Matti ”Jonne” Honkaheimo kaivaa lomaketaskusta paperin, jonka hän lyö Rauman Kauppaseuran neuvottelutilan pöydälle.Paperissa on Patentti- ja rekisterihallituksen leima, ja Honkaheimo osoittaa tekstin joukosta yhtä tärkeää kohtaa: keksijä, Matti Honkaheimo.
– Monenlaisia henkilöitä suvustani löytyy, mutta ei vielä yhtään keksijää. Nyt on, Honkaheimo naurahtaa.
Idea syntyi sattuman kautta
Matti Honkaheimon esittelemä keksintöpatentti alleviivaa erinomaisesti hänen kykyään ideoida, muuntautua ja löytää ansaintamahdollisuuksia.
Hän lupasi löytää ostajan kaverinsa hankkimille Porin oluttehtaan vanhoille käymistankeille.
Muutaman vaiheen jälkeen Honkaheimo tapasi bioreaktoria kehittäneen tahon, ja nopeasti kävi ilmi biojätteen talteenoton pullonkaulat: biojätteen joukosta pitäisi pystyä erottelemaan muovit ja muut epäpuhtaudet, ja logistiikasta pitäisi saada kustannustehokasta.
Laite on saanut noin 70 000 euroa hankerahaa ely-keskuksen ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmasta, mutta merkittävin panos tulee Honkaheimon rintataskusta.
– Ideana on se, että tällainen BioJonne olisi esimerkiksi Prisman takapihalla, ja auto kävisi vain imemässä jätteen ja veisi kaasuntuotantoon. Keksinnössä on myös ilmastointilaite, mikä pitää massan niin viileänä, että mikrobit eivät ala muhia siellä.
– Toinen laite olisi sitten biokaasulaitoksella. Jos järjestelmä saadaan toimimaan kuin on tarkoitus, pystyy esimerkiksi Uudenkaupungin biokaasulaitoksen tuotannon tuplaamaan, Honkaheimo intoilee.
Jo nuorena monessa mukana
Ideoita ei ole Honkaheimolta puuttunut ennenkään.
Hän muistaa vielä hyvin, miten käänsi 18-vuotiaana kesätöissä itsensä työntekijästä työnantajaksi Rauman purjehdusseuran lautturina.
Tuohon aikaan purjehdusseuran vanhaan paviljonkiin ei päässyt tietä pitkin perille, vaan saareen piti mennä lautalla.
Lautturi-Honkaheimo huomasi nopeasti, että voisi hoitaa työnsä vielä tehokkaammin.
– Seuraavana kesänä minulla oli poikia palkattuna tekemään sitä hommaa. Minulla on vieläkin niitä markan lauttalippuja, hän naurahtaa.
Työtä pelkäämätön asenne, puhelahjat ja ideointikyky avasivat Honkaheimolle nopeasti ovia moneen suuntaan.
– Mä olen aina johkaantunut. Eräässä vaiheessa minulla oli Musta Kissa, oma venevälitysfirma ja sain vielä Pyynikin oluttehtaan piiriedustuksen. Ei minua paljon kotona näkynyt.
– Pyynikki lähti heti hyvin. Kun aloitin, myytiin 5 000 laatikkoa ja 60 000, kun lopetin hommat. Yritin saada Turun edustuksen, mutta en saanut ja lopetin. Menin Kiinteistömaailmaan välittäjäksi.
Kauppiaan vainu sekä lyömättömät suhteet toimivat myös kiinteistöalalla. Honkaheimo oppi nopeasti tunnistamaan asiakkaan tarpeet, ja löysi asuntoja myyntiin vaikka ne eivät olleet vielä myytävänä.
– Tein melkein 200 kauppaa ensimmäisenä vuonna, suoritin LKV:n ja sen jälkeen perustin oman kiinteistöalan yrityksen.
– Valttini kiinteistönvälittäjänä oli se, että jos sopivaa asuntoa ei löytynyt mistään listoista, niin ihmiset soittivat minulle.
Venäjän-kaupoissa tuli yllätyksiä
Pelkkä välitys ei riittänyt Honkaheimolle, vaan hän innostui myös ostamaan, remontoimaan ja rakennuttamaan kiinteistöjä.Hänen käsiinsä tarttui myös kenkätehdas, joka koitui Honkaheimon uran isommaksi hutihankinnaksi.
– Pari vuotta siinä leikittiin. Tehtaasta piti myydä puolet Urmundiaan 1990-luvun alussa, mutta venäläiset eivät sitten ”muistaneet” maksaa vajaata kymmentä miljoonaa markkaa. Omistajana olin takaajana, ja silloin mentiin lujaa.
Kuoppa oli iso, mutta kovalla työllä Honkaheimo taisteli itsensä pinnalle.
Hän kertoo, että ajat eivät olleet missään nimessä helppoja. Vouti kävi kirjaimellisesti kurkkimassa aidan takana.Honkaheimo oli tukiryhmässä, jossa kaikilla oli takanaan yli kymmenen miljoonan tappiot. Heistä toistakymmentä ei kestänyt taakkaa ja päätti päivänsä oman käden kautta.
– Minulla oli onnena ehjä perhe ja se, etten halunnut jättää ketään vastaamaan paskoistani.
Kenkätehtailijana hänelle tarttui kuitenkin kontakteja, ja niinpä hän matkasi nopeasti konkurssin jälkeen itärajan puolella tekemässä kauppaa. Tällä kerralla puista.
Honkaheimo hankki Keski-Suomesta pari metsäkonetta, joita Venäjällä ei tuohon aikaan juuri ollut. Puukauppa kävi Suomen ja Saksan suuntiin, joten parhaassa vaiheessa ideana oli perustaa Petroskoihin oma sahakin.
”En vain osaa olla paikallaan. Tulen hulluksi, jos minulla ei ole mitään tekemistä.”- Matti ”Jonne” Honkaheimo
Sahahanke kariutui kylmäkiskoiseen byrokratiaan, sitten pysähtyi myös Honkaheimo. Reilussa kolmessa vuodessa tehdyt 52 matkaa Venäjälle olivat ottaneet veronsa pitkän miehen kropasta.
– Lähdin aina sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja palasin perjantaina. 1 200 kilometriä suuntaansa. Tätä jatkui kolme vuotta.
– Se yksi paluumatka kesti pitkään, kun ajoin ja nukahtelin, ajoin ja nukahtelin. Se oli burnout. Olin kymmenen päivää putkeen sairaalassa tutkimuksissa.
Paluu työuupumuksesta jaloilleen oli tarpeettoman vauhdikas, sillä Venäjällä liikekumppani oli myynyt miljoonan edestä puita omiin nimiinsä.
Taitavana kortinpelaajana Honkaheimo kuitenkin käänsi pöydän itsensä kannalta suotuisaksi viidellä junavaunullisella vesivaneria.
Jatkuvassa liikkeessä
Matti Honkaheimon entinen appiukko on vitsaillut, että olisi helpompi listata asioita joita ”Jonne” ei ole tehnyt.
Lausahduksessa on paljon perää, kun kuuntelee elämäntarinaa. Hänellä on ollut omistuksessaan vesibusseja, huoltoasema ja jopa oma vaatepesula.
Onpa ”Jonne” tehnyt nelisensataa Jota-merkkistä nahkatakkiakin ja tuonut Suomeen surffilautoja.
– Olin siinä aikaani edellä. Esittelin Otanlahdessa neljää lautaa, mutta pari vuotta myöhemmin tuntui, että niitä oli joka toisen auton katolla, Honkaheimo naurahtaa.
Honkaheimo kokee, että hän sai isänsä John Oskar Honkaheimon polkupyörän takatarakalla elämän tärkeimmät opit.Hän oppi tuntemaan ihmisiä ja toimimaan heidän kanssaan.
Laajasta lähi- ja ystäväpiiristä hän on aina halunnutkin pitää huolta. Kun Honkaheimolle soittaa, löytyy usein apua.
– Olen pitänyt mielessä sen, että kun jotain saan, niin pitää myös antaa takaisin. Ei se muuten toimi.
Matti Honkaheimo ei malta pysähtyä laakereilleen, vaikka kahden sydänleikkauksen jälkeen lääkäri onkin toista mieltä.Neljä vuotta Rauman Kauppaseuran puheenjohtajana ollut Honkaheimo on nykyään muun muassa Rauman Seudun Tules ry:n puheenjohtaja.
Kauppaseurassa hän pyörittää edelleen Rientolan vuokrausta. Haastattelun aikana Honkaheimon puhelin soikin taukoamatta.
– En vain osaa olla paikallaan. Tulen hulluksi, jos minulla ei ole mitään tekemistä.
Nimen takana Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.