Viimeisimmän aluevaltuuston kokouksen alkuhetkillä paikalla oli vielä kaikki 69 valtuutettua. Kokouksen loppuhetkillä päättäjiä oli hetkellisesti päätäntävaltaan riittävä minimimäärä eli 46 valtuutettua.
Satakunnan hyvinvointialueen valtuuston viiteen ja puoleen tuntiin venynyt kokous oli ovifarssia parhaimmillaan.
Ylipitkien puheenvuorojen kokous venyi niin, että osa päättäjistä riensi muihin luottamustehtäviin. Kirjanpidolla oli vaikeuksia pysyä kärryillä osallistujamääristä ja varajäsenistä.
Eräs valtuutettu nimesi kokouksen jälkikäteen Benny Hill showksi – vain ikoninen teemamusiikki puuttui taustalta.
Joskus määränpää on matkaa tärkeämpi.
Kokouksen lopputuloksena hyvinvointialueella on nyt hyväksytty palveluverkkosuunnitelma.
Tiekartaksikin tituleerattu asiakirja, jonka myötä lainanottovaltuus voi jälleen avautua.
Moni valtuutettu alleviivasi sitä, että suunnitelma ei ole vielä päätös, vaan kipeiden ratkaisujen aika on myöhemmin.
Helppoja päätöksiä ei ole, ja viiden tunnin kokouksista voi tulla arkipäivää, etenkin jos seuraavat viisi syytä jarruttavat päätöksentekoa.
1 Kuntahatut
Aluehallituksen puheenjohtaja Harri Lehtonen (sd.) lanseerasi jo hyvinvointialueen alkumetreillä kepeän termin kuntahattu.
Hän toivoi, että asioita katsotaan koko maakunnan, ei vain oman kunnan näkökulmasta.
Kun palveluverkkoselvityksen loppuraportti lokakuussa julkaistiin, näkyy monella päättäjällä kuntahatun alta enää vain korvanipukat.
Menettäjiksi leimaantuvien kuntien edustajat luonnollisesti puolustavat reviiriään.
Kuntarajat ovat Länsi-Suomen saamien tietojen mukaan niin jyrkät, että ne alkavat venyttää jo puoluerajoja.
Vielä valtuustosalissa puolueiden linjat ovat pitäneet, mutta ensimmäisten toimipisteiden alasajojen yhteydessä nekin rivit voivat repeytyä.
2 Pururadan valot
Julkinen salaisuus on se, että valtaosa kuntapäättäjistä ei perehdy esityslistoihin ennen kokouksia – saati lue pykälien liitteitä.
Tilanne ei ole hyvinvointialueen päätöksenteossa yhtään sen parempi.
Kokoukset täyttyvät puheenvuoroista, joissa kyseistä asiaa ei ole luettu, tai vaikka olisi, niin sitä ei haluta uskoa.
Virkahenkilöitä on syytetty jopa valehtelusta ja eräs valtuutettu on omatoimisesti selvittänyt valtionvarainministeriltä tietoja.
Kuvaavaa on, että valtuusto otti palveluverkon lopullisen päätäntävallan itselleen, vaikka oli jo aiemmin päättänyt juuri päinvastoin. Oli siis tehty päätös, jonka merkitystä valtaosa valtuutetuista ei ymmärtänyt.
Moni päättäjistä on kuntatasolla tottunut tarttumaan pururadan valaistusten kokoisiin asioihin, ei lähes miljardin budjetilla operoivaan kokonaisuuteen.
Sen vuoksi valtuustosalissa on helpompi sorkkia yksittäisen röntgenlaitteen sijaintia tai liikkuvan näytteenottoauton haavoittuvuutta talviliukkailla.
Asioita, joita pitäisi hyvinvointialueella olla ainoastaan virkahenkilöiden työpöydällä.
Päätöksenteko puuroutuu täysin, jos vastaavia pykäliä valuu aluehallitukselta valtuustoon.
3 Hallintohimmeli
Valtuuston kokouksista on tullut päättäjien terapiaistuntoja.
Jos ei omaa, niin vähintään oman sidosryhmän mielipahaa tuodaan mielellään ilmi.
Aivan kuin puheenvuoroissa olisi käynnissä kisa, pelätäänkö tulevaisuutta enemmän Karviassa, Kokemäellä, Säkylässä tai jossain muualla.
Puhumaan noustaan, jotta näyttäisi, että olisi tehty jotain.
Jaarittelu ja vatvominen ei ole pelkästään valtuuston ongelma. Aluehallituksen kokoukset ovat venyneet jopa seitsemään tuntiin.
Osa valtuutetuista on jo taustoilla kertonut, että jatkokaudelle ei ole mitään intoa.
Uutta organisaatiota synnyttäessä olisi voinut ponnistaa myös tehokkaan päätöksentekokulttuuriin. Nyt se mahdollisuus taitaa olla menetetty.
Poliittinen päätöksenteko-koneisto on todettu liian isoksi ja raskaaksi, mutta sen keventämiseen vaadittaisiin poliittinen päätös.
4 Alibudjetoinnin haamut
Päätöksentekoa ei helpota lähtökohta, jossa kunnat ovat alibudjetoineet terveydenhuoltoaan jo vuosikausia.
Kun useasta ohkaisesta tehdään yksi, ei välttämättä saada kasaan kokonaista.
Aiemmin kuntien loppuvuoden lisämääräraha on ollut monessa kunnassa perinne ja pelastus, nyt valtio ei vastaavaa perälautaa tarjoa.
Hyvinvointialueaikana on myös paljastunut monien kuntien leväperäisyys ja tehottomuus terveydenhuollossa.
Vaikeassa rekrytointitilanteessa on osaajia haalittu tuhansia euroja naapurikuntaa kovemmalla palkalla ja pidetty laitteita, joilla ei ole juuri käyttöä.
Esimerkiksi maanantain valtuustossa osa päättäjistä olisi kynsin hampain pitänyt kiinni Huittisten röntgenlaitteesta.
Noin 300 000 euron arvoista laitetta on hyvinvointialuejohtaja Kirsi Varhilan mukaan käytetty viidesti viikossa, kun normaalin käyttötahdin pitäisi olla viidesti tunnissa.
5 Pori-keskeisyys
Taustalla väijyy myös kalliin erikoissairaanhoidon ja alibudjetoidun perussairaanhoidon epäsuhdan historia.
Länsi-Suomen tietojen mukaan osa valtuutetuista odottaa pelolla keskusteluja Satasairaalan niin sanotun kuuman sairaalan investoinnista.
Haave päivystyksellisten osien uudistamisesta heräsi jo sairaanhoitopiirin aikaan yli viisi vuotta sitten.
Osa on jo ääneen pohtinut, tarvitaanko Poriin ja Satakuntaan 120 miljoonan euron lainarahalla rakennettua investointia, joka valtuustossa nimettiin jo mausoleumiksi.
Yli sadan miljoonan laina on korkojen kanssa sellaisessa mittaluokassa, joka ylittää monen päättäjän ymmärryksen.
Tiilimäellä näkemys on Pori-hattujen alla varmasti selkeä. Toimintoja halutaan keskittää, jotta erikoissairaanhoidon kaikki osat tukisivat toisiaan. Yliopistollisten keskussairaala-alueiden puristuksessa Poriin halutaan investoida, jotta veto- ja pitovoima säilyy.
Satakunnan hyvinvointialue ei ole ongelmissaan suinkaan yksin. Monilla muilla alueilla palveluverkkosuunnitelman hyväksyminen venyy ensi kevääseen.
Suunnitelma on, mutta isot ratkaisut ovat edessä.
Ne päätökset eivät etene, jos päättäjät vain pallottelevat vastuutaan edestakaisin.
Kirjoittaja on Länsi-Suomen toimittaja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.