Nurmeksen länsiosassa sijaitsevaan Etelän Pihlavakariin (kuvassa) liittyvässä kiistassa on kyse siitä, onko alue luonnonsuojelullisesti arvokkaampi koskemattomana vai hoidettuna. Kaupunki pysyy Metsähallituksen suunnitelman takana eli luonnonhoitonäkemyksen takana.
Rauman kaupunki on kallistunut saariston luonnonsuojelukiistassa Metsähallituksen ja ely-keskuksen linjalle. Toisin sanoen kaupunki sallii luonnonhoitosuunnitelman esittämät toimenpiteet omistamillaan alueilla Nurmeksessa.
Kiista koskee saaren länsireunalla sijaitsevaa Etelän Pihlavakaria, johon valmistellaan raivauksia, niittoja ja laidunnusta (LS 12.1.).
Metsähallituksen mukaan kohdealueella on noin kymmenen hehtaaria niin sanottuja metsäisiä perinneluontotyyppejä. Niillä elää avoimista ympäristöistä hyötyviä lintulajeja sekä kymmenen laidunnuksesta hyötyvää putkilokasvilajia, joista yksi on uhanalainen.
Toisten mukaan katastrofi
Paikalliset luontoasiantuntijat pitävät luonnonhoitosuunnitelmia väärin kohdennettuina.
Raumalainen vapaa valokuvaaja ja saaristotuntija Raimo Sundelin sekä eurajokelainen biologi ja luontokartoittaja Janne Lampolahti katsovat, että alueen merkittävimmät luonnonarvot liittyvät sen luonnontilaan, kuten niin sanottuihin primäärisukkessiometsiin ja fladaan.
Heidän mukaansa alueen laidunnushistoriasta ei ole varmuutta, ja hoitotoimet olisivat luonnonarvoille katastrofi.
– Vain luonnon toimintaa ymmärtämätön asiantuntematon hölmö voi esittää, että umpeenkasvu on Pihlavakarin ongelma ja että se vaatii raivaustoimia, Lampolahti totesi tammikuussa.
Yhteinen lausunto
Kaupunki ei vielä keskitalvella halunnut kommentoida kiistaa mitenkään.
Sittemmin sen edustajat ovat kuulleet luonnonhoitosuunnitelman laatinutta Metsähallitusta, suunnitelman luonnonsuojeluviranomaisena hyväksyttä Varsinais-Suomen ely-keskusta sekä suunnitelmaa vastustavia.
Neuvotteluissa ovat olleet mukana toimialajohtaja Tomi Suvanto, ympäristönsuojelupäällikkö Tuija Kailaste, viheraluepäällikkö Kustaa Elsilä sekä maankäyttöinsinööri Ari-Pekka Asikainen.
Länsi-Suomelle he antoivat yhteisen lausunnon.
Velvollisuudet esiin
Lausunnon mukaan tavoite on näkemyseroista huolimatta sama eli luonnonsuojelu, jota voidaan lähestyä aktiivisesti tai passiivisesti. Alueen jättäminen koskemattomaksi edustaa jälkimmäistä, luonnonhoito ensimmäistä.
Helmi-elinympäristöohjelman tavoitteena on vahvistaa luonnon monimuotoisuutta sekä edistää uhanalaisten luontotyyppien sekä niiden lajiston säilymistä. Luonnonhoidolla tuetaan muun muassa umpeenkasvun uhkaamien elinympäristöjen verkostoa.
– Useassa yhteydessä on todettu avoimien ja puoliavoimien elinympäristöjen olevan kytköksissä monimuotoisimpaan luontoomme, kaupungin lausunnossa todetaan.
– Meillä on sekä kansallisella että EU-tasolla velvollisuus huolehtia siitä, että negatiivinen kehitys saadaan pysähtymään ja suuntaa käännettyä paranevaksi.
Fladatkin umpeutuvat
Lisäksi kaupunki huomauttaa, että elinympäristöohjelmassa tavoitellaan Pohjanlahden rannikolla kokonaisuutta, jossa erityinen painoarvo on maankohoamisrannikolla. Se alkaa Rauman korkeudelta.
– Rauman saariston on todettu olevan yksi potentiaalisista aluekokonaisuuksia nimenomaan avoimen ja puoliavoimen elinympäristön säilyttämiseen ja parantamiseen. Täällä on paitsi vanhan saariston maankäytön aikoinaan ylläpitämiä alueita, myös luontaisesti pitkään avoimina pysyneitä saariston ketoja ja rantaniittyjä.
Kaupunki mainitsee myös, että maankohoamisen seurauksena syntyneet fladat ja kluuvitkin kasvavat rehevöitymisen ja ruovikoitumisen edetessä umpeen.
"Varmuutta asiaan ei ole"
Yksi kiistakysymys koskee sitä, onko Etelän Pihlavakarissa ollut perinteiseen saaristomaatalouteen liittyvää laidunnusta vai ei – ja onko alueella näin ollen perinneluontotyyppejäkään.
Kaupunki lainaa Minna Heljalan Saaristolaiselämää-teosta, jonka mukaan laiduntaminen kiellettiin kaupungin metsissä vuonna 1928, mutta sitä ennen se oli vapaata.
– Voidaan olettaa, että Etelän Pihlavakarissa on ollut tuolloin laidunnusta, mutta varmuutta asiaan ei ole, kaupunki myöntää.
Esimerkiksi aikakaudelta peräisin olevassa senaatin kartassa alue on merkitty lehtimetsäiseksi.
– Rantaniittyjä on voinut ollut jo silloin. Rantoja on oletettavasti muovannut ja rantakasvillisuuden niitto tapahtunut vuosittain luonnostaan merijään toimesta.
Laki on huomioitu
Kokonaisuutena kaupunki katsoo, ettei se ole sivuuttanut sen enempää biologisia kuin historiallisiakaan näkökulmia, kun se on sopinut Etelän Pihlavakarin hoidosta.
– Kaupunki on käynyt varsin perusteellista keskustelua alueen hoidosta niin Metsähallituksen kuin Varsinais-Suomen ely-keskuksenkin kanssa. Päätöstä tehdessä se on ottanut huomioon niin kuntalaisnäkemyksen kuin myös kansalliset ja kansainväliset tavoitteet.
Kaupunki toteaa lisäksi, että kun ely-keskus on hyväksynyt suunnitelman, se on tarkastellut asiaa luonnonsuojelulain näkökulmasta.
Etelän Pihlavakari
Metsähallituksen luontopalvelut valmistelee Etelän Pihlavakariin luonnonhoitotoimia osana Helmi-elinympäristöohjelmaa.
Toimenpiteet on tarkoitus aloittaa tänä keväänä.
Lammaslaidunnusta on tulossa 27,5 hehtaarin (ha) alueelle.
Katajaa raivattaisiin noin 2,5 ja alikasvoskuusia noin 10 ha alalta.
Raivaus tehdään laikuttain.
Ruovikkoa niitettäisiin yhdeksän ha.
Konaisuuteen kuuluu Metsähallituksen mukaan noin 7,5 ha metsäisiä ja 2 ha puoliavoimia perinneluontotyyppejä sekä noin 10 ha merenrantaniittyjä.
Mukana on osia Rauman kaupungin yksityisestä suojelualueesta, Kesk’karin yksityisesta suojelualueesta, Selkämeren kansallispuistosta sekä näitä reunustavaa vesijättöä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.