Olkiluodon kolmosyksikön (vas.) täysi teho ja säännöllinen käyttö kaksinkertaistavat monet ydinvoimalan jäähdytysvesiin liittyvät ympäristövaikutukset.
Olkiluodon ydinvoimalaitoksen kolmosyksikön (OL3) kaupallinen käyttö lähestyy, ja yksikkö on jo päässyt koekäytössäkin käytännössä sähkötehonsa huippuun saakka.
Kun "vauhtia" on näin paljon, se näkyy myös muualla kuin valtakunnan verkossa tai Teollisuuden Voiman (TVO) pörssitiedotteissa.
Ydinvoimalaitoksen merkittävin normaalitoiminnan aikainen ympäristövaikutus liittyy jäähdytysveden ottoon merestä ja lämmenneen veden purkamiseen takaisin merialueelle.
OL3:n myötä nämä vaikutukset lieveilmiöineen kasvavat voimakkaasti. Keräsimme yhteen merkittävimmät seikat ja sen, mitä niistä tässä vaiheessa tiedetään.
1. Jäähdytysveden virtaama lähes kaksinkertaistuu
Olkiluoto 1 ja 2 pumppaavat jäähdytykseensä Selkämeren vettä yhteensä noin 76 kuutiometriä eli 76 000 litraa sekunnissa ja sylkevät sen voimalaitoskierron jälkeen takaisin mereen.
Lähes näiden tehoinen OL3 tarvitsee jäähdytysvettäkin lähes saman verran. Kun kaikki laitosyksiköt ovat täydessä tuotannossa, nousee merivesivirta noin 136 kuutiometriin sekunnissa.
Virtaama on niin suuri, ettei sitä kannata verrata Rauman seudun pieniin jokiin. Parempi vertailukohta löytyy juuri nyt Porista.
Satakunnan mahtiuoma Kokemäenjoen virtaama on esimerkiksi keväällä moninkertainen, mutta tähän aikaan vuodesta vettä virtaa kaupungin keskustan kohdalla noin sata kuutiometriä sekunnissa.
Se on siis vähemmän kuin Olkiluodon tuleva jäähdytysvesivirtaama. Asiaa voi hahmotella vaikka sillalta katselemalla, jos sattuu käymään Porissa.
2. Pumpattavan veden kokonaismäärä kasvaa huimasti
Ykkös- ja kakkosyksiköiden aikana jäähdytykseen on pumpattu vuodessa reilut kaksi miljardia kuutiometriä merivettä.
Nykyisen ja siis kolme yksikköä sisältävän vesiluvan mukainen enimmäismäärä on hieman yli 4,4 miljardia kuutiometriä eli 4,4 kuutiokilometriä.
Säkylän Pyhäjärvessä on laskettu olevan noin 0,85 kuutiokilometriä vettä. Olkiluodon kolme ydinvoimayksikköä pumppaisivat siis 30 kilometriä pitkän järven tyhjäksi reilussa kahdessa kuukaudessa.
3. Lämpökuorma mereen nousee lähes käsittämättömiin lukemiin
Ydinketjureaktioista alkunsa saaneesta energiasta päätyy ydinvoimaloiden teknisen toteutustavan vuoksi enemmän lämpönä mereen kuin sähköksi valtakunnan verkkoon.
Ykkös- ja kakkosyksiköissä kiertäessään merivesi lämpenee vajaat 13 ja OL3:ssa noin 11 astetta. Lisälämpö päätyy mereen.
Kahden yksikön mereen puskema lämpökuorma on ollut noin sata petajoulea (PJ). Kolmosyksikön myötä vesilupa sallii enimmäismääräksi 205 PJ eli lähes 57 miljardia kilowattituntia (kWh).
Kyseessä on valtava määrä energiaa.
Se vastaa peräti kolmen miljoonan sähkölämmitteisen pientalon vuosikulutusta (19 000 kWh).
4. Kasvukausi pitenee ja rehevöityminen voimistuu
Suuri lämpimän veden määrä pidentää pohjoisessa meriympäristössä kasvukautta.
Lisäksi lämpö kiihdyttää levien ja muun vesikasvillisuuden kasvunopeutta. Putkilokasveissa runsastuvat lämmintä vettä sietävät lajit muun muassa rakkohaurun ja muiden makrolevien kustannuksella.
Voimistuvan kasvun vuoksi pohjaan vajoaa runsaammin hajoavaa ja happea kuluttavaa ainesta.
Käytännön tasolla vaikutus on samansuuntainen kuin voimistuvalla rehevöitymisellä. Vaikutukset ovat seurantojen perusteella voimakkaita, mutta vain pienellä alueella.
Laajemmassa mittakaavassa oleellisempaa rehevöitymisessä on Selkämeren yleinen ravinnepitoisuuden kasvu. Ydinvoimalan jäähdytysvedet eivät tuo mereen typpeä ja fosforia.
OL3:n myötä lämmön vaikutus kuitenkin voimistuu. Kokonaisuudesta on tehty arvioita, joiden mukaan ydinvoimala ei silti edelleenkään vaaranna esimerkiksi Selkämeren kansallispuiston luonnonarvoja.
Todellinen meriluonnon reaktio nähdään vasta tulevissa tarkkailututkimuksissa.
5. Jäähdytysveden mukana tuhoutuvan kalan määrä kasvaa
Ydinvoimalan jäähdytysvesivirtaan joutuvien kalojen määrää pyritään vähentämään pienisilmäisillä verkoilla, joida pidetään tulovesikanavissa keväällä ja alkukesällä.
Tästä huolimatta kaloja päätyy laitoksiin ja kuolee viimeistään vettä siivilöiviin välppiin. Niiden keräämä välpe koostuu myös simpukoista ja muista vesieläimistä sekä esimerkiksi kasvillisuudesta.
Ykkös- ja kakkosyksiköillä välppeen määrä on seurannan mukaan ollut 10-30 tonnia vuodessa kummallakin. Kalan osuus on 3-10 tonnia yksikköä kohden.
Kun vesimäärä lähes kaksinkertaistuu kolmosyksikön myötä, kasvanee välppeen ja tuhoutuvan kalan määrä samassa suhteessa.
Epäselvyyttä liittyy muun muassa pienimpiin, alle sentin mittaisiin kalanpoikasiin. Koska niitä ei välppeestä ole juuri löytynyt, ei ole tietoa siitä, kuoleeko niitä vai ei – ja jos kuolee, niin kuinka paljon.
6. Kaspianpolyyppi saa laitoksilta lisää kasvualaa
Ydinvoimalan merivesijärjestelmien toimintaa häiritsee niissä elävä vieraslaji kaspianpolyyppi. Laji on runkokuntia muodostava vesieläin, joka heikentää veden virtausta ja lämmönvaihtimien tehoa.
Vieraslajia on torjuttu OL1:ssä ja 2:ssa vuodesta 2007 alkaen. Torjuntamenetelmänä on esimerkiksi talousveden valmistuksessakin käytössä oleva klooriyhdiste natriumhypokloriitti, jota saataan käyttää heinä-lokakuussa.
Vesieliöille myrkyllistä kemikaalia on viime vuosina syötetty laitosten merivesijärjestelmiin keskimäärin 43 000 litraa vuodessa. Sataprosenttisena kloorina tämä tarkoittaa 6-7 tonnia.
Jäähdytysveteen liuennut ja voimakkaasti laimennut kloori päätyy mereen. Jäännöspitoisuutta säädellään laitosten ympäristöluvassa ja pitoisuus on arvioitu meressä vaarattomaksi.
OL3:ssa polyypilla on vähintään yhtä paljon sopivaa kasvuympäristöä kuin vanhoilla laitoksilla yhteensä.
Kolmosyksikällä ei ole vielä kloorinsyöttöjärjestelmää. Sellainen todennäköisesti rakennetaan, kunhan laitos on ensin luovutettu.
7. Virtaus vaikeuttaa pohjaeläimien olosuhteita
Voimakas purkuvesivirta Olkiluodon Kaalonperässä tekee pohjalla elävien eläin- ja kasvilajien olosuhteet hyvin vaikeiksi.
Esimerkiksi tiettyjä, ympäristön säteilyvalvonnassa käytettyjä pohjaeläinlajeja on ollut ajoittain vaikea löytää. Virtauksen ohella tai ehkä jopa sitä tärkeämpänä tekijänä on ajoittain heikkenevä happitilanne, mikä johtuu lämpimistä jäähdytysvesistä.
OL3:n kaksinkertaistama virtaus tekee olosuhteet monille lajeille entistä vaikeamiksi. Ekologisia muutoksia korostaa se, että samaan aikaan jotkin vieraslajit tuntuvat viihtyvän purkuvesialueella erinomaisesti.
8. Vieraslajien elinolot paranevat lähivesissä
Lämpenevä meri tarjoaa muuta Selkämerta parempia elin- ja lisääntymisolosuhteita monille lämpimämmistä vesistä kotoisin oleville vieraslajeille.
Tällaisia ovat kaspianpolyypin lisäksi esimerkiksi valesinisimpukka, liejutaskurapu ja tuoreimpana rangiasimpukka.
Kun lämpökuorma kasvaa, vesiympäristö saattaa tulla vieraslajeille entistä optimaalisemmaksi entistä laajemmalla alueella.
Varsinaista järjestelmällistä vieraslajiseurantaa alueella ei kuitenkaan tehdä. Se johtuu muun muassa ydinvoimalaan liittyvistä liikkumisrajoituksista.
9. Sulan ja heikon jään alue laajenee
Ydinvoimalan purkuvedet vaikuttavat voimakkaimmin meren pintaveden lämpötilaan.
Jos Selkämerelle osuu kunnollinen jäätalvi, niin voimalaitokset pitävät Olkiluodon ympäristöä sulana ja heikentävät jäätä laajalla alueella.
Keskimääräisenä 2000-luvun alun jäätalvena kahden yksikön sulana tai heikon jään alueena pitämä meripinta-ala oli laskennallisesti noin 3,5 neliökilometriä. Mallinnuksen mukaan OL3 kaksinkertaistaa alueen laajuuden hieman yli seitsemään neliökilometriin.
Tiedot selviävät Olkiluotoon suunnitellun neljännen voimalaitosyksikön ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Mallinnukset ovat jossain määrin vanhentuneita.
Ely: Kalakuolleisuus tutkittava ensi vuonna
Olkiluoto 3:n kaupallisen käytön lähestyminen tarkoittaa myös useiden sen ympäristövaikutuksiin liittyvien selvitysten alkua.
Yksi niistä koskee kalakuolemia laitosten jäähdytysvesijärjestelmissä. Asiaa on tutkittu kahdella yksiköllä aiemmin.
Varsinais-Suomen ely-keskus on jo kehottanut TVO:ta toimittamaan esityksensä asiaa koskevasta tarkkailuohjelmasta. Määräaikaa on marraskuun loppuun.
Elyn kalastusbiologi Mika Sivil sanoo, että ensimmäinen selvitys tulee tehdä ensi vuonna ja toinen viimeistään vuonna 2026.
Kalakuolemia on tutkittava kaikilla kolmella yksiköllä. Tutkimuksiin on sisällytettävä myös alle senttimetrin pituiset kalanpoikaset.
Aiempien lupapäätösten mukaan TVO:n on lisäksi selvitettävä kaspianpolyypin torjunnassa käytetyn natriumhypokloriitin hajoaminen ja muuntumistuotteet meressä OL3:n ensimmäisen toimintavuoden aikana.
Lisäksi TVO:n on tehtävä uusi selvitys ydinvoimalaitoksen kaikkien lämpimien purkuvesien vaikutuksista ja vaikutusalueesta. Tämä sisältää myös mallinnuksen talvisesta sulasta ja heikentyneen jään alueesta.
Aikaa tähän on kaksi vuotta OL3:n säännöllisen sähköntuotannon alkamisen jälkeen.
Myös vaikutuksia Olkiluodon lähivesien virtauksiin on selvitettävä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.