Sirokatkarapu on vieraslaji, joka on levinnyt Itämerelle todennäköisesti laivaliikenteen mukana. Tämä yksilö on kuvattu Espanjassa.
Matalassa mökkirannassa kannattaa pitää silmät auki, sillä kivikossa ja hiekkapohjalla voi möyriä lomalaisen lisäksi katkarapuja. Kyllä - Selkämerelläkin elää katkarapuja, ja peräti kolme eri lajia.
Luontaisesti meillä elävät levä- ja hietakatkarapu. Sirokatkarapu puolestaan on vasta 2000-luvulla runsastunut vieraslaji.
Suomen ympäristökeskus (Syke) kaipaa nyt näistä äyriäisistä tavallisten ihmisten tekemiä havaintoja eri puolilta rannikkoa.
Roimasti samaa näköä
Kaikki kolme katkarapulajia ovat ensikatsomalta hyvin samanalaisen oloisia.
Läpikuultavilla äyriäisillä on erittäin pitkät tuntosarvet, ja eläinten silmät sijaitsevat pitkien tappien päässä. Vaikka eivät valtameriotusten mittaa saavutakaan, niin suurimmillaan meikäläiset katkaravut voivat olla sentään yli kuusisenttisiä.
Tarkempi tarkastelu paljastaa eroja, joiden perusteella lajit voidaan määrittää.
Sinisiä raitoja ja muuttuvia värejä
Samaan Palaemon-sukuun kuuluvat levä- ja sirokatkarapu muistuttavat toisiaan erityisen paljon. Molemmilla on pystyraidallinen ruumis ja sini-keltaraidalliset jalat.
Sirokatkaravulla raidat ovat kuitenkin paljon selkeämmät ja voimakkaamman väriset. Varsinkin eksoottisen oloiset siniset raidat pistävät silmään. Toisin kuin leväkatkaravulla, sirokatkaravulla on sininen raita myös saksen tyvellä.
Hietakatkarapu (Crangon crangon) poikkeaa ulkomuodoltaan ja väritykseltään edellisistä.
Varsinkin kahlaavan kaksijalkaisen näkökulmasta lajia on hankala havaita: hietakatkaravulla on selkäpuolella erinomainen suojaväri, joka "kadottaa" eläimen näkyvistä varsinkin hiekkaisella pohjalla.
Lisäksi hietakatkaravulta puuttuu pitkä, väkäsekäs otsapiikki.
Hietakatkaravun suojaväri on erityisen tehokas hiekkapohjalla.
Havaintoja on niukasti
Määritystä mutkistaa vielä se, että katkaravut pystyvät muuttamaan väritystään jonkin verran ympäristön värityksen mukaan. Rajatapauksessa lajit voidaan erottaa varmasti otsapiikin väkäsistä ja saksien koosta. Ohjeet löytyvät Syken verkkosivuilta.
Kaikki kolme lajia elävät havaintojen perusteella Saaristomerellä ja Selkämerellä ainakin Porin korkeudelle asti.
Havaintoja on kuitenkin niin niukasti, että kunnollista kuvaa lajien levinneisyydestä ei ole. Koko rannikon näkökulmasta erityisen vähän on havaintoja leväkatkaravusta.
– Se on vähälukuisempi, sirokatkarapua piilottelevampi laji. Se viihtyy kasvillisuuden ja levien, muun muassa rakkohaurun seassa, kertoo tutkija Katriina Könönen Sykestä.
– Leväkatkarapu on myös nopealiikkeinen, eikä jää helposti seurannoissa ja kartoituksissa käytettyihin näytteenottimiin.
Yli 200 yksilöä kerralla
Suomen lajitietokeskuksen havaintorekisterissä sirokatkaravusta on Selkämereltä vain muutamia yksittäisiä havaintoja. Lajia on löytynyt Uudestakaupungista, Raumalta ja Eurajoelta.
Kylmäpihlajassa vuonna 2016 kirjattu havainto on Selkämerellä omaa luokkaansa. Tuolloin majakkasaaren rantavedessä havaittiin kerrallaan yli 200 sirokatkarapua.
Leväkatkaravusta on kertynyt havaintoja Raumalta, Eurajoelta ja Uudestakaupungista.
Hietakatkarapu on sen sijaan kirjattu vain kerran, ja sekin lähes 40 vuotta sitten. Hietakatkarapu jäi siikaverkkoon Eurajoella vuonna 1984.
Havainnot verkkoon tai toimitukseen
Kansalaisten tekemiä havaintoja käytetään ympäristöhallinnon tekemän seurannan tukena.
Könönen huomauttaa, että ammattilaisten resurssit ovat rajallisia ja rikkonainen rannikko työläs tutkittava.
– Havaintoja käytetään muun muassa lajien uhanalaisuusarviointiin ja meren tilan seurantaan.
Katkarapuhavaintoja voi ilmoittaa verkossa joko vihko-havaintojärjestelmään tai vieraslajiportaaliin. Mukaan kannattaa liittää äyriäisestä mahdollisimman hyvä lähikuva.
Jos verkkolomakkeiden käyttö tuntuu ylivoimaiselta, havaintoja kuvineen voi lähettää myös Länsi-Suomen toimitukseen. Lähetämme havainnot eteenpäin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.