Haave LKV:n toimitusjohtaja ja kiinteistönvälittäjä Linda Leino suuntaa usein koirien kanssa kodin läheiselle Karhulinnan alueelle. Amerikanstaffordshirenterriereistä vanhempi, yhdeksänvuotias Maya ottaa jo rauhallisemmin. Yksivuotiaalla Edvinillä riittää nuoren uroskoiran intoa.
Linda Leinon herätyskello soittaa aamulla kello kuusi. Hän syö aamupuuron ja käy koirien kanssa lenkillä.
Tämän jälkeen Leino suuntaa Valtakadulle TFW Rauman tiloihin – niin kuin hän tekee neljästi viikossa.
Tuolloin alkaa hänen oma aikansa, jota kukaan ei vie pois. Kovatehoisen treenin aikana puhelin pysyy visusti pukkarissa.
Iltapäivällä Haave LKV:n tiloissa Nortamonkadulla ottaa vastaan nainen, joka on tunnettu energisyydestään ja asiantuntijuudestaan.
Aamupäivä on mennyt töiden kimpussa. Haastattelun ja kuvauksen jälkeen Leino suuntaa vielä asuntonäytölle. Puhelin soi, ja nyt siihen myös vastataan.
Satakunnan alueella toimivan yrityksen toimitusjohtaja ja kiinteistönvälittäjä myöntää, että työ on elämäntapa: hän on käytännössä aina tavoitettavissa, joten treenaaminen on henkireikä.
Persoona kehiin
Viime vuonna raumalainen Leino palkittiin Vuoden kiinteistönvälittäjäksi. Valtakunnallinen tunnustus tuntui hyvältä, mutta sen eteen 35-vuotias Leino on tehnyt myös määrätietoisesti töitä.
Nykypäivänä kiinteistönvälitys perustuu henkilöbrändin ympärille. Leino sanoo, että oman brändin ja asiakaskunnan luottamuksen saavuttaminen on usean vuoden työ.
Alalle ei ole enää asiaa, jos ei ole valmis pistämään myös persoonaansa peliin ja toimimaan pitkäjänteisesti. Sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä työkaluista.
– Kun aloitin vuonna 2011, sain vääntää pari kolme vuotta, että silloiselle työnantajalleni avattiin edes Facebook-sivut. Nyt asiat ovat aivan eri tavalla, Leino naurahtaa.
Varsinkin koronan myötä alan digitalisaatio kasvoi valtavalla nopeudella. Somen live-esittelyistä tuli arkipäivää. Leino uskoo, että niin olisi joka tapauksessa käynyt, mutta paljon hitaammin.
Yllättävä suunta
Leinosta ei koskaan pitänyt tulla kiinteistönvälittäjää. Hän haaveili metsäteollisuusalasta opiskellessaan tradenomiksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa.
– Oli minulla lukioaikana sellainen "pois Raumalta" -olo, mutta valitsin sen polun, että opiskelin täällä. Siihen vaikutti paljon se, että minulla oli opiskeluaikainen työpaikka ravintola-alalla.
Polku sanana kuvaa hyvin Leinon etenemistä urallaan. Se ei ole ollut tasaista tallaamista, mutta reitti on ollut silti melko suoraviivainen.
– Olisin varmasti turhautunut, jos olisin tehnyt koko ajan pelkästään kiinteistövälittäjän työtä ja kunnianhimoisena ihmisenä tiennyt ettei etenemis- ja kouluttautumismahdollisuuksia ole. Oma polkuni on kuitenkin mennyt jotenkin luonnollisesti eteenpäin. Aina kun on alkanut tuntua, että kaipaa jotain, on nurkan takana odottanut seuraava käänne.
Leino ei syttynyt alaan heti ensi kosketuksesta. Valmistuttuaan hän sai vajaan vuoden pestin myyntisihteerin sijaisena Raumanmeren kiinteistönvälityksestä. Vähitellen mukaan tuli muun muassa vuokra-asuntojen välitystä. Vastuualue kasvoi.
Vasta oikea asiantuntija- ja myyntityö vei mennessään.
– Ei ole parempaa fiilistä, kun kauppa on "closattu" ja näet, että ihmiset ovat aivan onnessaan, Leino hehkuttaa.
Nykyään Linda Leino saa yhä useammin tuon saman fiiliksen siitä, kun hänen alaisensa onnistuvat.
Johtajaksi kasvetaan
Iso osa hänen ajastaan meneekin hallinnolliseen työhön ja johtamiseen. Leino myös opiskelee johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa
– Johtajaksi ei valmistuta koulunpenkiltä. Johtajuutta joko on tai ei ole ihmisessä. Ei ole mitään valmista kaavaa, jonka mukaan voit johtajana yksioikoisesti toimia jokaisen henkilön kanssa, hän kuitenkin toteaa.
Leino puhuu alalla johtamisesta myös Jaakko Loikkasen pian ilmestyvässä kirjassa Naapurin kissa katsoo pahasti – Tositarinoita kiinteistönvälityksestä.
Leinolla on 10 alaista, ja on asioita, joita vain hän voi esihenkilönä hoitaa. Oli sitten lomareissulla tai sukujuhlissa. Välillä ajan jakaminen on Leinon omien sanojen mukaan hapuilua.
Kun työlleen on hyvin omistautunut, muodostuvat erityisen tärkeiksi kalenteriin merkatut omat hetket, kuten treeniaika. Niistä hän ei jousta, ei koskaan.
50 vuoden kauna
Loikkasen kirjan otsikko tuskin kuitenkaan viittaa Leinon kokemuksiin, vai kuinka on?
– Ei ole kissa katsonut pahasti, mutta on joltain välittäjältämme joskus päässyt kissa karkuun, Leino nauraa.
Muistoja työvuosien ajalta on on kuitenkin jäänyt paljon.
Leino muistaa erityisen hyvin kollegan kaupat, jotka jäivät lopulta syntymättä, koska ostaja oli vienyt myyjältä naisen tämän nenän edestä. 50 vuotta aikaisemmin.
Mieleen on jäänyt myös kahdeksankymppinen pariskunta, joka oli tavannut Facebookin treffiryhmässä leskiksi jäätyään. Pari oli lähdössä Etelä-Eurooppaan reppureissulle ja rouvan asunto piti saada myytyä.
– Myöhemmin välitin heille myös heidän ensimmäisen yhteisen asuntonsa. Oli todella liikuttava hetki, kun he kertoivat, että jos minua ei olisi ollut ja asuntoa ei olisi saatu myytyä, heidän tarinansa olisi voinut päättyä eri tavalla.
Tunne edellä
Leino kertoo olevansa sukunsa ainoa paljasjalkainen raumalainen. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Pohjanmaalta, eri suunnilta sieltäkin.
– Lapsena reissattiinkin paljon ympäri Suomea, mistä on hyvät muistot. Olimme siinä määrin ”tullista tulleita”, että sitä jokaisen raumalaisen omaa paattia ei lapsuudenkodissani ollut, kun lomat vietettiin muualla.
Leino harrasti koko lapsuutensa telinevoimistelua. Kärrynpyöriä tuli tehtyä kaikissa mahdollisissa väleissä. Hän arvelee, että tuosta taustasta kumpuaa myös innostus nykyiseen voimaharjoittelunharrastukseen.
Nyt koti on Syväraumassa. Se on Leinolle rauhoittumisen paikka
– Olen melko pedantti esimerkiksi kodin siisteydessä ja tavaroiden on oltava järjestyksessä. Maljakossa on aina myös tuoreita kukkia.
Katsooko kiinteistönvälittäjä kotiaan kiinteistönvälittäjän silmin? Ei, Leino vastaa. Omassa kodissa ratkaisevat tunneasiat.
– Toki ajattelen esimerkiksi sijaintia ja korjausvelkaa hieman eri tavalla, kuin tavallinen ostaja, hän huomauttaa.
Parhaat ystävät
Leinon aika kuluu myös Rauman Nuorkauppakamarin toiminnassa. Hänet valittiin vuonna 2022 hallitukseen, ja nyt hän vastaa muun muassa viestinnässä ja kamarilehden toimittamisesta.
– Se on mukavaa vastapainoa työlle. Minua on aina kiinnostanut myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen.
Toiminnan myötä verkostot eri aloille ovat laajat. Nuorkauppakamarin jäsenistä on tullut hänelle myös ystäviä.
Leino harmittelee, ettei lapsuudenystävien tapaamiselle jää riittävästi aikaa. Kahvittelut täytyy usein sopia puolta vuotta aikaisemmin.
Kotona odottavat ihmisen parhaat ystävät kuuluvat kuitenkin kategoriaan, josta ei tingitä. Amerikanstaffordshirenterrierit Maya ja Edvin toimivat myös kodin turvajärjestelmänä. Vaikka ne ovat leppoisia luonteelta, eivätkä hauku, ilmoittavat ne aina vieraiden saapumisesta.
– Mieheni tekee viisivuorotyötä, ja olemme aika paljon eri aikaan kotona. On ihanaa, että koirat ovat aina kotona.Työpäivän jälkeen kaipaakin useimmiten hiljaisuutta, ja silloin on ihana lähteä koirien kanssa metsään tai nauttia rauhasta omassa kodissa.
Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.