Toimittaja-kirjailija Hannu Heino on kuollut 71-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden murtamana.
Heino oli raumanmurteen vaalija ja taitaja vailla vertaa. Hänet tullaan muistamaan ykkösketjun miehenä.
- Hjalmar Nortamoon vertaaminen olisi liioittelua, mutta Tauno Koskelan kanssa Hannu Heino menee samaan sarjaan. ”Hanskin” suurin ansio on siinä, että hän siirsi onnistuneesti Rauman kielen tähän päivään ja arkiseen elämään. Koskela sitä vastoin katsoi tuotannossaan lähimenneisyyteen päin ja oli ensisijaisesti "paikallishistorioitsija", arvioi Heinon kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt tietokirjailija Tapio Niemi.
Kaupunkilehdestä murteen ammattilaiseksi
Heinon tie murteen ammattilaiseksi alkoi puhelinsoitosta suvella 1984. Uuden Rauman päätoimittaja soitti Hanskille Satatuotteeseen ja kysyi kiinnostaisiko murrepalsta kaupunkilehdessä. Syntyi Raumangiälise Uutise, RGU. Palstaa julkaistiin kaupunkilehdessä vuosikymmeniä.
Seuraavana vuonna Heino palkattiin kokopäiväisesti Uuteen Raumaan. Vuonna 1986 ilmestyi ensimmäinen kokonaan raumankielinen lehti, Uus Raum. Sen kaikki jutut ja mainokset Hanski käänsi paikallismurteelle. Niin kuin teki joka vuosi aina kuolemaansa saakka.
Nyyper ja Brander tunnetaan Raumalla
Hanskilta alettiin tilata murrekirjoituksia ja käännöksiä. Lisää sivutöitä siunaantui, kun Tapio Niemi kirjoitti ensimmäisen raumankielisen murrejutelmansa, Muurhaoda miähe.
Tapsan ja Hanskin näyttelemät Nyberg ja Brander jäivät hahmoina elämään. Murremiekkoset tekivät pienoisnäytelmiä ja keikkaa viime vuoteen saakka.
- Hanskilla oli kiitettävän vankkumaton työmoraali, hän ei sallinut minkäänlaista lipsumista, sanoo Niemi.
Rauman kielen tulkitsijana Hanski oli ihan paras. ”Kun vedän Branderin rooliasun päälle, muutun melkein toiseksi mieheksi”, Hanskilla oli tapana sanoa.
Lukuisia kirjoja, kaikki raumaksi
Heino kirjoitti lukuisia kirjoja, kaikki raumaksi. Suuri myyntimenestys oli muun muassa taskupokkarina julkaistu sanakirja Raumlaissi sanambätki.
- Hanski myös piti huolta siitä, että kiinnostus murteeseemme siirtyi ainakin yhden sukupolven verran eteenpäin. Hanskille sopi parhaiten lyhyt kirjoittaminen, siis pakinat ja vitsit, sanoo Niemi.
Vuoden raumalaiseksi vuonna 1999 äänestetylle Heinolle murrekeikkaa riitti niin paljon, että hän jäi kaupunkilehdestä freelanceriksi 2000-luvun alussa.
Rauman kielestä oli ammatiksi. Hanski kirjoitti eri lehtiin ja raumansi vaikka mitä. Niin kuin hittibiisejä, klassikkosatuja ja Raamattuakin.
- Hänen kirjoistaan nostaisin esiin Rauman lasten satukirjan. Hanski tykkäsi lapsista ja osasi samaistua heidän ajatusmaailmaansa. Omat lapsenlapset olivatkin hänelle tärkeitä ja hän seurasi heidän elämänvaiheitaan hyvin tiiviisti ja puhui heistä usein, muistelee Niemi.
Rauman kieli oli sydämen asia
Murretyöt jatkuivat eläkeläisenä, sillä kyse ei ollut vain rahasta. Paljaskonttiselle raumalaiselle oma murre oli sydämen asia.
Nuorempana Heino soitti rumpuja, ensin rock- ja sitten tanssibändeissä. Aikakauden kovaan kysymykseen, siis Beatles vai Rollarit, Hanskin valinta oli jälkimmäinen.
Urheilun seuraaminen kuului myös miehen elämään. Rauman Lukon SM-mitaleista kaksi ensimmäistä, hopea 1961 ja kulta 1963, olivat aiheita joihin Hanski palasi toistuvasti, myös kirjoituksissaan.
Hannu Heino oli hyvin sosiaalinen ja viihtyi porukoissa. Niinpä hänelle kertyi laaja tuttavien joukko.
Lapin-hulluksikin Heino tunnustautui. Hän kävi vaimonsa Millan kanssa vuosikaudet pohjoisen maisemissa, varsinkin Pyhätunturi oli rakas paikka.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.