Nuorten kuvataiteilijoiden sarja esittelee tällä kertaa Susanna Liikalan, joka työskentelee museovirkailijana Rauman taidemuseossa. Äitiyslomalle vastkään jäänyt Liikala ehti vielä olla rakentamassa Kosti Koskisen näyttelyä museossa. Kuva: Juha Sinisalo
Susanna Liikalan viimeinen rutistus ennen äitiyslomalle jäämistä Rauman taidemuseosta oli taiteilija Kosti Koskisesta kertova näyttely, jonka rakentamiseen hän osallistui.
Taidemuseo on viimeisen kolmen vuoden ajan ollut Liikalan työpaikka: viime keväänä hänet nimitettiin museovirkailijaksi.
– Mun tapauksessa museovirkailija tarkoittaa vähän kaikenlaista. Teen näyttelyripustustöitä ja suunnittelen näyttelyjen graafista ilmettä, kuten Koskisen näyttelyyn.
Hän suunnitteli myös kannen näyttelyn yhteydessä julkaistuun uusintapainokseen Koskisen Ihmeellinen kuherruskuukausi -kertomuskokoelmasta.
Taideosaamisesta etua
Liikala tekee taidemuseossa myös opastuksia, vetää työpajoja sekä suunnittelee museon toimintaa senioreiden ja lasten kulttuuriviikoille.
– Olen päässyt työssäni hyödyntämään kuvataiteilijan osaamistani monenlaisissa luovuutta vaativissa tehtävissä. Työ museossa onkin osoittautunut inspiroivaksi. Kun on tekemisissä nykytaiteen kanssa, pysyy ajan tasalla ja oppii paljon eri aikakausien taiteesta, hän pohtii.
Tuoreena on vielä mielessä Anna Erikssonin M – Rituals of the Lonely Bitch.
– Se oli mieleenpainuva näyttely, joka muutti koko museotilan aivan toisenlaiseksi, Liikala huomauttaa.
Omaakin taidetta
Säännöllinen päivätyö on helpottanut oman taiteellisen työn tekemistä, kun ei tarvitse miettiä, mistä elanto tulee.
– Omalle työskentelylle pitää sitten vain järjestää aikaa.
Nyt tosin kotona taiteilijan työhuone on saanut väistyä lastenhuoneen tieltä.
Tavoite synnyttää uutta
Liikalan edellinen oma näyttely oli viime syys-marraskuun ajan esillä sipoolaisessa Gumbostrand Konst & Form -galleriassa, jonka kuukauden nuoreksi taiteilijaksi hän haki.
– Sinne tein uusia töitä. Uusien töiden synty liittyy itsellä usein tulossa olevaan näyttelyyn, se synnyttää ideoita.
Näyttelyyn valmistui linografiikkaa, joissa hän pohti ihmisen suhdetta ympäristöönsä. Teokset kumpusivat omasta puutarhanhoitoharrastuksesta.
Grafiikan ohella Liikala maalaa ja piirtää.
– Olen aina tykännyt piirtämisestä ja oikeastaan kaikki tekemiseni alkaa siitä, että ensin piirrän kuvan.
Kiehtova ihminen
Taiteessaan hän on suuntautunut esittävään, ja onkin tehnyt tilaustöinä muotokuvia.
– Kuvaan mielelläni ihmistä, ja jos teen mallista, tavoittelen työhön näköisyyttä. Teoksen ei silti tarvitse olla kovin yksityiskohtainen ollakseen näköinen.
Guassityö isoäidistä, Tuula Hirnistä on vuodelta 2019.
– Teoksen tehdessäni olin samanikäinen, 25-vuotias, kuin isoäitini kuvassa, jonka pohjalta työ on tehty.
Sympaattinen taidekaupunki
Kuvataiteilijaksi 2018 valmistunut Liikala paluumuutti Raumalle opintojen jälkeen. Hän on syntynyt Raumalla, josta perhe muutti Loviisaan. Lukion hän kuitenkin kävi Raumalla.
– Kaipasin aina Raumalle Loviisassa asuessani
Rauma on Liikalan mukaan pieni ja sympaattinen taidekaupunki, josta löytyy paljon tekijöitä ja aktiiviset taiteilijaseurat.
– Isommat kaupungit eivät koskaan ole kutsuneet minua. Minulle oli selvää, että tulen Kankaanpään opintojen jälkeen takaisin Raumalle.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.