Näin monta korjauksen tarpeessa olevaa siltaa on Rauman seudulla: "Kyllä me huolissamme olemme, että mikä tilanne on 10 vuoden päästä"

Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa muhii jopa satojen miljoonien eurojen siltapommi.

– Se voi tietty olla vähän raflaavasti sanottu, mutta kyllä me huolissamme olemme, että mikä tilanne on 10 vuoden päästä, jos siltojen korjausrahoitus pysyy tällaisena, Varsinais-Suomen ely-keskuksen siltainsinööri Ari Salo sanoo.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan Suomen huonokuntoisista silloista noin 20 prosenttia sijaitsee näillä seuduilla. Se tarkoittaa noin 170 siltaa.

Kaikkiaan siltoja on Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa noin 1 800, joista noin 940 on tyydyttävässä kunnossa.Kipeästi korjausta kaipaavista silloista Satakunnassa sijaitsee 64.

Länsi-Suomen levikkialueella näitä siltoja on Raumalla 13, Laitilassa 10, Uudessakaupungissa 8 ja Eurassa 5.

– Väyläviraston ohjeistus on, että tuon kattavampaa huonokuntoisten siltojen listaa ei saa toimittaa. Se on salassa pidettävää tietoa, Salo sanoo.

Yleisellä tasolla hän voi tarkentaa, että kyseessä on esimerkiksi muutamia putkisiltoja, vanhempia kiviholvisiltoja ja kevyen liikenteen alikulkusiltoja.

Yllätysromahduksia ei pitäisi tulla

Huonokuntoinen silta ei tarkoita tässä tapauksessa sitä, että rakennelma olisi romahtamassa kävelijän niskaan tai autojen alta.

– Ei ole sellaista huolta. Varsinkin betonisilloissa vauriot kehittyvät niin hitaasti ja ennakoidusti, että mitään äkkinäistä ei tapahdu. Romahdusvaaraa ei ole.

Ari Salon mukaan ely-keskuksella on hyvä näppituntuma siltojen kunnosta.Siltoja käydään katsomassa joka vuosi, ja viiden vuoden välein koulutettu tarkastaja suorittaa tarkemman yleistarkastuksen. Jos tilanne sitä edellyttää, silta siirretään erikoistarkastukseen ja sitä kautta suunnitteluun.

– Mitään yllätyksiä ei tule, Salo vakuuttaa.

Hieman hankalampi on tosin ennustaa sellaisten siltojen elinkaarta, joiden rakenteet sisältävät paljon esimerkiksi riippuköysiä ja liitoksia. Rauman seudulla sellaisia ei ole, mutta Salo mainitsee esimerkkinä Kirjalansalmen sillan Paraisilla.

Maayhteyden Turunmaan saaristoon muodostavien Kirjalansalmen ja Hessundinsalmen siltojen uusiminen käynnistyi tänä vuonna. Väyläviraston mukaan hankkeen kustannusarvio on 128 miljoonaa euroa.

Kannattaa korjata ennen kuin pitää uusia

Siltojen peruskorjaaminen tai uusiminen on kallista, mutta ei yleensä aivan noin kallista.

Ely-keskuksen arvion mukaan esimerkiksi puusillan uusiminen maksaa 500 000–1 000 000 euroa. Suurempien siltojen kustannukset ovat moninkertaisia.

– Tosin pitää muistaa myös se suunnittelu. Jos esimerkiksi putkisiltojen uusiminen maksaa luokkaa 100 000 euroa, niin pienehkönkin uuden sillan suunnittelu maksaa myös sen 100 000 euroa. Se on aikamoinen kustannuserä, siltainsinööri Salo huomauttaa.

Korjaukseen kannattaa kuitenkin käyttää rahaa. Huonokuntoisia siltoja tulee ely-keskuksen mukaan vuosittain lisää enemmän kuin niitä saadaan korjauksilla poistettua.

Ja kokonaan uuden rakentaminen on usein kalliimpaa kuin korjaaminen.

– Ei se tosin aina ole niin yksiselitteistä. Monta kertaa pieniä betonilaattasiltoja ei ole edes järkevää korjata, vaan käyttää loppuun ja uusia kokonaan. Samoin sellaiset 80-luvulla tehdyt elementtirakenteiset alikulut eivät ole ehkä korjattavissa.

Ari Salon mukaan suurin syy, miksi siltoja korjataan, on kansilaatan vesivuoto.

– Kun vesi tulee läpi, se rapauttaa betonia. Pyrimme korjaamaan kannen pintarakenteet mahdollisimman nopeasti, koska jos veden antaa vuotaa pitkiä aikoja, voi olla, että betoni on jo siinä kunnossa, ettei sitä edes pysty korjaamaan.

Pyytävä käsi osoittaa valtion suuntaan

Pääasia on Salon mukaan se, että väyläverkkoa on turvallista käyttää.

– Jos näemme, että silta ei ole kunnossa, joudumme tekemään aina vain tiukempia painorajoituksia. Tai jos silta on oikein huonossa kunnossa, se suljetaan kokonaan.

Tällaisia tapauksia Salo ei tosin muista Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta viimeiseen 20 vuoteen kuin yhden: Pomarkun kivisillan käyttökiellon vuodelta 2016.

Painorajoitettuja siltoja maakunnissa on tällä hetkellä 66.

Pelkillä rajoituksillakin voi kuitenkin olla omat ongelmansa.

– Kun raskas liikenne joudutaan ohjaamaan kiertoteille, se voi haitata elinkeinoelämän edellytyksiä. On maatiloja ja muuta vastaavaa, joille viivästyksistä voi koitua haittaa.

Kenen sitten pitäisi kaivaa kuvetta, jotta sillat saataisiin kuntoon? Pyytävä käsi osoittaa valtion kassan suuntaan.

– Sillat ovat valtion omaisuutta, sillä Väylävirasto omistaa sillat ja ely-keskus on vain ylläpitäjä. Me saamme rahoituksen suoraan Väylävirastolta ja priorisoimme sitten täällä, miten raha jaetaan sisäisesti esimerkiksi päällysteisiin, laitteisiin ja rakenteisiin.

Viimeiset 20 vuotta rahoitus on ollut Salon mukaan melko vakio.

– Trendi on kuitenkin aika heikko, huonokuntoisten siltojen käyrä näyttää ylöspäin. Jossain välissä se pitäisi pystyä kääntämäänkin.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.