Jalmari Valpio (alunp. Frans Hjalmar Cederman) tunnetaan Raumalla paitsi opettajana ja oppikirjantekijänä, myös innokkaana partiolaisena. Hänen vaikutuksestaan partiotoiminnasta kehittyi yksi suosituimmista seminaarilaisten vapaa-ajan harrastuksista.
Mainittakon, että Valpiolle on myönnetty vuonna 1937 Hopeasusi (n:o 6) –ansiomerkki partioansioista. Valpio oli varsin iäkäs innostuttuaan partiosta, viisissä kymmenissä, mutta käytti urheasti tuolloin muodissa olleita partiolaisten polvihousuja.
Toivo Laurilehto, Rauman seminaarin pitkäaikainen johtaja ystävystyi pian Raumalle muutettuaan seminaarin ensimmäisellä vuosikurssilla opiskelleeseen ja myöhemmin harjoituskoulun yliopettajaksi kohonneeseen Jalmari Valoioon. Hänen muistiin kirjaaminaan on säilynyt monia Valpion kertomia tarinoita ja kuvauksia Rauman seminaarin alkuajoilta.
Erään hänen kertomansa tarinan mukaan seminaarin silloinen johtaja Oskar Hynen piti raumalaissyntyistä Valpiota syyllisenä siihen, että joukko seminaarilaisia oli karannut Kortelaan tansseihin. Kun Valpio yritti selittää, että hän ei ollut osallistunut tuohon reissuun, ei Hynén pitänyt sitä lieventävänä asianhaarana. Seminaarin johtajan mielestä pojat eivät ikinä olisi voineet löytää Kortelaan ja sitten vielä oikeaan taloon, ellei joku paikallinen olisi heitä opastanut. Tarina ei kerro, oliko Valpio kertonut pojille, miten pääsee Kortelaan.
Teksti Lauri Kemppinen, kuva Myllymäen Kilta (Raimo Honkaniemi)
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.