Mika Tanhuanpää on tuttu kasvo ja ääni Olkiluodon Vierailukeskuksesta. Miehen työura on ollut ydinvoiman parissa jo yli 30 vuoden ajan. Vierailukeskuksen päällikkönäkin hän on toiminut jo 10 vuotta. Työssäni parasta ovat ehdottomasti ihmiset, ja heidän kanssaan käydyt keskustelut, mies sanoo.
Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa.
Jos on käynyt Olkiluodon Vierailukeskuksessa lähivuosina, on todennäköisesti törmännyt siellä myös raumalaiseen vierailutoimenpäällikkö Mika Tanhuanpäähän, 51. Hänen kansantajuiset ja mielenkiinnon herättävät esittelyt ydinvoimasta ja ydinvoimalasta ovat keränneet paljon kiitosta.
Tanhuanpää on tehnyt lähes koko työuransa ydinvoiman parissa. Miehen tie vei Olkiluotoon heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 1990. Hän pääsi tuolloin RTK-palvelun kautta siivoojaksi laitosyksiköille.
– Ensimmäisestä kesätyöstä löytyy myös syy siihen, miksi olen täällä edelleen. Se kokemus jotenkin säväytti, mies nauraa.
Säväyksen aiheutti erityisesti se, miten ydinvoimalassa asioita tehtiin – tarkasti sääntöjen ja ohjeiden mukaan.
– Sain olla laitoksilla töissä useana kesänä.
Yliopisto-opintojen ajan mies työskenteli Olkiluodossa Teollisuuden Voiman säteilysuojelutehtävissä.
– Opintojen jälkeen sain puhelu, jossa tarjottiin töitä. Sillä matkalla olen edelleen.
Oma piha ja terassi ovat Mikan lempipaikkoja. Tältä terassilta olen seurannut tänäkin kesänä usean tunnin ajan, kun robottiruohonleikkuri-Signe puuhastelee ympäri pihaa. Se on erittäin rentouttavaa, mies nauraa.
Ydinvoiman kansankielellistäjä
Ensimmäiset työvuodet säteilysuojelutehtävissä opettivat Tanhuanpäälle ydinvoimasta paljon, lähes kaiken. Se antoi tärkeän pohjan muille työtehtäville.
– Se oli äärimmäisen opettavaa aikaa. Siellä näki laitoksen millin päästä. Säteilysuojelu on mukana kaikissa täällä tehtävissä toimissa. Olen saanut oppia aitiopaikalta näitä asioita.
Säteilysuojelutehtävistä Tanhuanpää siirtyi koulutussuunnittelijaksi. Sitten hän alkoi kuulla vinkkauksia Vierailukeskuksessa avoinna olevasta pestistä.
– Aluksi epäröin siirtymistä. Nyt 10 vuoden jälkeen voin sanoa, että työni on ollut niin hienoa, ettei tee mieli vaihtaa tästä mihinkään.
Kaikkiaan miehelle on kertynyt työvuosia Olkiluodossa jo yli 30 vuotta.
– Olen nähnyt jopa ajan ennen kolmosta, hän nauraa.
Tanhuanpään vahvuuksia ydinvoiman esittelijänä on muun muassa se, että hän osaa kansankielistää vaikeatkin asiat. Vierailijoille jää hyvä mieli, kun asiat on esitetty ymmärrettävästi.
– Pidän itseäni jonkinlaisena tulkkina. Ydinvoimalan asiantuntijoiden kieli on ihan erilaista kuin täällä käyvien vieraiden. En minäkään kaikkea aina ymmärrä, enhän ole mikään ydinfyysikko. Asiantuntijamme tietävät tarkalleen, minä riittävästi.
Vieraat haluavatkin juuri kansankieltä. Tanhuanpää on havainnut, että edelleen monet ihmiset epäilevät tai jopa pelkäävät ydinvoimaa. Ihmiset ovat kuulleet kaikenlaisia, hurjiakin, juttuja.
– Täällä he huomaavat, että tämä onkin ihan tavallista. Täällä on tavallisia ruuveja, sähköä, laitteita ja ihmisiä. Täällä ei edes saa olla mitään mystistä. Jos sellaista olisi, pitäisi alue eristää korkealla aidalla, eikä ketään saisi päästää lähellekään.
Jos puhutaan vakavasti, voisiko mies ajatella vaihtavansa uraa ihan toiselle alalle?
– Eihän sitä koskaan tiedä. Aina täytyy olla kaikelle avoin. En naulaa itseäni mihinkään, mutta toistaiseksi olen urani parhaassa työssä. Tykkään työstäni todella paljon. Nautin siitä, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tänäänkin olen kertonut yli 70 ihmiselle Olkiluodosta ja ydinvoimasta.
Mika Tanhuanpää on tavannut uransa aikana työnsä puolesta tuhansia ihmisiä. Hän haluaa puhua vieraille ydinvoimasta kansankielellä - suoraan ja avoimesti. Olkiluoto on harvinainen paikka, sillä ihmiset pääsevät täällä todella lähelle voimalalaitoksia, Mika muistuttaa.
"Teen tätä työtä koko kropalla"
Tanhuanpää luotsaa myös ulkomailta tulevia vierailuryhmiä. Esitettävä tarina on aina samantapainen, olipa vieraana sitten kotimaisia tai ulkomaisia henkilöitä. Toki esittelyä voi miehen mukaan aina myös vähän säätää vieraista riippuen.
– Vuosien aikana asiaa ja tarinoita on kertynyt paljon. Olen nähnyt myös omin silmin niin paljon tätä elämää täällä.
Mies on tavannut uransa aikana tuhansia ihmisiä. Jotkut kohtaamiset ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.
– Eksoottisin ryhmä on ollut varmasti japanilaisten buddhalaismunkkien porukka. Se oli Fukushiman onnettomuuden jälkeen. He tulivat hakemaan ydinvoimatietoutta Euroopasta. Me olimme yksi heidän vierailukohteistaan.
Tanhuanpää puhuu innolla omasta asiastaan eli ydinvoimasta. Se kuuluu hänen äänestään, ilmeistä ja eleistä. Voiko sanoa, että ydinvoima on miehen intohimo?
– Ei oikeastaan. Sanoisin, että ihmiset, jotka täällä käyvät, ovat mun intohimo. Ydinvoima on vaan työkalu. Kyllä mä ihmisistä tykkään enemmän kuin ydinvoimasta, mies pohdiskelee.
Vaikka Tanhuanpää on vetänyt tuhansia esityksiä, nousee jännityksen tunne edelleen pintaan ennen esitystä.
– Esiintyminen on hienointa mitä tiedän. Silti kaikkein karmeinta on noin puoli tuntia ennen ryhmän saapumista. Odottaminen on ihan hirveää. Mutta sitten, kun ensimmäiset sanat tulevat ulos suusta, häviää myös jännitys.
Mies kertoo tekevänsä työtään koko kropalla.
– Tämmöinen mä olen, ja tämmöistä minusta saa.
OL3 varasti mediahuomion
Suurelle osalle satakuntalaisista ydinvoima ja ydinvoimalat ovat merkinneet aina positiivisia asioita. Se on tarkoittanut muun muassa työtä ja hyvinvointia koko alueelle. Rauman ja Eurajoen seudulta on ollut suorastaan vaikea löytää kriittisesti ydinvoimaan suhtautuvia ihmisiä.
Viime vuoden energiakriisi sai loputkin vastustajat muuttamaan mieltään.
– Vaikka olen täällä töissä, olen minäkin vuosien aikana pohtinut omaa suhtautumistani ydinvoimaan. Mielestäni sitä pitääkin pohtia. Kaikessa on aina hyvät ja huonot puolensa. Tähän saakka oma vaakani on aina kääntynyt positiivisuuden puolelle.
Tanhuanpää tietää, että kovin harvoin Vierailukeskukseen löytää tiensä ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvia ihmisiä. He eivät halua kuulla asiasta, vaan jäävät Tanhuanpään mukaan mieluummin kotiin.
– Kyllä monessa ihmisessä kuitenkin näkyy ajatuksen jonkinasteinen muutos vierailun aikana. Mun tehtävä ei ole kääntää kenenkään päätä. Haluan vaan näyttää kiinnostuneille, mitä täällä tehdään. Joskus olen jopa sanonut, että älkää mua uskoko, menkää tarkistamaan nämä asiat myös muualta.
OL3:n on kerännyt viime vuosien aikana lähes kaiken mediahuomion itseensä. Kaksi muuta yksikköä on jäänyt vähemmälle huomiolle – myös kansalaisten keskuudessa.
– Toki puhumme aina tasapuolisesti kaikista laitosyksiköistä, mutta työurani aikana mediahuomion on varastanut täydellisesti OL3.
Ydinvoimala ja sota
Se, että vierasryhmät pääsevät Olkiluodossa melkein ydinvoimalaitosten juurelle, on maailmanlaajuisesti harvinaista. Monen vieraan suusta kuuluukin ihmetys asiasta. Ukrainan sodan syttymisen jälkeen vieraiden vakiokysymyksissä vilahtelee myös sota entistä useammin.
– Ihmisiä kiinnostaa usein se, miten olemme varautuneet mahdollisiin sotavoimien ohjushyökkäyksiin. Totuushan on, ettei maailmassa ole yhtäkään ydinvoimalaa, joka olisi suunniteltu kestämään asevoimien hyökkäykset.
Sen sijaan ydinvoimalaa suojelevat monet Suomen viranomaiset kuten poliisi, rajavartiolaitos ja puolustusvoimat.
Elokuu on kääntynyt loppupuolelle ja illoissa on jo syksyn pimeyttä. Tanhuanpää odottaa omasta työsyksystään melkoisen normaalia. Toki ihmisten kiinnostus Ol3:een pitänee syksyn vilkkaana.
– Toisaalta elämme täällä luodolla nyt melko tylsää aikaa, kun kaikki laitokset ovat käynnissä, eikä tapahdu mitään uutta.
Syksy ja talvi vievät miestä silloin tällöin myös Olkiluodon rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi vuodenvaihteessa yliopistot järjestävät perinteisesti opiskelijoille rekrytointitapahtumia.
– Kierrämme niissä kertomassa meidän työmahdollisuuksista. Raumalla Urastartti on vakiopaikka. Niissä näkee nuoren ikäpolven ja sen, miten he näkevät asiat. Se on kivaa.
Mikasta ei rautapersettä tule
Tanhuanpää asuu Tarja-vaimonsa ja japaninpystykorva Even kanssa Raumalla. Elo on rauhallista, sillä lapsetkin ovat jo muuttaneet omilleen.
Jos mies ei ole kotona, voi hänet bongata kesäisin moottoripyöräilemästä. Autotallissa komeilee Triumph.
– Tietysti, huudahtaa Mika nauraen.
Hän ei kuitenkaan myönnä olevansa himomoottoripyöräilijä. Pienet paikalliset ajolenkit kiinnostavat enemmän kuin rautaperseajot Euroopan läpi.
– Ukissa voin Pakkahuoneella käydä kahvilla silloin tällöin. Ja työmatkoja ajan pyörällä myös kesällä, jos ei sada.
Sulkapallo on myös miehen mieleen. Hän kuuluu kaveriporukkaan, joka käy kerran viikossa pelaamassa.
– Se on tärkeä ryhmä minulle. Pelataan sulkapalloa ja puhutaan paskaa, hän nauraa.
Olkiluodon Vierailukeskuksessa eletään ennätysvuotta. Pelkästään heinäkuussa vieraita kävi 2 500. Vastaava määrä ihmisiä on käynyt vierailukeskuksessa viimeksi vuosituhannen vaihteessa, jolloin Olkiluotoon järjestettiin myös kyytejä Rauman torilta.
Tänä vuonna erityisesti perinteiset Kesäkeskiviikot ovat kiinnostaneen suomalaisia. Elokuun alussa yhden päivän aikana keskuksessa vieraili yli 70 henkilöä. Kesäkeskiviikko -vierailut pättyivät tämän kesän osalta tällä viikolla.
Suurin osa vieraista on kuitenkin erilaisia ryhmiä, jotka kasaavat itse porukan ja sopivat vierailuajan.
Ryhmien lisäksi vierailukeskuksessa käy vuoden aikana paljon satunnaisia kävijöitä. He voivat tutustua itsenäisesti keskuksessa olevaan näyttelyyn. Yksittäisten kävijöiden kohdalla ruuhka-aikaa on erityisesti heinäkuu. Ryhmien kohdalla syksy ja kevät ovat vilkastuvaa aikaa.
Kaikkiaan vierailukeskuksessa käy vuosittain noin 13 000 – 15 000 vierasta.
Olkiluodon Vierailukeskus on avoinna joka päivä klo 10–20.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.