OKL 120: Ihanteena sopusuhtaisuus

Luokan pisin ja lyhyin opettajaoppilas 1930-luvun alussa.

1930-luvulla psykologian, lääketieteen ja antropologian piirissä yleistyi näkemys, jonka mukaan ruumiillinen ja sielullinen poikkeavuus on luonnonvastaista ja näin myös elämänvastaista. Terveyden ajateltiin olevan häiriötön normaalitila ja normaali merkitsi samankaltaisuutta, keskiarvoa. Tuota terveyden normia pyrittiin määrittelemään tilastoin ja mittauksin.

Opettajankoulutuksessa aikakauden rotuhygieniset ja segregoivat opit näkyivät ainakin opiskelijavalintakriteereissä. Valintakriteereissä todettiin, että hakijan tuli olla ”ruumiiltaan sopusuhtainen”. Hakupapereiden mukana toimitetussa lääkärintodistuksessa arvioitiin yleisen opettajaksi soveltuvuuden lisäksi myös ryhtiä, koska ulkoinen ryhti kertoo henkisestä ryhdistä.

Suomalaiset kunnanlääkärit omaksuivat lääkärintodistuksia kirjoittaessaan yleensä hyvin maltillisen linjan ”ruumiillisten ja sielullisten poikkeavuuksien” määrittelyssä, eivätkä he näin toteuttaneet aikakauden oppeja kovin kirjaimellisesti. Onneksi.

Teksti dosentti Lauri Kemppinen, kuva Toivo Markkanen/ Anne Lehtola

Rauman opettajankoulutuksen 120-juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran viikossa vanhan valokuvan ja siihen liittyvän tarinan.