OKL 120 - Älä moiti väärin laulavaa

Rauman opettajankoulutuksen 120-juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran viikossa vanhan valokuvan ja siihen liittyvän tarinan.

Aksel Törnudd korosti, että laulutunneista ei saa tulla painostavia, oppilaille ikäviä tunteja. Tämä saattaa tuntua yllättävältä, sillä kansakoulun laulutunneista moni muistaa vain sen, kuinka nöyryyttävää siellä oli. Moni on muistellut opettajan sanoneen, että ”korvattomat” eivät saa päästää tunnilla ääntä, pelkkä suun aukominen riittää.

Rauman seminaarin musiikin opettajana ja kansakoulujen musiikin opetuksen tarkastajana toiminut Aksel Törnudd korosti voimakkaasti, että opettajan pitää osata muutakin kuin komentaa ja moittia oppilaita.

Laulua opetettaessa on oltava ystävällinen ja osanottavainen. Opettajan olisi muistettava antaa oppilailleen kiitosta onnistuneesta harjoituksesta. Törnudd kirjoitti Koulun laulukirjaan laatimassaan ohjeessa, että: ”Jos harjoitus ei onnistu, ei opettaja saa osoittaa tyytymättömyyttä tai välinpitämättömyyttä. Silloin pitää levähtää hetki ja tyynellä innolla kannustaa oppilaita yrittämään uudestaan”. Opettaja ei saa aina vedota lahjakkaimpiin oppilaisiinsa, eikä kiusata heikoimpia.

Omia oppilaitaan seminaarissa Törnudd kohteli yleensä hienovaraisesti, mutta joskus myös ivallisesti. Se oli tuon ajan opettajien ja aikuisten tapana. 

Törnudd varoitti tulevia opettajia moittimasta lapsia ”heikkojen lahjojen tähden”. Moitteen saa laulutunnilla antaa vain, jos osaamattomuus johtuu oppilaan ”tarkkaamattomuudesta”. Oppilaiden laulaessa väärin, ei opettaja saisi sanoa: ”Kuka siellä laulaa väärin”, vaan kertoa miten suoritusta pitää korjata. ”Ankarat sanat eivät auta luokkaa, eikä niissä ole minkäänlaista tarkoitusta”, totesi Törnudd

Taitavana kuoronjohtajana hän tiesi, että ”heikko ja veltto laulu” johtuu usein sanojen väärästä lausumisesta. Väärien sävelien laulaminen merkitsee sitä, että sävelmän vaikeita kohtia ei ole harjoitettu tarpeeksi.

Huutamalla ei asia parane… korjauksen tulee vaikuttaa kannustavasti, rohkaisevasti, mutta ei koskaan nöyrryttävästi tai lamauttavasti. Korjauksen tarkoituksena ei ole moittia, vaan auttaa.

Se, että Törnudd piti tällaisia käytösohjeita tarpeellisina, kertoo varmasti jotakin tuon ajan opettajien tavasta puhua oppilailleen. Oppilaiden nöyryyttämisen kulttuuri tuskin rajoittui ainoastaan musiikintunneille.

Teksti Lauri Kemppinen, kuva Myllymäen Kilta