Miltä tuntuu vetää kaikkien suomalaisten tuntemaa kivirekeä, Olkiluoto 3 -projektia, joka on toistakymmentä vuotta aikatauluaan perässä?
Miten jaksaa ja kestää pettymyksen toisensa perään?
Tietäen, että viivästyminen aiheuttaa miljardien eurojen lisäkustannukset.
– Päivä kerrallaan... onhan tämä tosi mielenkiintoinen juttu. Askel eteen, välillä kaksi taakse, mutta eteenpäin on silti menty koko ajan. Hyvä porukka on varmaan auttanut jaksamaan. Tässä on ollut hyviä tyyppejä, joille on kehittynyt oma sisäpiirin huumorinsa, kertoo Jouni Silvennoinen.
Onko koskaan tullut olo, että nyt saa riittää, pitäkää tunkkinne?
– Itse kullakin on sellaisia hetkiä, että työ tuntuu sujuvan huonommin. Luovuttaminen ei kuitenkaan ole mielessä käynyt. Vaikeina hetkinä on porukalla mietitty mitä pitäisi tehdä ja kuka voisi auttaa. Jotenkin on vaan aina selvitty. Pientä potkua saa aina tärkeistä välietapeista, joista viimeisin oli käyttöluvan saaminen valtioneuvostolta.
Järjestelmätestejä useita satoja
Silvennoisesta tuli Teollisuuden Voiman OL3-projektijohtaja Martin Landtmanin jälkeen kesäkuussa 2008. Silloin TVO:n kolmannen ydinvoimalan vielä kerrottiin valmistuvan kesällä 2011.
Kolmessa vuodessa ei valmista tullut. Nyt puhutaan sähköntuotannon aloittamisesta lokakuussa ja säännöllisestä tuotannosta ensi tammikuussa.
– Koko ajan pitää tsempata, jotta siinäkään aikataulussa pysytään. Paljon on vielä töitä tehtävänä. Ensi viikolla on tavoitteena aloittaa automaation perustestaus. Sitten edetään käyttöönottotesteissä järjestelmä kerrallaan kohti polttoaineen latausta, kertoo Silvennoinen.
Järjestelmätestejä on edessä useita satoja.
Lisäksi joitakin yksittäisiä teknisiä ongelmia on vielä ratkottavana. Niistä eniten julkisuutta on saanut reaktorin paineistimen yhdysputken värähtely.
– Putkituentaa on muutettu, siihen tulee vaimentimet. Yksityiskohtainen suunnittelu on käynnissä.
Ensimmäinen homma vakuutusten hankinta
Silvennoiselle tulee OL3-projektissa vappuna täyteen kaikkiaan jo kuusitoista vuotta. Hän aloitti riskienhallintapäällikkönä keväällä 2003.
– Ensimmäinen hommani oli hankkia vakuutukset.
Kuinka ollakaan, Silvennoinen tuli TVO:lle vakuutusyhtiöstä. Hän teki liki kymmenen vuoden uran Ifillä. Sitä ennen hän työskenteli automaation parissa Ahlströmillä.
– Diplomityöni tein kuitenkin 1980-luvun lopulla TVO:lle. Olin Olkiluodossa kaksi ja puoli vuotta, joten talo ja ala oli kyllä tuttu, vaikka pitkään olinkin muualla töissä.
Missä vaiheessa miehelle alkoi valjeta, että tämä projekti venähtää tosi pitkäksi?
– Ehkä silloin, kun emme saaneet simulaattoria pyörimään kunnolla.
Mitä virheitä tilaaja teki?
Mitä TVO:n olisi pitänyt tehdä toisin OL3:n tilaajana?
– Laitoksen suunnitteluun olisi ilman muuta pitänyt perehtyä tarkemmin. Se on helppo sanoa nyt, jälkiviisaana.
– Käytännössä se oli äärimmäisen vaikeaa. Tilasimme maailman suurimman laitoksen avaimet käteen -periaatteella. EPR-voimalan suunnittelu oli jo 1990-luvulla niin pitkällä, että rakentamislupahakemus voitiin jättää niillä suunnitelmilla, sanoo Silvennoinen.
– Alussa emme myöskään ihan ymmärtäneet mihin kaikkeen vakavaan onnettomuuteen varautuminen vaikuttaa. Esimerkiksi automaation suhteen meillä on ollut ikään kuin liikkuva maali.
Kiinalaiset kiilasivat edelle
Viivästymisestä on ollut hieman hyötyäkin. Laitostoimittaja Arevan samanlainen EPR-voimala tuottaa jo sähköä Taishanissa Kiinassa – vaikka rakentaminen alkoi myöhemmin kuin Eurajoella ja Ranskassa.
– Taishan on ollut meille tosi hyvä. Kaveri tekee etupellossa asioita, joita voimme hyödyntää. Saamme Kiinasta kuumakokeiden tulokset ja laitoksen käynnistämiseen liittyvät tiedot. Niiden perusteella olemme tehneet muutoksia täällä, esimerkiksi ison päivityksen automaatioon.
Kumparelaskua tai slalomia
OL3-projektin voi sanoa olevan jo loppulaskussa – joskaan ei vielä leppoisan lujuttelun vaiheessa. Enemmän on kyse kumparelaskusta tai pujottelusta.
Silvennoinen korostaa, ettei projekti suinkaan pääty, kun ”nappia painetaan” ja ydinvoimala alkaa tuottaa sähköä.
– TVO:lle rakennusvaihe on yksi vaihe. Sen jälkeen on paljon töitä tiedossa, kun laitos otetaan haltuun. OL3 on iso ja aika haastava laitos, jonka käytössä on paljon opettelua.
Arvio työvoiman tarpeesta petti täysin
Kun OL3-hanketta esiteltiin yleisölle, arvioitiin työmaavahvuuden nousevan suurimmillaan 2 500 henkilöön.
Laitostoimittajan arvio petti pahemman kerran. Enimmillään OL3 työllisti jopa 4 500 ihmistä, ja työmaavahvuus pysyi pitkään yli 4 000:ssa.
Tällä hetkellä työvoiman tarve on 2 000:n paikkeilla.
– Henkilötyövuosia on tehty moninkertainen määrä alustaviin arvioihin nähden. Se on tuonut Rauman alueelle paljon rahaa palkkoina, veroina, vuokrina sekä ostoina kaupassa ja palveluissa, sanoo OL3-projektijohtaja Jouni Silvennoinen.
Hän huomauttaa, että OL3:n ylläpito tarjoaa paljon työtä Rauman seudun yrityksille.
– Kolmosessa on saman verran huollettavia laitteita kuin kahdessa toimivassa laitoksessa yhteensä, Silvennoinen vertaa.
TVO:n ja Posivan henkilöstömäärä on jo lähemmäs tuhat. Konserni lienee Satakunnan eniten työllistävä yritys. Kaikkiaan Olkiluodossa työskentelee säännöllisesti noin 1 500 ihmistä.
Oikeusriita ei näkynyt työmaalla, ”ranskalaiset ja saksalaiset tolkun porukkaa”
TVO ja laitostoimittaja pääsivät viime vuonna – pitkän ja raskaan kädenväännön jälkeen – sovintoon lisäkustannusten jaosta.
TVO saa ison modernin ydinvoimalan noin 5,5 miljardilla eurolla. Projektin tappiot menevät pääosin ranskalaisten piikkiin.
Suomalaisittain suosiollinen ratkaisu huojensi tvo:laisten mieliä.
– Oikeusjutut eivät uineet päivittäiseen työhön Olkiluodossa. Eristimme puolin ja toisin ne lakimiehille. Laitostoimittajan ranskalaiset ja saksalaiset, joiden kanssa me täällä hommia teemme, ovat tolkun porukkaa, sanoo TVO:n OL3-projektijohtaja Jouni Silvennoinen.
Yksi pitkän projektin henkisesti raskaimmista vaiheista elettiin vuonna 2014, kun Areva vähensi väkeä Olkiluodossa.
– Julkisista lähteistä näimme, miten huonoksi Arevan taloudellinen tilanne on mennyt. Silloin oli huolta ja epävarmuutta mahdollisista vaikutuksista OL3:n rakentamiseen. Arevan suuret tappiot johtivat aika suuriin muutoksiin ranskalaisessa systeemissä, Silvennoinen sanoo..
Ranskan valtio joutui kaivamaan kuvettaan pelastustalkoissa. Arevan reaktoribisnekset yhdistettiin toiseen valtionyhtiöön, EDF:ään – joka ei olisi halunnut OL3:n tappioita kontolleen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.