"Mölli" Keinonen oli jääkiekkokaukalossa ukkosenjohdatin – "Piti viihdyttää katsojia. Yleisöhän viulut maksaa"

Rastion Teppo oli ehkä idolini, mutta olin mää parempi, Mölli sutkauttaa 80-vuotishaastattelussa.

Velmu virne naamalla, kiemuraisia kaarroksia vastustajan maalin takana kerta kiellon päälle, taitoa enemmän kuin yhden joukkueen tarpeisiin. Matti "Mölli" Keinonen oli 1960- ja 70-luvulla pelaajana yksi näkyvimmistä soihdunkantajista, kun jääkiekkoilu teki matkaa Suomen suosituimmaksi urheilulajiksi.

Mölli-lempinimeä jo lapsuudesta kantanut Keinonen oli kiekkokaukalossa kuin ukkosenjohdatin. Taidoillaan hyökkääjä ihastutti suurinta osaa katsojista, mutta myös vihastutti vastustajia, kun hymy ei hyytynyt luistelutaiturin kasvoilla millään.

Keinosen kestovirneen tarkoitus oli ärsyttää vastustaja raivon partaalle, mutta oli ilkamoivan asenteen takana muutakin.

–  Piti viihdyttää katsojia, tehdä pelistä kiinnostavampaa. Yleisöhän viulut maksaa, Keinonen kertaa motiivejaan.

Kaukalon individualisti

Keinonen oli jääkiekkoilijana sanavalmis viihdyttäjä. Nykyisin sanat soljuvat harvakseltaan muistisairauden vuoksi.

Ei Mölli kuitenkaan ole miksikään muuttunut. Hän oli kaukalon individualisti ja on sellainen yhä.

–  En ole hyvä itse pitämään yhteyttä vanhoihin pelikavereihini. Onneksi he pitävät yhteyttä, Keinonen kertoo.

Hän ei kaukalossa ujostellut pitää kiekkoa. Kun taidot olivat tapissaan, itseluottamuksen varaan oli hyvä rakentaa.

–  Joukkuetoverit eivät minulta juuri syöttöjä saaneet – mitä sitä huonommalleen syöttelisi, Keinonen vitsailee ja loihtii tutun virneensä.

Taidot hioutuivat pikkupoikana Raumalla Paskalammella, joka sijaitsi Rauma-Repolan tehtaan kaatopaikalla. Paskalammelle Pikku-Mölli suuntasi harjoittelemaan joukon ensimmäisenä ja lähti jäältä pois viimeisenä.

Pelaajaura urkeni nopeasti, sillä Rauman ylpeyden Lukon edustusjoukkueeseen Mölli kelpuutettiin kaudeksi 1960–61. Vaikka menestyvä pelaaja sai seuralta pikkuetuja, leipä ei ollut likimainkaan yhtä leveää kuin sittemmin läpikotaisin ammattimaistuneessa jääkiekossa.

–  Silloin urheilu oli todella urheilua, Keinonen viittaa 1960-luvun kehitysvuosiin.

Punakoneelta tuli turpaan

Keinonen oli 1965 Tampereen MM-kotikisoissa näkyvässä osassa, kun Suomi teki tuloaan jääkiekon eturiviin. Hän iski ikimuistettavasti Suomen molemmat maalit Ruotsia vastaan 2–2-tasapeliin päättyneessä ottelussa.

Se oli ensimmäinen kerta arvokisoissa, kun Suomi riisti sarjapisteen joltakin jääkiekon neljästä silloisesta suurmaasta.

Neuvostoliiton Punakoneeksi ristittyä miehistöä vastaan oli vaikeampaa. Tukholman MM-kisojen avausottelussa 1970 Suomi sensaatiomaisesti piinasi Suurta ja Mahtavaa häviten 1–2. Reilu viikko myöhemmin toinen MM-kohtaaminen päättyi Neuvostoliiton 16–1-voittoon.

–  Voitto mielessä me Neuvostoliittoa vastaan lähdettiin, mutta yleensä tuli turpaan – siis muuallakin kuin kotona, Keinonen heittää ja luo anteeksipyytävän silmäyksen Taija-vaimoonsa.

Mölli ja Vellu

Keinosen mieltä hiveli nuorena miehenä, kun hän pääsi samaan joukkueeseen vanhempien Lukko-suuruuksien kanssa.

–  Rastion Teppo oli ehkä idolini, mutta olin mää parempi, Mölli sutkauttaa.

Tampereen Pispalan Haulitornin juurella syntyneen, raumalaiseksi kasvaneen Keinosen nauttiman arvostuksen kiteyttää parhaiten rakkaan vihollisen Porin kiekkoikoni Veli-Pekka Ketola, Möllin pelikaveri Leijonista.

–  Mölli on uranuurtaja ajalta, jolloin jääkiekkoa tehtiin toden teolla tunnetuksi. Hän oli sellainen herrasmies-hampuusi, Ketola naurahtaa.

Arvostus on vastavuoroista.

–  Ainahan mää pyrin "Vellua" kusettamaan, Keinonen muistelee ja virnistää päälle.

Paha polvivamma sinkosi tv-viihdyttäjäksi

Keinosta pidettiin yhteen aikaan kiekkoilijana, jolle suomalaisista urheilijoista on sattunut eniten loukkaantumisia.

Miehen vammalista on vaikuttava: kerran harjoitusottelussa sattuneessa haaverissa toisesta silmästä oli mennä näkö, Grenoblen olympiakisoissa 1968 hän pelasi viimeiset ottelut murtunut nilkka puudutettuna, Moskovan Izvestija-jouluturnauksessa 1968 kiekko osui Keinosta klyyvariin niin, että "nenä siirtyi ainakin leveytensä verran toiselle poskelle".

Uran kenties pahin loukkaantuminen sattui SM-sarjassa lokakuussa 1970, kun hyökkääjä oli siirtynyt suurin toivein Rauman Lukosta Helsinkiin HJK:hon. Kausi loppui lyhyeen, kun Keinonen törmäsi Tappara-avausottelun toisen erän alussa vauhdilla päätyyn ja loukkasi vasemman polvensa niin, että huippukiekkoilija köpötteli pitkään keppien varassa.

Pelitauko poiki muuta. Televisioviihteessä vaikuttanut Matti "Pikkis" Kuusla oli myös jääkiekkomies, joka tunsi Keinosen ja pyysi tätä loppuvuodesta mukaan Mainos-TV:n komedialliseen Katapultti-ohjelmaan. Ohjelman muut tekijät olivat alan ammattilaisia: Marjatta Leppänen, Erkki Liikanen, Rauni Luoma, Anna-Liisa Ruotsi ja Kalle Holmberg.

–  Olin sairaalassa, ja Pikkis tuli katsomaan. Hän keksi minut Katapulttiin, Keinonen kertoo.

Keinonen muisteli nikotelleensa ohjelman kuvauksissa, kun hänelle määrättiin pieni laulurooli. "Vitosen laulaja" ehti kieltäytyä kunniasta, mutta määrätietoinen Kuusla käänsi pään.

–  Pikkis sanoi, että "nyt jätkä laulat tai kuolet", Keinonen on muistellut kirjassaan Möllin piruetit.

Teksti: Reima Rautiainen

CV / Matti "Mölli" Keinonen

–  Entinen huippujääkiekkoilija.

–  Syntynyt 6. marraskuuta 1941 Tampereella.

–  Asuu Uudessakaupungissa.

–  Vaimo Taija, aikuiset lapset Jussi ja Liisa, viisi lastenlasta.

–  Oli koulun jälkeen viilaajan opissa, työtehtäviä Rauma-Repolan palveluksessa, työskenteli porilaisessa RU-38:ssa pelatessaan Rosenlewin muovipuolella työnjohtajana.

–  Seurat pelaajauralla (hyökkääjä) pääsarjassa 1960–78: Lukko (Rauma), RU-38 (Pori), HJK (Helsinki), Jokerit (Helsinki), TPS (Turku). 267 ottelua, 176 maalia ja 125 maalisyöttöä.

–  Parhaita saavutuksia pelaajana: Suomen mestaruus Lukossa 1963 ja RU-38:ssa 1967, SM-hopea Lukossa 1961 ja HJK:ssa 1972, SM-pronssia Lukossa 1965 ja 1969.

–  Maajoukkueessa yhdeksät MM-kisat 1962–73, kahdet olympiakisat 1968 ja 1972. 196 maaottelua, joissa 71 maalia ja 49 syöttöä.

–  Seurat valmentajana: Lätkä-77 (Uusikaupunki), TPS, Lukko, Ässät (Pori), Raahe-Kiekko, UJK (Uusikaupunki). Päävalmentajana SM-hopeaa TPS:ssä 1985 ja Lukossa 1988.

–  Lukko jäädyttänyt Keinosen pelinumeron 7, aateloitu Jääkiekkoleijonaksi numero 50 vuonna 1987. Pro Urheilu -palkinto 2004.

–  Sai lempinimensä Mölli, kun oli kirjoittanut Matti-etunimensä rantahiekkaan ja unohtanut nimestä t-kirjaimen viivat. Paikalle tullut kaveri piirsi viivat vahingossa a-kirjaimen päälle, ja Mölli-lempinimi oli syntynyt.

–  Elämäkerrallinen kirja Möllin piruetit (1973).

–  Harrastanut kalastusta.

– Ei vietä merkkipäiväänsä.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut