Janne Rantasen perhe asuu edelleen Äänekoskella, joten tehtaanjohtajalla on arki-iltoina Raumalla hyvää aikaa käydä esimerkiksi juoksulenkillä. "Töitäkin tulee tehtyä iltaisin", hän kertoo.
Metsä Fibren Rauman-sellutehdasta johtaa työstään ammattiylpeä mies. Janne Rantanen väittää, ettei ole päivääkään katunut uravalintaansa.
Haastattelun perusteella se saattaa pitää paikkansa.
Metsäteollisuus tuntui Rantaselle helpolta valinnalta.
– Olen kotoisin Jämsästä. Siellä oli pari isoa tehdasta ja sukulaisia niissä töissä. Kun omat harrastukset vielä liittyivät luontoon ja metsään, niin luonnollinen lähtöhän se oli. Toki sattumuksia on matkalle mahtunut, hän täydentää.
Asepalvelus urheilukoulussa
Nuorena Rantanen harrasti riistamaaliammuntaa tosissaan. Maajoukkuemiehenä hän pääsi suorittamaan asepalveluksensa urheilukoulussa Lahdessa.
Siviiliin päästyään hän aikoi viettää välivuoden Tampereen tekussa.
– Se olikin niin mielenkiintoista, varsinkin kun pääsin kesätöihin paperitehtaalle, että päätin lukea loppuun saakka, paperi-insinööriksi. Siitä jatkoin suoraan diplomi-insinööriksi Lappeenrannan yliopistossa.
Kymmenen tehdaslinjaa nähtynä
Nyt takana on 18 vuotta insinööritöitä paperi-, kartonki- ja sellutehtailla.
Rantanen ottaa sormet avuksi laskiessaan montako työpaikkaa on ehtinyt nähdä. Lopulta kaikki sormet nousevat pystyyn.
– Kymmenen linjaa, kun lasken kesäduunitkin. Rauman paperitehtaan neloskoneella olin kesämestarina.
"Raumalla hyvä tekemisen meininki"
Raumalle Rantanen tuli Äänekoskelta kaksi ja puoli vuotta sitten.
– Hyvin olen viihtynyt. Tehdas on hyvä ja porukka sitoutunutta. Meillä on hyvä tekemisen meininki ja tulostakin on saatu aikaiseksi, summaa tehtaanjohtaja.
Tänä vuonna tehtaan tuotanto on rullannut suunnitelmien mukaan.
– Se ei ole itsestäänselvyys. Nyt menee hyvin, koska on tehty hyvää työtä, painottaa Rantanen.
Vedenkäyttöä vähennetään
Mottona on entisen kultavalmentajan "lite bättre" eli jatkuva pieni parantaminen.
– Kehitysprojekteja on aina menossa. Nyt ajankohtaista on vedenkäytön vähentäminen, josta on saatu hyviä tuloksia. Mitään isoa investointia ei ole tehty, vaan monta eri toimenpidettä. Pienistä puroista syntyy isompi virta.
Tai tässä tapauksessa pikemminkin toisin päin.
– Niinpä!
Kesäviikonloput Saarijärvellä
Rauman kaupunkia Rantanen kehuu mukavan kompaktiksi.
– En ole kauhean city-ihminen. Harrastan lähinnä luontoa, koiria ja metsästystä. Kesäviikonloppuina pyrin olemaan paljon mökillä Saarijärvellä. Ehkä harrastukseksi voi lisätä vanhan traktorin, joka on enimmän aikaa rikki. Pärjäisin mökillä ilman sitäkin, myöntää mies.
Perhe asuu yhä Äänekoskella.
– Vaimo tekee etätöitä kotona. Poika käy yläastetta ja tytär ala-astetta.
Arki-iltaisin Rantanen käy esimerkiksi juoksulenkillä.
– Ja töitäkin tulee tehtyä iltaisin.
Hirvikoirien juoksuttaja
Palataan kilpa-ammuntaan. Milloin se päättyi?
– Tampereella tein sitä tosissani, mutta kun opiskelupaikka vaihtui Lappeenrantaan, realiteetit tulivat vastaan. En voinut vain harrastaa, joten lopetin kokonaan.
Kilpaileminen palasi miehen elämään myöhemmin, mutta toisessa muodossa. Rantanen käy kisoissa koiriensa kanssa – ja myös tuomarina.
Ja varmaan myös metsästämässä? Etenkin kun tuolla taustalla Rantanen osunee keskivertoa tarkemmin myös elävään riistamaaliin.
– Jonkun verran metsästänkin, mutta kyllä hirvikoirien juoksuttaminen on mulle se juttu nykyisin.
"Löydämme konstit tasapainoon"
Sellutehtaan johtajana Rantanen on myös Metsän mies. Hän edustaa metsäteollisuutta, halusi tai ei.
– Metsistä keskustellaan paljon, ja hyvä niin. Luonto on tärkeä ja sen monimuotoisuus arvokasta. Ei metsäteollisuus halua kaikkia metsiä hakata, koska silloin sahaisimme omaa oksaa. Löydämme kyllä konstit tasapainoon, uskoo Rantanen.
Tehtaat tuovat Suomelle vientituloja ja luovat pohjaa hyvinvoinnille.
– Musta me teemme metsäteollisuudessa ratkaisuja isoihin ongelmiin. Uusiutuvilla materiaaleilla korvataan fossiilisia. Mukava sellaisessa on mukana olla. Ja uskallan sanoa, että Suomessa hoidetaan metsiä aika kestävällä tavalla.
Siksi hän näkee alan säilyvän kiinnostavana vaihtoehtona myös uusille nuorille sukupolville.
Sahasta iso hyöty sellutehtaalle
Metsä-Rauman tehdas alkoi tuottaa sellua Raumanmeren rannalla vuonna 1996. Uusi teollisuuslaitos oli silloin maailman suurin yksilinjainen havusellutehdas.
Iso investointi oli erittäin tervetullut, sillä Rauman seutu oli kärsinyt kovasti pahimmasta lamasta miesmuistiin.
Rauma-Repola (myöhemmin Yhtyneet Paperitehtaat) oli sulkenut sahansa ja sellutehtaansa Raumalla vuonna 1991.
Aluksi Yhtyneet (UPM) omisti Metsä-Raumasta noin 46 prosenttia. Metsä-Serlalla ja Metsäliitolla oli yhteensä noin 48 prosenttia. Myöhemmin Rauman-tehdas siirtyi kokonaan Metsän omistukseen – ja vastaavasti Uruguayn kimppasellu kokonaan UPM:lle.
Viime vuonna sellu sai jälleen kylkeensä saman konsernin sahan. Se on suunniteltu toimimaan tiiviisti yhdessä sellutehtaan kanssa.
– Sahasta on meille iso hyöty. Teollinen tehokkuus paranee monin tavoin. Tukki- ja kuitupuu pystytään hyödyntämään yhdessä paikassa. Meille toimitetaan omalta tontilta haketta, jota ennen tuotiin muualta. Sellutehdas puolestaan toimittaa sahalle sen tarvitseman lämmön ja sähkön, luettelee Janne Rantanen synergiahyötyjä.
Hän lisää, että sellulla ja sahalla on useita yhteisiä palvelutoimittajia.
Rauman seutulaiset voivat perustellusti uskoa siihen, että uusi saha turvaa osaltaan Rauman sellutehtaan tulevaisuuden.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.