OKL120: Melkein kaikki opettajaoppilaat kuuluivat seminaarin suojeluskuntaan

Rauman seminaarin suojeluskuntakomppania (Rauman suojeluskunnan II komppania) 1938. Luutnantti (myöh. majuri) F. I. Liikkanen on edestä lukien toisessa rivissä.

Rauman seminaarin vuosikertomuksista voi päätellä, että suojeluskuntatoiminta käynnistyi täällä paljon myöhemmin Jyväskylän ja Kajaanin seminaareihin verrattuna. Kajaanissa ja Jyväskylässä seminaarilaiset olivat järjestäytyneet suojeluskuntakomppanioiksi kansalaissodan aattona. Kumpikin joukko-osasto otti osaa taisteluihin kaupunkinsa suojeluskunnan mukana.

Raumalla, joka jäi Heinolan seminaarin kanssa eri puolelle rintamalinjaa, katsottiin viisaammaksi olla herättämättä huomiota. Lieneekö Raumalla ymmärretty sosialismia toisella tavalla kuin muissa seminaareissa, koska muutama Rauman seminaarin oppilas suostui ottamaan vastaan punaisten tarjoaman opettajanpaikan Helsingistä? Nuo raukat erotettiin seminaarista heti rauhan tultua.

Rauman seminaarissa aloitettiin suojeluskuntatyö 1920-luvun lopulla. Aluksi miehiä oli vain joukkueen verran, mutta lukuvuonna 1936 lähes jokainen seminaarin oppilas ilmoittautui mukaan.

Suojeluskuntatyöhön otti osaa myös moni seminaarin opettaja. Matematiikan lehtori Frans Ilmari Liikkanen toimi kouluttajana suojeluskunnassa. Talvisodan päätyttyä hän kirjoitti näkemyksensä suojeluskuntatoiminnan merkityksestä artikkelissaan "Sotilaskasvatus ja miesseminaarit".

Liikkanen katsoi, että hyvä ihminen ei kykene välttämättä olemaan hyvä sotilas, koska:

”Tällaiset yksilöt eivät pysty hädän hetkellä maataan puolustamaan, ja sellaisia meillä ei ole varaa kasvattaa. Puhumattakaan sellaisista, jotka osoittavat luonteensa lujuutta kieltäytymällä ase kädessä maataan puolustamasta. Hyvä sotilas ei myös poikkeuksetta ole hyvä ihminen, mutta kuitenkin on hänellä siihen vaadittavat edellytykset. [ – – ] on pyrittävä kasvattamaan hyviä ihmisiä ja hyviä sotilaita”.

Ilmari Liikkanen nautti seminaarin oppilaiden varauksetonta arvonantoa. Erityisesti hänen arvoaan oppilaiden silmissä lisäsi se, että Liikkanen antoi maksuaikaa vuokrissa, eikä huomautellut vapaa-aikana tapahtuvasta kortinpeluusta tai tupakoinnista. Liikkasen talossa Kanavakadulla asui useita seminaarin oppilaita alivuokralaisina.

Teksti dosentti Lauri Kemppinen, Kuva Myllymäen kilta ry.

Rauman opettajankoulutuksen 120-juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran viikossa vanhan valokuvan ja siihen liittyvän tarinan.