Satakunnan maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilä siirtyy virallisesti eläkkeelle vasta ensi suvena, mutta viimeinen työpäivä on jo helmikuun lopussa. Kuva: Juha Sinisalo
Asko Aro-Heinilä siteeraa edesmennyttä isäänsä haastattelun aluksi.
– Veljeni Veijo kysyi sairaalassa isältämme, haluaisiko hän vielä käydä kotona. Isä vastasi, ettei häneltä jäänyt mitään kesken. Niin minäkin ajattelen. Olen osallistunut mihin olen pystynyt ja tehnyt minkä olen voinut.
Asko Aro-Heinilä ei ole viimeisillään. Hän näyttää olevan ikäisekseen hyvässä kunnossa.
Mutta työuransa loppusuoralla mies on. Satakunnan maakuntajohtaja siirtyy virallisesti eläkkeelle vasta ensi suvena, mutta viimeinen työpäivä on jo helmikuun lopussa.
Pitämättömiä lomia kertyi, kun uutta hyvinvointialuetta perustettiin.
Maaliskuusta lähtien hän aikoo olla hyvin hiljaa.
– En tule kirjoittamaan entisenä maakuntajohtajana tai arvostelemaan vastuullisia päättäjiä. Ainakin alkuun otan vähän etäisyyttä.
Vapaaherrana Lapin puskissa
Aro-Heinilä tulee hyvin juttuun ihmisten kanssa. Hänelle on kertynyt melkoinen kontaktiverkosto.
Vapaaherrana hän meinaa pysytellä enemmän omissa oloissaan. Hän nauttii luonnosta, varsinkin kun saa välillä kaataa jonkun puun. Silloin oravat riittävät kavereiksi.
– Tykkään ihmisistä, mutten ole ihan varma ihmiskunnasta, vitsailee Aro-Heinilä kaurismäkeläiseen tapaan.
Mielekästä tekemistä piisaa myös Lapin Kivikylän perällä, äidin kotitalossa, jonka Asko osti puolitoista vuotta sitten enoltaan.
– Talossa on hyvä peltikatto, mutta juuri muuta hyvää ei vuonna 1900 valmistuneessa talossa olekaan. Sähköt sentään, muttei vettä, eikä muuta kuin puulämmitys. Rakennusten remppaamisessa riittää muulle ”leikkimökkiä” loppuiäksi.
Keskustasta yhteinen olohuone
Aro-Heinilä on kiitollinen, kun sai olla mukana kuntasektorin suuressa muutoksessa 1980-luvulta lähtien.
– Ajattelu muuttui, kunnat alkoivat nähdä tehtävänsä paljon laajemmin. Ei riitä, että rakennetaan koulut ja pidetään tiet auki. On otettava vastuuta vetovoimasta ja viihtyvyydestä.
Aro-Heinilä muistelee, miten Raumalla ruvettiin kehittämään keskustaa Reijo Vuorion ollessa apulaiskaupunginjohtajana.
– Sanoin, että keskustan pitäisi olla kaikkien kaupunkilaisten yhteinen olohuone. Kyllä sille kaupunginhallituksen pöydässä hymyiltiin.
Elinvoimasta tuli elämäntehtävä
Elinvoiman kehittämistä voi sanoa Aro-Heinilän uran päätehtäväksi niin kuntien, kaupungin, elinkeinoyhtiön kuin viimeksi maakuntaliiton leivissä.
– Ei 80-luvulla paljon puhuttu ihmisten hyvin- tai pahoinvoinnista. Nyt se on keskeinen peruste uudistuksille. Ympäristöasiat alkoivat nousta nekin kunnolla esille vasta 90-luvulla.
Edunvalvonnassa painottuu usein puolustustaistelu. Parhaillaan töitä tehdään esimerkiksi OKL:n Raumalla jatkamisen puolesta.
Uutta ajattelua tarvitaan
OKL:stä tuleekin pitää kiinni, sanoo Aro-Heinilä. Mutta joissakin asioissa on fiksua päästää irti.
– Ihminen on hyvin konservatiivinen. Koemme muutoksen usein uhkana. Välillä kun myöhemmin katsotaan, huomataan, ettei se ollutkaan.
Uutta ajattelua tarvitaan Aro- Heinilän mukaan muun muassa terveyspalveluissa, kun väki vähenee ja vanhenee.
– Kukaan ei ole viemässä palveluita pois Raumalta, mutta niiden pitää muuttua ajassa. Hyviä esimerkkejä ovat kotipalvelut ja kombilanssi, joiden ansiosta ikäihmisiä ei tarvitse raijata hoitopaikalle.
”En näe mitään kuolemankuoppia”
Rauman ja Satakunnan maakuntajohtaja arvioi olevan hyvässä kehitysvaiheessa.
– Uudistua pitää, mutta mitään kuolemankuoppia en näe. Elinkeinorakenne on monipuolistunut. Jos yksi piiputtaa, toiset kantavat.
Aro-Heinilän työvuosien aikana Rauman kaupungin asukasmäärä nykyisillä kuntarajoilla on vähentynyt noin 4 500:lla – saman verran on Kivikylän Areenan katsojakapasiteetti.
– Väkiluku on hankala kysymys. Teollisuus ei enää tarvitse niin paljon työvoimaa kuin 80-luvulla.
Yksi etsikkoaika missattiin. Olkiluoto 3:a kävi rakentamassa tuhatmäärin ulkomaalaisia. Heistä ani harva on asettunut Rauman seudulle.
– Emme osanneet hyödyntää sitä mahdollisuutta, onnistuneet luomaan sellaista ympäristöä, että osaajat haluaisivat jäädä tänne ja tuoda perheensä.
Portti länteen pidettävä auki
Kasvun pullonkauloina Aro-Heinilä pitää osaamista ja saavutettavuutta.
– Koulutustarjonta ei seuraa tulevaisuuden tarpeita. Siihen pitää saada parannusta.
Rauman seudun saavutettavuus on ollut edunvalvonnan kärkiteemoja vuosikymmenet. On puhuttu valtateiden, rautatien ja meriväylän investointien puolesta. On niitä saatukin.
– Ennen ajateltiin etenkin sisäistä saavutettavuutta. Venäjän sotimisen vuoksi nyt mietitään Suomen saavutettavuutta. Varmuutta siitä, että portti länteen pysyy auki.
Rahdin tie Suomeen ja Suomesta voi kulkea kriisitilanteessa myös länsirannikon satamista Ruotsin kautta Eurooppaan.
”Arvostan Kristiinaa entistäkin enemmän”
Asko Aro-Heinilää maakuntajohtajana seuraa Kristiina Salonen.
Raumalaisina he tuntevat toisensa jo pitkältä ajalta. Salonen muun muassa johti Rauman kaupunginhallitusta ennen kansanedustajavuosiaan.
Kaksitoista vuotta eduskunnassa kartutti Saloselle vahvan verkoston, johon voi tukeutua uudessa työssä.
– Kristiina ei koskaan käyttänyt kyynärpäitään eduskunnassa. Hänestä pidetään ja häneen luotetaan. Lähtökohdat ovat erinomaiset, Aro-Heinilä arvioi.
Hän on muutaman kerran ehtinyt jo keskustella Salosen kanssa vahdinvaihdosta.
– Arvostan Kristiinaa nyt entistäkin enemmän. Olen vakuuttunut, että hänellä on paljon annettavaa Satakunnan ja Rauman edunvalvonnalle.
Aro-Heinilän vinkit Saloselle voi tiivistää: ole oma itsesi.
– Kristiina on sanonut, ettei yritä täyttää Askon isoja saappaita, vaan hoitaa hommat omilla kengillään. Se on oikea asenne. Kannattaa hyödyntää omia vahvuuksiaan sekä luottaa organisaation osaamiseen ja yhteistyökumppaneihin.
Aro-Heinilä: Asioita avattava paremmin asukkaille
Asko Aro-Heinilä kehuu kovasti Kari Kosken työtä kaupunginjohtajana, kun telakkatoiminnan jatkuminen ja Metsä-Fibren sahainvestointi Raumalle varmistettiin.
– Hänellä oli näkemys, että pitää pystyä avoimeen vuoropuheluun. Koski jaksoi käydä keskustelemassa isoista hankkeista. Se varmasti auttoi, että maaliin päästiin ilman valituksia, Aro-Heinilä uskoo.
Samaa aktiivisuutta hän peräänkuuluttaa muilta.
– Ei riitä, että lupaprosesseja jouhevoitetaan. On osattava paremmin avata asioiden taustoja ja perusteluja asukkaille.
– Kun tieto saadaan ihmisille, heidän on helpompi hyväksyä vaikkapa tuulivoimapuiston tai uuden yritystoiminnan luvat, maakuntajohtaja järkeilee.
Hän ennakoi, että tämä nousee isoksi kysymykseksi laajemmin.
– Yhden asian liikkeet ja oma-aluetoimijat on pakko ottaa osaksi päätöksentekoa. Se on vaikeaa, mutta välttämätöntä. Muuten edustuksellinen demokratia menettää legitimiteettinsä, Aro-Heinilä filosofoi.
Rauhallisen miehen äänenpaino vahvistuu sen verran, että on helppo arvata hänen miettineen asiaa enemmänkin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.