savunen nauraakin, että ”en ole siinä kauhean hyvä, olen varmaan antanut kaikki golf-geenit pojalleni”.
Harrastuksiin kuuluu myös toiminta Häplänperän Valittajissa.
Jalkapallokin jää aikaa. Kaija Savunen on aina valmis vapaaehtoistöihin Pallo-Iiroissa.
– Ja varmaankin saan mennä katsomaan pelejäkin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.