Metsällä on aina ollut paikkansa Nina Rintalan sydämessä. Hän on vienyt runotapahtumansakin Raumalla metsään jo pari kertaa.
Voi sanoa, että hän on myös kasvanut metsässä, pienessä eteläpohjalaisessa Myrkynkylässä. jossa lapset leikkivät päivät pitkät omassa "pikkumettässään". Vahva side metsään on perua lapsuudesta.
– Myrkyssä ei ollut muuta tekemistä kuin lukea, urheilla ja leikkiä metsässä. Luonto on aina vienyt kauneudellaan ja uskon, että mielikuvitukseni on syntynyt juuri siellä.
Runoilijaa hymyilyttää kun hän kertoo löytäneensä lapsuudenkodistaan runo- ja laulukirjan, johon oli raapustellut tekstejään ensimmäisellä ja toisella luokalla.
– Siellä oli sellaisia otsikoita kuin Tämä on unta ja Metsän puun alla. Ne voisivat hyvin olla tämän päivän runojani, samat jutut pyörii edelleen päässä, Rintala nauraa.
Kylähullu pusikossa
Rintalan kolmas runoteos Puut taipuvat puoleeni vei poikkeuksellisen kauan, sillä hän kirjoitti runot jo vuonna 2015. Teksteistä suurin syntyi luonnossa. Rintala kulki pitkin raumalaisia metsiä ja saneli tekstiä puhelimeensa.
– Metsärunoja alkoi vain vahvasti tulla. Ehkä minua pidettiin kylähulluna kun kuljeskelin puskissa kännykkä kädessä.
Metsä on monelle runoilijalle suorastaan pyhä paikka.
– Melkein jokaiselta löytyy luonto- ja metsäteemaisia runoja
Rintalan oma esikuva on Risto Rasa, jonka hän suureksi ilokseen sai metsärunojameille Raumalle pari vuotta sitten.
Omissa runoissaan Rintala ei ota kantaa, mutta huoli luonnosta on läsnä.
– En halua opettajamaisesti tuputtaa, mutta toivon, että ihmiset säästävät metsät ja luonnon. Runoillani toivon koskettavani, ilahduttavani ja tuovani samaistumisen kohteita. Menkää luontoon!
Kompaktin runokirjan voi vaikka viedä mukanaan metsään anorakin taskussa.
Hionta kirkasti
Runokirjan julkaisun venymiseen vaikutti kustantajan vaihtuminen. Rintala oli luovuttaa kokonaan, mutta päätti vielä kokeilla uudemman kerran ja saikin Basam Booksilta myöntävän vastauksen.
Runokirja valmistui aiempia teoksia tiiviimmässä yhteistyössä kustannustoimittajan kanssa.
– Olen tyytyväinen kustannustoimittajani Juha Raution kanssa tehtyyn työhön. Kävimme runoja läpi tarkalla silmällä, niitä kevennettiin ja tiivistettiin paljon, 90 runosta jäi lopulta 60. Prosessi oli opettava.
Teos oli valmis jo viime keväänä, mutta korona siirsi julkistamisen syksyyn. Se peruutti myös Rintalan järjestämät runojamit ja muuttaa todennäköisesti myös esiintymistä marraskuun Runoviikot-tapahtumassa Turussa.
–Runoviikoilla on jo varauduttu tapahtuman striimaamiseen.
Runot elävät
Rintalan metsärunoja on jo kuultu julkisesti, ja hän on tehnyt niistä myös poikkitaiteellisia esityksiä, joihin on yhdistynyt taidetta ja musiikkia. Sillä tiellä on tarkoitus jatkaa.
– Metsärunoista on tulossa myös näyttämöesitys.
Hän on suunnitellut ensi kevääksi myös runoihin liittyviä rentoutushetkiä metsään.
Uutta runokirjaa juhlistetaan musiikillisessa runotapahtumassa vanhan kirkon rauniolla tänä iltana. Teoksesta on tulossa myös äänikirja.
Erityisopettajana työskentelevä Rintala kirjoittaa uutta aina kun siihen löytyy aikaa.
– Työ pitää luovuuden aisoissa, hän hymyilee.
Puut taipuvat puoleeni -runokirjan julkistamistilaisuus on lauantaina 10.10 klo 18.00 Vanhan kirkon raunioilla.
.Ei metsänpimeys pelota pimeys ihmisten katseissa pelottaa saa laskemaan katseen toivomaan että voisi paeta tämän maailman alle aikojen alkuun kuin pikimetsänsydämessä pyhäpuu kotipuu piti maailmojen valkeat luut yhdessä nipussa
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.