Niina Pekosen elämä on pyörinyt konepajan ja nuorkauppakamarin ympärillä – nyt konepaja on historiaa ja tulevaisuus avoinna

Niina Pekosen seuraava askel elämässä on miettiä, kuka on Niina Pekonen. Konepajayrityksen myyminen oli Pekoselle elämän rohkein teko.

| Päivitetty

Rauman sataman seutu on Niina Pekoselle tärkeä maisema.

Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa.Niina Pekonen olisi esitellyt itsensä vielä viime viikolla konepajayrittäjänä. Nyt konepajayritys Hallaworks on myyty, ja Pekosen on aika etsiä itseään. Niin myös sisko Noora Pylkkäsen, jonka kanssa Pekonen johti perheyritystä yli 14 vuotta.

– Olemme Nooran lähteneet siihen hommaan niin nuorena, että olemme kasvaneet siihen. Kun ikää tulee lisää ja yrittää määrittää itseään muuta kautta, se on tosi, tosi vaikeaa, Pekonen kuvailee.

Nyt tulevaisuudensuunnitelmia uuden työpaikan suhteen ei ole.

– Pitää miettiä, että "ketä Niina on" ilman Nooraa ja ilman konepajaa. Ennen kuin tietää, mitä tekee seuraavaksi, tämä asia pitää jollakin tavalla selvittää.

Nuorkauppakamari yhdessä mukana kaikessa

Pekonen tunnetaan myös Rauman nuorkauppamarista, jonka puheenjohtaja hän on. Nuorkauppakamaritoiminnassa hän on ollut loppuvuodesta 2009 saakka.

– Nuorena yrittäjänä kaikki sanoivat, että pitää verkostoitua, niin lähdin etsimään sellaista paikkaa, missä sitä voisi tehdä. Nuorkauppakamari tuli vastaan, ja kiinnostus heräsi.

Rauman nuorkauppakamari on niittänyt menestystäkin. Muutama viikko sitten Suomen nuorkauppamarien gaalassa Tampereella raumalaisten vuoden 2021 toiminta arvostettiin kaikkein parhaimmaksi nuorkauppakamaritoiminnaksi Suomessa. Raumalaiset pokkasivat myös vuoden parhaan projektin ja talousprojektin palkinnot.

Viime vuonna Rauman nuorkauppakamarin puheenjohtaja oli Johanna Lainio, ja Pekonen jatkoi hänen jäljillään tänä vuonna. Miten on mahdollista, että Rauma on näin hyvä?

– Se perustuu varmaan yhteisöllisyyteen. Samanhenkiset, innostuvat ihmiset lähtevät kokeilemaan asioita ja saavat koko kamarin mukaan, Pekonen miettii.

Hän mainitsee myös, että nuorkauppamarilla on hyvät suhteet Raumalla.

– Kaupunki ja kauppakamari ovat mukana, puhumattakaan yrityksistä, joiden kanssa teemme yhteistyötä.

Konepajayrittäjäksi vain parikymppisenä

Pekonen onkin määritellyt itseään vahvasti ihmisenä sekä konepajayrityksen että nuorkauppamaritoiminnan kautta.

Siskokset ottivat Hallaworksin komentoonsa joulukuussa 2007, kun firmaa johtanut Niinan ja Nooran isä Juha Hallamaa menehtyi yllättäen.

– Iskä kuoli sunnuntaina, ja me olimme jo maanantaina konepajalla kertomassa, että nyt kun iskää ei enää ole, niin me ollaan, Pekonen sanoo.

Niina oli tuolloin 22-vuotias ja Noora 19. Niinan mukaan siskoksilla ei tullut missään vaiheessa sellainen olo, että he eivät pystyisi pyörittämään konepajaa.

– Toki, kun oli nuori ja naiivi, ei ehkä osannut ymmärtääkään kaikkia riskejä. Se oli siinä kohtaa meille etu. Kuitenkin sen verran fiksuja tyttöjä oltiin, että ulkopuolinen toimitusjohtaja (Olli Ritakorpi) osattiin palkata.

Ritakorpi on kulkenut siskosten mukana yrityksessä myymiseen saakka. Ennen yhtiön myymistä Niina Pekonen pyöritti konepajaa Hallaworksin toimitusjohtajana, Noora Pylkkänen varatoimitusjohtajana ja Ritakorpi tehdaspäällikkönä.

– Olimme pieni yritys, ja meillä ei ole titteleiden mukaan menty koskaan. Olli tietää eniten tuotannosta, ja me otimme kaiken sen päälle kaatuvan vastuun itsellemme, Pekonen sanoo.

Hyvinvoiva firma uusille omistajille

Vastuu konkretisoitui vuodenvaihteessa 2014–15, kun alihankkijayritys Hallaworksin isoin päämies Rolls-Royce lähti asiakaslistalta.

– Konepajan liikevaihdosta lähti puolet. Olimme suoraan sanottuna niin kusessa kuin yritys voi kusessa olla, Pekonen sanoi.

Kulut pysyivät, mutta rahaa ei tullut taloon entiseen malliin. Pekonen sanoo, että kahden hyvän koneistajan irtisanominen on ollut kovimpia paikkoja hänen yrittäjäurallaan.

– Se oli käännekohta omassa kasvutarinassa, että saatiin yritys sieltä takaisin jaloilleen. Sen jälkeen olemme aina sanoneet, että se on meidän konepajamme, ei enää isämme konepaja.

Pekonen onkin saanut kuulla muutamia ihmettelyjä siitä, miksi myydä konepaja nyt, kun sen toiminta on saatu jälleen kannattavaksi.

– Meillä on se ajatus, että meidän työmme on siellä tehty. Nyt on jonkun muun vuoro. Olemme oppimme sieltä saaneet, eikä ole ehkä enää sellaista paloa siihen hommaan.

Pekonen kertoo, että tässäkin kriisissä nuorkauppakamarilla oli iso rooli.

– Se oli voimavara, joka mua piti pystyssä.

Niina Pekonen jatkaa nuorkauppakamarissa toimimista yrityskaupan jälkeenkin.

– Puheenjohtajan hommat vievät aikaa. Se on varmaan hyväkin juttu tässä tilanteessa.

Konepaja myytiin nopeasti

Niina Pekonen ja Noora Pylkkänen kertoivat Hallaworksin myymisestä Konepajasiskojen Facebook-sivulla maanantaina.

– Rauman Konepajan Sami Stenvall oli yhteydessä alkukeväästä. Lopullinen päätös syntyi nopeasti, parissa viikossa, Pekonen kertoo.

Pekonen kokee konepajan myymisen elämänsä rohkeimmaksi ratkaisuksi.

– Silloin kun aloitimme, monet kehuivat meitä rohkeiksi. Minusta me vain menimme töihin silloin. Nyt jäämme tavallaan kuin tyhjän päälle.

Niina Pekonen kertoo, että Hallaworks Oy jää elämään yhtiönä.

– Tarjoamme Nooran kanssa konsulttipalveluita sen verran, mitä uudet omistajat tarvitsevat. Hallaworksin tulevaisuuden toimiala ei ole selvillä, mutta halusimme säilyttää perheyhtiön nimen, jotta kukaan muu ei perusta ainakaan konepajaa sillä nimellä.

Porilaisesta tuli raumalainen jo lapsena

Niina Pekonen on syntynyt Porissa. Perhe muutti Raumalle vuonna 1995, kun Niinan isä Juha Hallamaa otti haltuunsa konepajan kuolinpesän.

– Konepajalla on sikäli synkkä historia, että kaksi yrittäjää on menehtynyt äkillisesti. Silloin muutimme Uotilan Pomppusiin, Pekonen kertoo.

Pekonen kertoo, että jo lapsuudessa konepaja oli vahvasti läsnä koko perheen elämässä.

– Työntekijöistä moni on tuntenut minut ja Nooran jo ennen kuin me heitä. Olemme siellä pajan lattialla juosseet.

Pekonen kertoo harrastaneensa aina asioita, joissa saa olla tekemisissä ihmisten kanssa.

– Pelasin salibandya varmaan 10–11 vuotta. SalBassa olimme varmaan ensimmäisiä tyttöjoukkueita, hän sanoo.

Perheeseen kuului tuolloin isä ja äiti sekä sisko Noora.

– Meillä on neljän vuoden ikäero, ja se tuntui lapsena ja nuorena isolta. Emme silloin olleet niin läheisiä kuin nyt.

Isän kuoleman jälkeen konepajaa pyörittäessä siskoksista on tullut hyvinkin läheisiä.

– Olemme tehneet koko bisneksen Nooran kanssa yhdessä, ja olemme yhdessä tosi hyviä.

Niinalle ja Nooralle äiti on ollut aina selkäranka.

– Hän on aina varmistanut, että voimme tehdä työmme. Vahtii lapsia ja on aina käytettävissä, Pekonen kiittelee.

Pekosella on myös oma perhe: aviomies ja kolme lasta. Hän naurahtaa, että nuorkauppakamari on perheen yhteinen harrastus, vaikka lapset eivät varsinaisesti siinä mukana olekaan.

– Saan olla tosi kiitollinen ja onnellinen, että tuki kotoa on. Lapset ovat tottuneita siihen, että äiti on joko töissä tai nuorkauppakamarissa. He ovat kasvaneet siihen.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut