Rauman OKL:ssa luokanopettajiksi opiskelevien Elina Vainion, Annika Väänäsen, Emma Heikkilän ja Aukusti Peltoniemen päättöharjoittelu Rauman normaalikoulussa muuttui kertarysäyksellä, kun koulut menivät kiinni ja lähiopetus vaihtui etäopetukseksi.
– Viime viikolla muutettiin jaksosuunnitelmat aika nopealla aikataululla. Tehtiin vaan kovasti töitä, opiskelijat kertovat.
Länsi-Suomi haastatteli nelikkoa virtuaalisesti maanantaina luokanopettaja Heidi Lehtosen kotona. Opiskelijat pitävät tunteja Lehtosen luokan oppilaille.
Etäopetusta omalle kutosluokalleen pitävä Lehtonen otti yhteyden opiskelijoihin samalla Zoom-videokokoussovelluksella, jota kaikki normaalikoulun luokat käyttävät etäopetustunteihin.
Havaintoja kodin ympäristöstä
Lehtonen ottaa Zoomilla yhteyden oppilaisiinsa yhdeksältä joka aamu ja pitää heille oppitunteja niin, että kaikki ovat ”linjoilla”.
– Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys ovat tässä parhaita juttuja. Kaikki näkevät toisensa, vaikkei luokkahuoneessa ollakaan, Lehtonen kuvailee.
Lue myös: Kakkosluokkalainen Eemeli opiskelee tabletin avulla ja näkee luokkakaverinsa joka päivä – “Onneks välillä on taukojakin”, toteaa kesken matikan tunnin kotonaan haastateltu nuorukainen (tilaajajuttu)
Luokkahuoneen puuttuminen on muuttanut myös joitakin oppilaille annettavia tehtäviä. Yksi harjoittelijoiden suunnittelemista tehtävistä olisi ollut rakentaa yhteinen lukunurkka luokkahuoneeseen. Nyt jokaisen pitikin rakentaa lukupiste omalle ”etäkoulupöydälleen” ja napata siitä kuva.
– Kodin ympäristöä on muutenkin hyödynnetty paljon. Pitää esimerkiksi laskea, kuinka monta katkaisijaa kodista löytyy, kun fysiikassa ja kemiassa on aiheena sähkö, opiskelijat kertovat.
Opettajat tottuneita yllättäviin tilanteisiin
Normaalikoulussa etäopetusvalmiudet ovat siinä mielessä hyvät, että jokaisella oppilaalla on koulun puolesta oma iPad. Niitä käytetään normaalioloissakin.
Hyppy etäopetukseen oli silti opettajakunnalle iso.
– Viime viikolla videoyhteydet otettiin haltuun kiireellä. Opettajat ovat myös jakaneet hyviä etäopetusvinkkejä jo aiemmin, kun tilannetta osattiin jo vähän ennakoida, Lehtonen kiittelee kollegoitaan.
Vaikka nuoret opettajaopiskelijat ovat niin sanottua diginatiivisukupolvea, ei äkkinäinen muutos ollut heillekään helppo. He näkevät siinä kuitenkin myös etuja.
– Onhan tämä paljon hankalampaa, mutta pitkässä juoksussa tämä on kuitenkin kotiinpäin, kun oppii järjestämään opetusta myös näin.
– Tilanne on nyt tämä, ja näillä mennään. Opettajille tulee monesti yllättäviä tilanteita eteen muutenkin, opiskelijat toteavat.
”Katsokaa, tässä on mun marsu!”
Oppilaat ovat Heidi Lehtosen mukaan suhtautuneet uudenlaiseen tilanteeseen hyvin. Kotioloista ja videoyhteydestä otettiin aluksi ilo irti.
– Videoyhteydellä näytettiin lemmikkejä, että ”katsokaa, tässä on mun marsu”, Lehtonen kuvailee.
Tehtäviä on saatu tehtyä hyvin. Päässälaskutehtävien tuloksia on lähetetty opettajalle viestitse, ja virtuaaliselle liitutaululle piirrettyä opetusta on seurattu tarkasti.
Tauoista huolehtiminen on Lehtosen mukaan tärkeää: kenenkään ei pitäisi joutua istumaan koneen ääressä koko koulupäivää.
– Oppilaiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on tässä punaisena lankana koko ajan, Lehtonen linjaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.