Haluja on, taustatyöt tehty ja suunnitelmatkin pitkällä – puuttuu vain lupa ja miljoona euroa. Näistä raha voi lopulta olla pienempi pulma.
Moni kaupunkilainen on odottanut Rauman Kanalin kunnostusta pitkään ja hartaasti. Runsas kasvillisuus ja vähäinen vesimäärä ovat aiheuttaneet keskustelua tänäkin kesänä. Veneilläkin haluttaisiin päästä teatterin kulmille asti.
Kalliokadun Saunasillan ja Vähämaansillan välinen ruoppaus pitikin aloittaa vielä tänä vuonna, mutta toisin kävi.
”Vaatii isoja ratkaisuja”
Kunnostuksen tarve nostettiin vahvasti esille viime vuonna, ja se oli monien kuntapäättäjien asialistalla.
Luottamushenkilöt eivät kuitenkaan pitäneet esitettyä ykkösvaiheen 400 000 euroa tämän vuoden talousarviossa. Kakkosvaiheessa rahaa tarvitaan vielä puoli miljoonaa lisää.
– Syksyllä esitetään varmaan uusintakierrosta, arvelee kaupungin suunnittelupäällikkö Riikka Pajuoja.
Toteutukseen tarvitaan silti muutakin kuin euroja.
– Kansalaisilla on sellainen käsitys, että kunnostus onnistuisi noin vain. Mutta se vaatii isoja ratkaisuja, vaikka rahaa olisikin.
Syy on pintaa syvemmällä: Kanalin pohja on silkkaa myrkkymössöä.
Raskasmetalleja ja dioksiineja
Uoma on tarkoitus kunnostaa kirjaimellisesti pohjia myöten.
Viime vuonna tehdyn alustavan kunnostussuunnitelman ydin on ruoppaus, jossa pohjaa poistettaisiin noin metrin paksuinen kerros. Yhdessä uuden tasauspadon kanssa tämän pitäisi lisätä vesisyvyyttä riittävästi niin veneille, ravintolalaivalle kuin niittokoneillekin.
Pehmeässä pohjassa on kuitenkin muisto Rauman teollisen historian varjopuolesta: kutakuinkin koko pohja on erilaisten myrkyllisten aineiden pilaama.
Pohjatutkimusten perusteella kupari ylitti meriläjityksen kieltävän kakkostason raja-arvot kaikissa tutkituissa pisteissä. Myös kromia ja sinkkiä löytyy paikoin suurina pitoisuuksina.
Eikä lista lopu tähän. Pohjaliejusta löytyy myös PAH-yhdisteitä, öljyjäämiä ja dioksiineja.
– Siksi kustannusarvio on niin iso, Pajuoja sanoo.
Kanalinvarren läjityspaikka käyttöön?
Pilaantunut pohja tekee kunnostuksesta myös teknisesti vaikean.
Ruopattavaa olisi arviolta 7 000–10 000 kuutiometriä. Todennäköisesti suuri osa ellei kaikki on sellaista, jota ei voi läjittää sen enempää mereen kuin maallekaan.
Ongelma on siis sama kuin satamaruoppauksissa.
Yhtenä vaihtoehtona on massojen vähiten pilaantuneiden ja maaläjityskelpoisten ainesten läjitys kanalinvarren vanhalle läjityspaikalle liikennepuiston ja kauppaoppilaitoksen välissä. Sinne on kipattu alajuoksun pohjamassoja 90-luvun alkupuolella.
– Silloin ei vielä tällaisiin asioihin (pohjamyrkyt) kiinnitetty niin huomiota, Pajuoja muistuttaa.
Paikan käyttö ei sekään onnistu noin vain, koska maaperässä on pilaantuneita aineksia jo valmiina. Alustavan kustannusarvion mukaan läjitysalueen käyttöönotto valvontoineen on useamman sadan tuhannen euron paketti.
Myrkkymassoille paikka Järviluodossa
Myrkkymassoille olisi lopullinen paikkakin valmiina ja lähellä. Ne voidaan loppusijoittaa Järviluodon altaaseen, vaikka siihen liittyvät lupakiemurat ovatkin kesken.
– Pikkuallasta koskeva lupa on lainvoimainen. Sen mukaan altaaseen voidaan sijoittaa myös pilaantuneita massoja, huomauttaa lomalta tavoitettu Rauman Sataman toimitusjohtaja Hannu Asumalahti.
Hän sanoo, että lupa sallii läjitettäväksi sataman massojen ohella myös kaupungin massoja.
Asumalahden mukaan hinta määräytyy omakustannusperiaatteella. Itse läjitystä kalliimpaa on altaaseen viedyn pilaantuneen massan stabilointi eli käsittely sellaiseksi, etteivät haitta-aineet vapaudu mereen.
– Sehän on aika kallista. Olemme joutuneet Sampaanalanlahdella maksamaan stabiloinnista reilusti yli 50 euroa kuutiolta.
Massat voitaisiin toimittaa myös käsittelylaitokselle esimerkiksi Poriin, mutta hinta olisi todennäköisesti vielä suurempi kuin Järviluodossa.
Kaupungin alustavassa kustannusarviossa Kanalin pilaantuneiden massojen kuljetus- ja vastaanottomaksuiksi on arvioitu noin 300 000 euroa.
Putki Kanalista satamaan saakka?
Hyvin pehmeän, hienojakoisen ja vesipitoisen pohja-aineksen kuljetus ei ole pikkujuttu sekään.
Märkää massaa ei noin vain kauhota esimerkiksi kuorma-auton kyytiin. Kanalinvarren läjitysalueella massaa saatettaisiin kuivata kankaisissa geotuubeissa.
– Se olisi yksinkertaista, mutta massaa pitäisi mahdollisesti kuljettaa proomulla, Pajuoja miettii.
Monella tapaa paras vaihtoehto olisi liejun pumppaaminen putkessa perille.
– Hienointa olisi, jos putki menisi satamaan saakka.
Kuljetusvaihtoehtojen toteutusmahdollisuudet saattavat vaikuttaa lopulta ratkaisevasti siihen, minne pilaantuneet massat kuljetetaan.
Lupaviranomainen asettaa ehdot
Näitä isoja kysymyksiä ei voida edes ratkaista Raumalla.
Ruoppaus vaatii aluehallintoviraston luvan, ja se asettaa omat ehtonsa myrkkymassojen käsittelyyn Lisäksi töiden aikataulua ja mahdolisesti toteutusta rajoittavat myös kudulle nousevat taimenet, minkä vuoksi töitä ei voi tehdä ainakaan loppusyksyllä.
Millaisia viranomaisen ehdot ovat – se selviää vasta, jos lupakäsittely alkaa. Siitä ollaan vielä kaukana, sillä hakemusta ei ole edes jätetty.
– Lupa on voimassa vain tietyn ajan. Lupaa ei ole haettu, koska kunnostukseen ei ole ollut rahaa, Pajuoja selittää.
Ja kuten aina, aluehallintoviraston lupakäsittelyn päälle saattaisi tulla vielä valituskierros.
Myrkkypohja keskellä kaupunkia
Kanalin mataluus ei ratkea kaivamatta.
Pohjamyrkyt ovat puolestaan nykyisellään haitallisia lähinnä Kanalin omalle eliöstölle, mitä ei taimenvesistössä sovi toki vähätellä.
Kaupunkikuvassa haitta-aineet eivät kuitenkaan näy, eivätkä esimerkiksi raskasmetallit haise. Mutta entä pelkkä ajatus siitä, että kaupungin keskellä on myrkkyliejuinen uoma?
– Tietoisuus siitä on imagollinenkin asia, Pajuoja myöntää.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.