Harmaja luode seitsemän -nuortenromaani alkaa lehtiuutisella tunnetusta meribiologista, jonka epäillään hukkuneen. Hän on Leena Paasion romaanin päähenkilön, teini-ikäisen Eetun äiti.
Äidin katoaminen uintiretkellä muuttaa musertavalla tavalla kilpapurjehdusta harrastavan nuoren elämän. Lukio on juuri alkanut ja mieltä askarruttavat myös ihmissuhdekuviot.
Itämeri, purjehdus ja ympäristökysymykset ovat keskeisiä teemoja raumalaislähtöisen äidinkielenopettajan keskiviikkona julkaistavassa romaanissa.
Nyt on sopiva aika
Paasio sanoo, että nyt, kun takana on yli 20 vuotta opettajan työtä, tuntui oikealta ajalta kirjoittaa nuorille. Hän on aikaisemmin julkaissut kaksi aikuisille suunnattua romaania.
Nuortenromaanin vahvana motiivina oli halu edistää nuorten lukemista. Paasio jakaa huolen sen vähentymisestä.
– Kun aloitin opettajana, oli vielä hyvin tavallista, että vapaa-ajalla luettiin. Iso taitekohta oli älypuhelinten tulo markkinoille. Nyt tilanne on se, että lukeminen on polarisoitunut, ja ne, jotka harrastavat lukemista, lukevat älyttömästi ja tavallisten nuorten lukeminen on jäänyt pelkästään koulun varaan.
Monien kasvatusalan ammattilaisten tavoin Paasio vetoaa vanhempiin, jotta nämä hankkisivat kirjoja, lukisivat ja keskustelisivat niistä nuorten kanssa.
Hän itse uskoo, että Harmaja luode seitsemän kaltaiselle tarinalle olisi olemassa sopiva kolo nuortenkirjallisuudessa.
– Markkinoilla on huomattavan paljon fantasiaa, mutta ei realistista, vetävää nuorille suunnattua kirjallisuutta.
Asiantuntijana omat oppilaat
Realistisen, vetävän tekstin kirjoit-tamiseen kirjailija sai vetoapua omilta oppilailtaan Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta. Paasiolla oli kirjan tekoprosessin aikana 10–15 nuoren joukko, joka kommentoi tekstiä tuoreeltaan.
– He toivat tekstiin oman näkökulmansa, ja heiltä tuli juoneen ja henkilöhahmoihin liittyviä muutoksia.
Vaikka Paasio asuu teinin kanssa, hän ei aina kirjoittaessaan osannut ajatella, kuten teinit.
– Mietin esimerkiksi, voiko Eetu laittaa kaverilleen viestiä keskellä yötä. Nuoret nauroivat minulle, että todellakin voi, voi vaikka aamuviideltä.
Yhteistyötä oppilaidensa kanssa hän on pitänyt hedelmällisenä. Paasio piti arvokkaana myös romaanin tekstin aikaansaamaa kirjallisuuskeskustelua hänen ja nuorten whatsapp-ryhmässä ja blogissa.
– Se ilahdutti. Toisaalta oli myös kuumottavaa julkaista raakatekstiä omille oppilailleen. Siinä joutui antamaan itsestään paljon. Roolit kääntyivät päinvastoin kuin koulussa.
Eetun, hänen perheensä ja ystäväpiirinsä tarina jatkuu vielä romaanin toisessa osassa, Bengtskär itä kahdeksassa, joka ilmestyy ensi vuoden huhtikuussa.
Huoli myös ympäristöstä
Paasio tuntee myös omakohtaisesti romaanin purjehdusmaailman, sillä lajin pariin hän hakeutui jo pienenä tyttönä Raumalla ja oli vuosien ajan Rauman partiotyttöjen ja Myrskypoikien aktiivi ja intohimoinen purjehtija.
– Koen vahvasti, että olen perinyt rakkauden mereen vanhemmiltani, erityisesti isältäni. Raumalla vietetty merellinen lapsuus on hyvin vahva osa identiteettiäni, ja se yhdistää myös sisaruksia ja lapsiamme.
Itämeri on säilynyt läheisenä.
– Itämeri merkitsee minulle rauhaa. Stressitasot uppoavat aina sinne työviikon päätyttyä.
Toinen Paasion huolen aihe liittyy ympäristöön, erityisesti Itämereen. Meren tilassa tapahtunut muutos olikin toinen motiivi nuortenromaanille, jolla on myös kasvatuksellinen tehtävä. Kirjan lopussa on tietoiskuja siitä, miten voi elää vähemmän ympäristöä kuormittavalla tavalla. Paasion toiveena onkin lisätä nuorten ymmärrystä siitä, miten moneen asiaan ekologiset valinnat vaikuttavat.
Leena Paasio on Luonto-liiton ja John Nurmisen säätiön Itämerilähettiläs.
Leena Paasio
Syntynyt 1974.
Kotoisin Raumalta, asuu Helsingissä.
On aiemmin julkaissut kaksi romaania aikuisille Melkein äiti (Kosmos, 2015) ja Menetetty tyttö (Kosmos, 2017).
Äidinkielenopettaja ja Itämeri-lähettiläs, harrastaa purjehdusta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.