Kuninkaankatu 7:n Randlan liikehuoneistokokonaisuus on viimeisin Vanhan Rauman kiinteistölistaus. Myynnissä on kaksi Kuninkaankadun varrella erillisissä rakennuksissa olevaa liiketilaa sekä pihan perällä on luhtiaitta, verstasrakennus sekä kylmä piharivistö.
Kun Kuninkaankatu 7:ssä sijaitseva Randlan neljän rakennuksen kiinteistökokonaisuus tuli myyntiin muutama päivä sitten, nousi Vanhassa Raumassa myynnissä olevien liikekiinteistöjen yhteispinta-ala jo lähes 1 400 neliöön ja yhteishinta yli kahden miljoonan.
Kaikkiaan julkisesti kaupan on tällä hetkellä viisi eri kohdetta, joista suurin on Savilankatu 6:ssa sijaitseva Wähä-Hannun kuuden liikehuoneiston kokonaisuus.
– Katsoin juuri tilastoja, ja ihan älyttömästi ilmoitusta on katsottu. Tällaisia isoja kiinteistöjä tulee harvoin tarjolle näin hyvältä kauppapaikalta, Kuninkaankatu 7:n kiinteistöä välittävä Real LKV:n yrittäjä Anne Isotupa kertoo.
Tiedossa pitkiä myyntiaikoja
Tarjolla olevia kiinteistöjä on aikoinaan hankittu itselle kauppahuoneistoksi. Kun yritystoiminta loppuu, tulee vuokraaminen tai myyminen ajankohtaiseksi.
Tällä hetkellä trendinä on Isotuvan mukaan selvästi myyminen, sillä myös vanhojen kiinteistöjen korjaustarve houkuttelee siirtämään vastuuta eteenpäin eikä vuokralaisia ole jonoksi asti.
– Liikeidean pitää olla Vanhassa Raumassa aika pomminvarma, että kannattaa lähteä liikkeelle. Valitettavasti pienessä liikkeessä kassa ei kilise päivittäin riittävällä tahdilla niin sanotusti sukanmyynnillä.
Kahta Vanhan Rauman liikehuoneistokohdetta välittävän Haave LKV:n toimitusjohtaja Linda Leinon mukaan tilanne on sama koko keskustan alueella ollut jo hetken aikaa. Toimitiloja on jatkuvasti tarjolla.
– Koronavuodet ovat olleet haastavia yrittämisen suhteen, ja kauppakeskushankkeen jumittaminen vaikuttaa väistämättä myös yrittäjien päätöksiin tehdä ratkaisuja, Leino pohtii.
Nyt myynnissä olevissa kiinteistöissä on toimitiloja vailla vuokralaista. Sen lisäksi Vanhassa Raumassa vuokramarkkinoilla ovat tarjolla entiset Kodinonnen 590 neliön ja Sport-Asun 463 neliön toimitilat.
Länsi-Suomen kiinteistöjen myyjiltä saamien tietojen perusteella vuokramarkkinoiden tilanne vaikuttaa eniten myyntiaikaisiin. Jos tyhjiä tiloja ei olisi, niin eivät kiinteistötkään välttämättä olisi myynnissä.
– Liiketiloissa on pitkät myyntiajat. Osa menee saman tien, mutta yleensä puhutaan puolesta vuodesta tai jopa kahdesta vuodesta.
– Tässä kuussa tehdään yksi toimitilakauppa keskustassa, mutta se ei ole Vanhassa Raumassa, Leino sanoo.
Ikoniset kohteet herättävät kiinnostusta
Vanhassa Raumassa myytävien rakennusten määrän ja koon lisäksi merkillepantavaa on niiden taustat ja sijainnit.
Anundilanaukion laidalla kahdessa kerroksessa oleva yli 550-neliöinen Wähä-Hannun kiinteistö on ollut nykyisillä omistajillaan yli 40 vuotta, myös Kuninkaankatu 7:ssä sijaitseva Randlan 500 neliön kokonaisuus on Vanhan Rauman paraatipaikalla.
Isoraastuvankatu 4:ssä sijaitseva Maalar eli Otavan talokin on ikoninen osa maailmanperintökohdetta. Rauma LKV:n kiinteistönvälittäjä Jukka Saarinen on päässyt esittelemään toukokuusta asti myynnissä ollutta kohdetta tiuhaan.
– On siinä vääntöä parhaillaankin, pari miettii tosissaan tarjousta. Minua on vedetty hihasta kaupungilla useaan otteeseen, halutaan tietää mikä Otavan tilanne on. Raumalaisia tämä kiinnostaa.
Sopivan ostajan löytymiseen vaikuttaa sekin, että kiinteistön omistava Sirolan perheyhtiö haluaisi nähdä talon uuden omistajan jatkavan ravintolatoimintaa.
– Kaikenlaisia ajatuksia katselijat ovat käyttötarkoituksesta heittäneet ilmoille. Pääasiassa ajatukset ovat olleet ravintola- ja majoitustoiminnan jatkamiseksi, Saarinen mainitsee.
Ti-Ti Nallen talolla dominoefekti?
Otavan kuin muiden Vanhan Rauman kiinteistöjen kohdalla ostoinnokkuutta ei ainakaan nosta kaavauudistuksen vuoksi käynnissä oleva rakennuskielto.
– Kiinteistönomistajat ovat näreissään, että kaavan tekeminen kestää ja kestää. He omistavat kiinteistöt, mutta muut määrittelevät mitä niille saa tehdä. Lopullisia ratkaisuja kaavasta ei vain saada aikaiseksi. Luulisi, että jotain olisi jo tullut, Isotupa kertoo.
Jos kaavamuutos sallisi käyttötarkoituksen muuttamisen asumiseen, saisi se myös ostajat innostumaan.
Linda Leino uskoo, että kaavamuutoksen jälkeenkin Kauppakadun ja Kuninkaankadun kiinteistöt luultavasti olisivat parhaimmillaan liiketiloina.
– Niitä voi olla haastavaa muuttaa asunnoiksi, mutta sisäpihoilla ja pääkatujen ulkopuolella varmasti on niitä, jotka toimisivat hyvinkin asuntoina.
Vaikka toimitiloja on tyhjillään ja kiinteistöjä on myynnissä, voi tilanteen nähdä Vanhalle Raumalle mahdollisuutena uudistua.
Anne Isotuvalla on mielessään idea, joka voisi nostaa koko Vanhan Rauman vetovoimaa.
– Nyt pitäisi olla ideanikkari. Randlassa olisi tilaa vaikka sille Ti-Ti Nallen talolle. Missä olisi se pellepeloton, joka näkisi nämä mahdollisuudet? On paljon tilaa, umpipiha ja rakennusoikeutta jäljellä.
– Vanhassa Raumassa pitäisi olla niitä täkyjä, että ihmiset saisi tänne liikkeelle.
Näivettyminen hyödyttää vain rottia
Vanhassa Raumassa vallitsee epävarmuus. Se varmasti heijastuu myös kiinteistömarkkinoille.
Puukaupunginosan asemakaavaa on uudistettu jo vuosia.
Edes luonnosta ei ole vielä julkistettu. Tiedossa ei siis ole, mitä kullakin tontilla jatkossa sallitaan ja mitä ei.
Koska kaavauudistus on kesken, on Vanha Rauma rakennuskiellossa. Se venyy näillä näkymin ainakin kahdeksaan vuoteen.
Kiellon aikana rakentamiset ja käyttötarkoituksen muutokset etenevät tavallista vaikeampaa reittiä. Ne pitää hyväksyttää kaupunginhallituksen kaavoitusjaostossa.
Moni ei siihen edes lähde vaan odottelee uutta kaavaa.
Edes kehnon purkaminen ei käy sujuvasti. Sekin tapahtuu poikkeamisluvan kautta.
Eräs kiinteistönomistaja kertoi lupahakemuksessaan, että odotus on kestänyt viisi vuotta. Lupa onneksi heltisi.
Piharakennuksesta on nimittäin kuulemma ollut vain harmia, ”kun siellä asustaa kaupunkimme juopot, narkomaanit, pulut ja rotat”.
Kaavauudistukselle on suuri tarve. Rotille Vanha Rauma kelpaa sellaisenaan, mutta kyllä aluetta pitää päästä toden teolla kehittämään.
Kirjoittaja on Länsi-Suomen kunnallistoimittaja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.